Uusia varusteita

Pääkaupunkiseudullekin satoi oikein olan takaa lunta kuluneen viikon aikana. Tiistaina oli oikein mukava kävellä julkisille kulkuvälineille aamusta kun missään ei vielä oltu aurattu. Joonas hoiti koirien ulkoilutuksen tuolloin ja kertoi joutuneensa suurimmaksi osaksi kantamaan Kivaa, koska pikku-heeleri oli uponnut melkein korviaan myöden paikoitellen lumeen. Eipä sillä, molemmat koirat ovat olleet kovin innoissaan tästä lumen tulosta, erityisesti Somassa on lapinkoirille tyypilliseen tapaan näin talven ja lumen tulos myötä tullut ihan erilainen into ja virkeys ulkoillessa.

Eipä sillä, vaikka ulkona Somasta löytyykin lisää virtaa, on se kotona sisällä alkanut enemmän hakeutumaan jonkun päälle nukkumaan, milloin sohvalle ja milloin sängylle. Tosin omiinkin jalkoihin tuntuu lattiat aika viileiltä (jos ei jopa ehkä hieman vetoisilta), joten villasukat on ollut parhaat kaverit. Joten ei varmaan ihmekään, että vanha rouva alkaa kaivata allensa jotain pehmikettä/suojaa nukkuessaan.
Tästä innostuneena katselin myös hieman kevythäkkejä. Nythän meillä on ollut Somalle vain kevytmetallihäkki, joka ainakin omaan makuuni on ollut turhan raskas myös näyttelyissä mukana kannettavaksi. Kivallehan aikanaan tilasin PetenKoiratarvike.comista kevythäkin, sellaisen hirvittävän pinkin (sellaisen Kivan tyttömäisen 😀 ), ja mukana silloin tuli sellainen villa-alusta siihen. Katselin nytkin niitä, ajattelin, että jos saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kevythäkin näyttelyyn ja villa-alustan kotiin. Tilasinkin sellaisen kivan neutraalin harmaan värisen, ja toimitus tuli nopeasti. Ikäväkseni huomasin kuitenkin että kyseinen häkki oli Somalle liian pieni. Siinä sitä sitten yritin palauttaa ja rakkaan postimme kanssa tuli ongelmia, joten päädyimme vain suosiolla ajamaan suoraan liikkeeseen (jonne vaihto-palautus myös onnistui). Yllätyin ihan positiivisesti ettei meiltä edes ajanut kauaa Porvooseen: eipä sillä, kyllä minä sen ennestään tiesinkin (onhan Porvoo tällä hetkellä itselli sellainen ns. haavekaupunki johon haluisin muuttaa), mutta aina sitä hämmästyy.
Omasta mielestäni PetenKoiratarvike.comin liiketilat olivat mukavan suuret ja valikoimaa kyllä löytyi! Ja saimme vaihdettua myös häkin kokoa suurempaan. Valitettavasti jäljellä ei näin alehinnoilla ollut enää omaa silmääni miellyttävää väriä, joten pinkistä ja mintun värisestä päädyttiin sitten vuorostaan minttuun. Jos väri ei miellytä, niin ainakin voin lohduttautua että nyt on Somalla sopivan kokoinen häkki.

DSC_2796

Samalla silmiini osui toppamantelit, jollaisen uuden Kiva tarvitsisi. Heelerpiireissä oli kovasti suositeltu Pompan-merkkistä, siinä olisi riittävän pitkä selkäosa myös heelerille. Löysinkin sopivan kokoisen (ja pinkin), mutta sitten silmiini osui vielä tarjouksessa oleva toppamanteli, joista etsin sopivan kokoisen (30cm), ja verratessani sitä Pompan malliin, niin selkäosuus oli samanpituinen, joten päädyttiin sitten tähän tarjousmanteliin, joka oli väriltään enemmän omaa silmääni miellyttävä (ruskea).

DSC_2793

Käsittääkseni samanlaisia saa myös XXL-tavarataloista, joissa olen myös näitä katsellut ja pohtinut ovatkohan hyviä. Iltalenkin jälkeen Joonas ainakin oli kovin vakuuttunut puvun olevan hyvä: kuulemma loistavaa oli sen pituus ja istuvuus Kivalle sekä sisäpuolellakin oleva liukaspinta, koska se ei kerää luntasisäänsä niinkuin toinen pukumme, jossa on fleece-vuori. Taisi siis olla ihan hyvä ostos?
Kiva sai myös lelun (näkyy ekassa pukukuvassa), joka tosin on jo teurastettu. Mukaan tarttui myös tarjouksessa olleita dentastixeja.

Mutta varmasti jatkossakin vierailemme ihan Peten liikkeessäkin, sen verran tyytyväisiä olimme valikoimaan ja saamamme palveluun.

Pläjäys

Siitä on taas päässyt tovi vierähtämään kun viimeksi sain aikaiseksi kirjoittaa meidän kuulumisia tänne. Ei sillä, etteikö niitä kuulumisia olisi nyt sitten kerrankin oikeasti ollutkin.
Itsehän suoritin ajokortinkin (vihdoin ja viimein) helpottamaan meidän arkea. Minulla oli suuret suunnitelmat saada kortti käteen ennen lappalaiskoirien erkkaria, mutta myöhästyin tavoitteestani yhteensä kolme päivää, kun kortin sain 7.10.2015.

