Vuosi 2018 on jo muutama viikko sitten taputeltu kasaan, ja on ehkä hyvä vielä yrittää hieman palata siihen, ja koota se kasaan. Viime vuosi oli blogikirjoittelun osalta aika huono vuosi, monta hyvää ideaa kirjoittemiselle oli, mutta motivaatio tuntui olevan kadoksissa.
Viime vuosi alkoi Ruskan epämääräisellä kipu”kohtauksilla”, jonka seurauksena se tuli kuvattua lonkkien (B/C), kyynärien (0/0) ja selän (LTV2, VA0) osalta. Loppujen lopuksi syyksi selvisi kuitenkin polvesta, tarkemmin nuljuluusta irronnut pieni, 5mm kokoinen pala. Toipuminen vei tovin, mutta nyt ollaan saatu jo vihreää valoa sen osalta fyssariltakin.
Viime kevät ja kesä oli koirarintamalla aika raskasta aikaa, kun kahdesta tärkeästä piti luopua, Somasta sekä Kivasta. En tiedä kumpi kirpaisi loppujen lopuksi enemmän: siitä ensimmäisestä omasta luopuminen ja vai Kivasta, jonka aika oli lähteä liian nuorena, mutta kuitenkin oikeaan aikaa (ellei jopa liian myöhään). Toki koira-arkeen kuului myös iloja, kun laumaan tepasteli Naava (Vanilla’s Honey Unbelievable), tuo pieni, vale-bordercollieksikin nimetty veikeä tapaus. Naava on ollut kaikkea sitä, ja vielä enemmänkin, mitä olen siltä odottanut.
Loppu kesästä ja syksyllä sitten taas vähän aktivoiduttiin. Toki keväällä pyörähdettiin Ruskan kanssa Siilinjärvellä erkkarissa Hyvän arvoisesti. Kesällä Ruska kävi testissä karhulla, ja sen tulos ehkä oli itselleni hieman pettymys, koska toivoin siltä enemmän. Mutta loppujen lopuksi sekin oli hyvin Ruskamaisesti toimittu. Samalla kun Naava sai 16viikkoisen rokotteensa, peilattiin Ruskan silmät, 2 vuoden iässä. Eläinlääkäri Sari Jalomäki totesi, että Ruskalla on molemmissa silmissä puutteellinen kyynelkanavan aukko. Jalostukseen tämä ei vaikuta, mutta asettaa vaan taas vähän rajoituksia urokselle.
Lokakuussa pyörähdeltiin Jämsässä erkkarissa molempien tyttöjen voimin. Naava oli muihin kisakavereihin nähden hyvinkin valmis tyttö, vaikka ikää oli vasta 5kk, ja jäi näin ollen jonon hännille. Ruskan kanssa sen sijaan saavutettiin omasta mielestä voitto, kun se sai Erittäin Hyvän. Naava kävi myös Lahdessa samassa kuussa pentunäyttelyssä, mutta silloinkaan ei palkintosijoille ylletty, mutta aivan koiran näköinen arvostelu saatiin.
Marraskuussa Ruska kävi sitten luonnetestissä, saaden +80p. eli hyväksytyn tuloksen. Testitulos oli hyvin Ruskan näköinen, eikä suurempia yllätyksiä tullut. Odottelen luonnetestin videomateriaalia vielä.
Loppu vuosi vietettiinkin sitten rally-tokoa treenaillen. Ruska osaa, kunnes se päätti ettei se enää osaakaan. Naava taas tuntuu olevan luonnon lahjakkuus.
Tämä vuosi tuo toivottavasti tullessaan helpostusta arjen kiireeseen, ja tunteeseen, että yliopisto-opinnot haukkaavat mukanaan. Tarkoituksena olisi myös kiertää muutamassa, ainakin lähialueen näyttelyssä sekä uusinta kuvata Ruska lonkkien ja selän osalta sekä tutkituttaa polvet. Uusinta kuvien jälkeen voi sitten tehdä lopulliset päätökset sen mahdollisesta jalostuskäytöstä tulevaisuudessa. Naavan kanssa harjoitellaan ja jatketaan yhteiseloa.