Ruska fysioterapiassa

Alku vuoden tapaturman jäljiltä Ruska oli omaan silmääni jäykän oloinen takaa, joka näkyi mm. takaliikkeiden ahtautena sekä sillä, että Ruska usein venytteli itseään kotona. Yllätyskö sinänsä, kun Ruska oli pitkään ns. toimettomana, eli ei liikkunut hirveästi ja alkuun se myös ontui pitkähkön tovin, kun kipuilun syy oli hieman mysteeri. Ja sen jälkeenkin, kunnes selvästi alkoi luu parantumaan.
Mutta kuitenkin, päätin sitten, että Ruskan olisi hyvä päästä käymään hierojalla. Kyselin facebookin puolella pk-seutulaisilta lappalaisihmisiltä suosituksia hyvistä hierojista. Sainkin usean hyvän oloisen suotiuksen, mutta meille valikoitui tällä kertaa Eläinfysio Solmu eli Sofia Palmu. Päädyin tähän, koska uskoin, että tässä kohtaa fysioterapeutti ymmärtäisi tämän koko vyyhdin meidän kannalta parhaiten ja näkisi ehkä jos muitakin ongelmia on tapaturman jälkeen. Ja en kyllä pettynyt! Suosittelen kyllä kaikille häntä.

Hieronta ajan sijaan varasin Ruskalle ihan fysioterapia ajan, ja lähetin esitiedot sähköpostilla, niin oli fyssarikin heti kartalla tilanteesta kun saavuimme paikalle. Ruska käytiin läpi, katseltiin liikkeet ja tunnusteltiin lihaksia. Ja jumiahan siellä oli. Lanneselän alueella (joka muuten on kuulemma lappalaisilla aika tyypillinen paikka jumiutumiselle), takapää oli kokonaisuutena kireä sekä vasen etujalan lavan alueelta oli jumiutumista (joka on normaalia, kun koira ontuu takajalkaa, että ristiin vastakkainen etujalan lihaksen jumiutuvat). Niitä jumeja siinä hieromalla auottiin ja Ruska malttoi hienosti kyllä olla.
Liikkeet olivat kierteiset, niin kuin ne nyt on ollut. Ja seisoessa oikea takajalka sojotti sivulle, niin kuin se on nyt tehnyt. Saimme hyvät jumppa ohjeet, joilla takapään lihaksia treenata ja opettaa Ruskalle taas oikea asento takatassuille.


Tästä kuvasta näkee jokseenkin, kuinka Ruskan takajalka asettuu sen seistessä.

Jumppaohjeina on nyt, että kävellään esteiden yli. Este on matala, Ruskan kintereen korkeudella, ja tosiaan tarkoituksena on kävellä rauhallisesti yksi tassu kerrallaan sen yli. Ruskan kanssa hankalampaa kuin miltä kuulostaa, koska useinkaan rauhallisuus ja Ruska eivät mahdu samaan lauseeseen.
Sen lisäksi harjoitteena on, että Ruska kiipeää etutassuilla korokkeen (sellaisen lasten vessakorokkeen) päälle, ja siitä pikku hiljaa lasketaan takapäätä, tarkoituksena loppujen lopuksi että Ruska istuisi sellaisessa orava-asennossa.
Ja viimeisenä harjoitteena on korokkeelle kiipeäminen ja siinä ympäri meno. Tämähän me jo osataan, kun ollaan näin Tiina-kouluttajan opastuksella treenailtu takapään käyttöä!
Näillä ohjeilla mennään ja kuukauden päästä kontrollikäynti ja katsellaan kuinka on tilanne edistynyt 🙂 .

Ja kissamaisempiin kuulumisiin! Meidän Plätzis kävi steriloinnissa viime perjantaina. Näin ”maalle” muutettua sen kiima-ajat näin kevät-kesä eli valoisaan aikaan, alkoivat menemään niin hankaliksi, että tämä koettiin nyt ehdottomasti parhaaksi ratkaisuksi. Kisu kävi Itäkeskuksen Evidensiassa, jossa saatiin loistavaa palvelua. Kun ilmoitin sen netissä, niin siihen piti ilmoittaa kissan kutsumanimi. Tätä mietin, kun eihän se oikein nimeensä, Latz tai Plätz reagoi. Mihin se reagoi? No siihen, kun sitä kutsutaan Kissaksi. Ilmoitin siis kissan nimeltä Kissa sterilointiin.
Kissa on nyt hyvin toipunut jo steriloinnista, eilen uskaltauduimme ottamaan kaulurin siltä jo pois (se oli sen kanssa kyllä niin reppana), eikä se ole suurempaa mielenkiintoa kyllä leikkaushaavaansa osoittanut.

Ruska Lahden Vappunäyttelyssä

Ruskan kanssa piipahdettiin vappuna Lahdessa ryhmänäyttelyssä. Paikalle mentiin hyvissä ajoin, jotta Ruska saisi rauhassa tottua hälinään ja vilskeeseen. Sekä rauhoituttua, kun näytelyhommat ovat useimmiten sen mielestä aika tylsää puuhaa. Sää ei ollut mikään parhain, mutta ajattelin, että me vaan pyörähdettäisiin kehässä nopsaa ja siitä sitten kotiin. Ruskan kanssa en hirveästi ole häkkiä kannellut mukana, koska se viettää huomattavasti mieluummin aikaa näyttelypaikoilla sen ulkopuolella. Ja koska meidänhän piti vain käväistä. Mutta tuomari Mari Pajaskoski olikin hieman perusteellisempi tuomari, ja sen oman vuoron odotteluun meni kolmisen tuntia.. Ensi kerralla taidetaan ottaa se häkki.
Ruska meni tällä kertaa kehässä kuin unelma. Se liikkui ilman ongelmia, sekä seisoi hienosti paikallaan. Tuomarikin sai tutkia ilman suurempia ongelmia. Edellisen päivän näyttelytreeneistä Tiina-kouluttajan vetämänä oli siis vain hyötyä! Tällä(kin) kertaa tuomari oli sitä mieltä, että Ruska on vielä kovin kesken, ja laatuarvosanana oli Hyvä seuraavanlaisella arvostelulla: ”1v9kk keskikokoinen, hieman kevyt luustoinen, aavistuksen pitkärunkoinen, hyvä kallon vahvuus ja leveys, kookkaat korvat, hännässä J-koukku, riittävästi kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu riittävällä askelpituudella mutta kovin kinner ahtaasti takaa ja vielä löysästi edestä, alaleuka voisi olla hieman vahvempi, seistessä ulkokierteiset takaraajat, miellyttävä luonne.
Mutta koira toimi, joten ihan tyytyväisin mielin jäätiin. Nyt jäädään hetkeksi vähän kasvamaan ja käydään maanantaina fyssarilla alku vuoden vamman takia hieman katselemassa tilannetta, koska Ruska on ollut hieman jumissa sen jälkeen kun se lopetti ontumisen ja liikuntaa on voinut lisätä.