Soman kanssa tosiaan pyörähdimme 4.10. lappalaiskoirien erkkarissa Lahdessa. Päivä oli pilvinen, eikä kyllä erityisen lämminkään, aika viileää oli. Soma osallistui veteraani narttuihin. Olin netistä lueskellut tuomaristamme, Harri Lehkosesta, vähän etukäteen. Netistä sain käsityksen ettei kyseinen tuomari välittänyt hirveästi kehässä haukkujista. Ja Somahan on vähän sellainen kehässä haukahtelija. No, äkkiä vaan uutta tiiviimpää esittämistapaa kehiin ja johan meillä oli vähemmän kehässä haukkuva Soma. Toki ei silläkään ihmeisiin päästy, mutta mukavan arvostelun Soma kuitenkin sai, EH:sta huolimatta.
”Reippaasti esiintyvä veteraani narttu. Hyvämuotoinen pää. Aavistuksen matala mittasuhteiltaan. Hyvät kulmaukset. Oikea asentoinen häntä. Liikkuu takaa hieman ahtaasti ja etuliikkeet saisivat olla yhdensuuntaiset. Hyvä turkki.”
Itse pidin kyseisestä tuomarista kovin, oli kohtelias ja suhteellisen reippaasti tuomaroi. Veisin siis mielelläni koirani uudestaankin hänelle, vaikka vähän haukkuvankin. Soman oli tarkoitus osallistua myös Jäkäläkummun kasvattaja luokkaan, mutta koska olimme liikkeellä koko perheen voimin (tuon minun ajokortin puuttumisen johdosta), ja perheen pieninkin alkoi vähän jo väsähtämään (ja kyllästymään) niin päätimme jättää sen kehän väliin ja suunnata jo kotiin päin. Ehkäpä ensikerralla sitten.

Somalla oli myös korvatulehdus marraskuun loppupuolella. Se alkoi aika äkisti, mutta kun saatiin oikeanlaiset dropsit Tammiston Univetistä niin sai sekin sitten kyytiä. Saamamme palvelu oli myös ihan huippua, joten sinne suunnataan sitten lähiaikoina uudestaankin kun vuorossa olisi Kivan rokotuksia.

Joulukuuhan merkitsi meille kahtia synttäreitä, kun Kiva täytti 7. päivä 4 vuotta ja Soma 18. päivä jo kunnioitettavat 9 vuotta.


Epäonnistunut joulukorttikuva otos Kivasta


Soman synttärikuva

Joulukuussa meillä myös tehtiin perinteisiä jouluvalmisteluja, tänä vuonna vielä vähän suuremmalla innolla, koska vietimme joulun ihan vaan kotona nyt muutaman vuoden tauon jälkeen.

DSC_2753

DSC_2756
Piparien leivontaa, tämän vuoden hittimuotteina Pyryn kohdalla oli kissa-muotit ja äidin lapinkoira-muotti

DSC_2771
Kuusikin laitettiin, tosin tekosellainen, ja uskokaa tai älkää, meillä kissa antaa sen myös olla ihan rauhassa!

Viime vuodesta ei oikeastaan edes kannata tehdä sellaista kootia ”mitä saimme aikaan, ja tavoitteita ensi vuodelle”, koska viime vuonna ei mitään ihmeellisyyksiä saatu aikaan. Tai saatiin, mutta ei niinkään koira rintamalla. Tuo miehen tapaturma vuosi sitten sotki kovin meidän suunnitelmiamme kaiken suhteen.
Itselläni on nyt alkanut (toivottavasti) viimeinen puolivuotinen koulun penkillä. Tämän jälkeen minun pitäisi olla valmistunut lähihoitaja, tarkemmin lastenhoitaja. Ja suunnata työmarkkinoille, jonka jälkeen toivottavasti pikku hiljaa voisimme ryhtyä suunnittelemaan muuttoa maaseudun rauhaan.
Soman kanssa varmastikkin suunnataan muutamiin näyttelyihin, nyt varsinkin kun itsekin olen kortillinen niin kaikki on aina asteen verran helpompaa. Sitä en vielä tarkemmin osaa sanoa, että minne, mutta suunnitelmia tokin on vähän jo ollut.
Kivan kanssa vain näillä näkymin ollaan. Se on kivasti saanut nyt vähän massaa, kun sekin siirrettiin syömään Purenaturalia, tosin energia versiota. Rokotuksilla varmasti tulee myös sitten enemmän puheltua eläinlääkärinkin kanssa sitten siitä sterilisaation mahdollisuudesta ja mahdollisista vaikutuksista Kivaan. Sekin kun vähän jäi tuon miehen tapaturman johdosta hoitamatta, vaikka tarkoituksena olikin. Tosin Kivalla on ainakin omasta mielestäni vähän jo helpottanut ne hourailut muiden juoksuista, ettei se samalla tavalla ole edes ollut ns. akuutti juttu.

Mutta tuleva vuosi näyttää mitä saadaan aikaiseksi. Hyvää uutta vuotta ja menestystä toivotamme myös me Matkatien väki.