Käsityö & askartelua: Tiskirättejä ja kutsukortteja

Olen tässä viime aikoina ollut myös ahkera käsitöiden suhteen. Facebookin neulonta-ryhmässä oli puhetta itsetehdyistä tiskiräteistä, ja totta kai, kun melkeinpä jokaikinen siellä niitä tehneistä kehuskeli niitä, olihan minunkin pakko kokeilla!

Lankana käytin Novitan Bambu -lankaa, sitä vihreää. Oli ihan mukava lanka neuloa, ja tällä hetkellä noita rättejä onkin valmiina yhteensä kolme, tosin vain kaksi pääsi kuvaan, kun oli kiire päästä kokeilemaan, ja yksi joutui siis suoraan valmistuttuaan käyttöön. Tein kolme erilaista, ensimmäinen (ja käyttöön joutunut) on helmineulosta, jossa on sellainen virkattu nyppyreunus, kolmas on korinpohjaneulosta ja ”kukanterälehti” idealla virkatut reunat. Viimeisin on aina oikeaa, ja reunat virkkasin ihan perus kiinteää. Mutta pakko on sanoa, että on kyllä hirmuhyviä! Näitä meillä siis käytetään jatkossa.

Olen myös päässyt askartelemaan, kun Pyryn yksivuotis synttärit lähestyvät, ja sukulaisia täytyi kutsua juhlistamaan tuota hienoa etappia. Pyryn suurirakkaus on herra Hakkaraispehmolelu, jonka takia päädyin piirtämään kutsuihin Hakkaraisen. Piirsin sen erilliselle paperille, väritin värikynillä, piirsin reunat mustalla stabilolla (sellaisella ohut kärkisellä) ja leikkasin irti. Niin ja liimasin vihreään kartonkiin (joka lötyi omasta takaa, en tiedä mistä ostettu alkujaan) kaksipuoleisella teipillä. Ja ihan kivat omasta mielestäni tuli.


osa kutsutuista joutui tyytymään ”tylsiin” keltaisiin kirjekuoriin, kun Nalle Puh-aiheiset siniset kirjekuoret loppuivat kesken

Niin ja pahoittelut, jos joku ei tahdo näitä käsityö yms. juttuja lukea, mutta niitä tulee nyt jatkossa myös tänne, kun olen hurahtanut niihin ja ylipäätään itsetekemiseen. Niiden yli on kuitenkin helppo hypätä, kun pidän koira- ja muu-aiheiset kirjoitukset erillään (ja pyrin otsikossa kertomaan jos kyseessä on joku muu aihe, kuin koira-aihe!). 🙂

Lenkille mars!

Olen tässä parin viime viikon aikana ottanut meille käyttöön uuden päivärytmin. Osa syynä ehkä se, etteä Pyryn päivärytmi alkaa muutua isojen poikien rytmiksi. Ja muutenkin. Nykyisin emme käykään lenkillä päivällä, vaan sen sijaan iltaisin, näin pystyn oikeasti antaa koirillekin sitä ihan omaa aikaa. Eli vuoropäivin pääsee toinen pitkälleptkälle lenkille. Ja keskiviikkoisin Joonas käy juoksemassa toisen koiran kanssa, jospa itsekin pääsisin tuon juoksemisen mukaan? 😀

Noh, tiistaina olin hyvin hyvin iloinen, kun kävimme Soman kanssa reippaammalla kävelylenkillä, matkaa kertyi yhteensä kännykänkunto-ohjelman mukaan noin 5,7 km, joka suoritettiin noin tunnissa! Mielestäni tämä on aika mukavan huima saavutus jo, koska tiedän mm. että oma kuntoni on aika rapakunnossa. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että melkeinpä koko matka oli enemmän ja vähemmän mäkistä (suurimmaksi osaksi ylämäkeä), niin ei kai sitä voi kuin olla ylpeä?
Somallahan oli tuossa jokunen viikko takaperin pieni äksönikohtaus vapaana rellestäneen koiran kanssa, kun tämä vapaana jolkotellut musti pääsi käymään kiinni. Tästä johtuen Soma on hyvin hyvin vakuuttunut että jokaikinen vastaan tuleva koira tahtoo varmasti käydä siihen kiinni ja syödä sen elävältä. Tämä tekee sen kanssa lenkkeilystä asteen verran ehkä raivostuttavampaa, mutta kokemuksesta myös tiedän, että ajankanssa tuokin kokemus unohtuu ja kaikki palaa normaaleihin uomiinsa.

Eilen tosin tuo Soman käytös otti normaalia enemmän päähän.. Lähdin lenkillä, ideana oli tehdä lyhyempi lenkki, jonka aikana voisin ottaa sitten kunnon tottistreenit! Olin itse aika täpinöissäni ajatuksesta, tottis into on tässä viime päivinä nostanut taas päätään oikein kunnolla. Tiesin, että kun kiertää tuon meidän lähimetsän lenkkipolun, matkalla tulee sopiva nurmokkoalue treenaamiseen. Soma nyt oli hieman ehkä jo vauhkon oloinen jo ennen sitä, mutta ajattelin, että kyllä me tästä suoriudumme, että Somalla nyt vain on intoa. Ja sanonko mitkä. Kun päästiin nurmokkoalueelle, oli matkalla tullut yksi koira, ja Soma ollut normaalia hankalampi, mutta uskoin silti edelleen onnistuvamme. Somaa, joka yleensä tulee innoissaan ensimmäisellä käskyllä sivulle, jouduin varmaan 5 minuutin ajan vaatimaan sivulle tuloa, ennen kuin se tuli siihen hyväksyttävästi. 5 minuuttia?! Otin sitten ihan lyhyen muutaman askelen seuraamisen ja siinä se. Voin kertoa että ketutti vähän, eikä asiaa parantanut ollenkaan se, että jatkaessamme lenkkiä, onnistuin astumaan liukkaalle muta-alustalle, jolloin Soma kiskaisi myös ihanan hajun perässä, ja enkös minä sitten tietenkin ollut takamuksellani maassa. Onneksi ei pahasti käynyt, vaikka vasen ranne olikin vähän kipeä illan kun otin sillä vaistomaisesti vastaan kun kaaduin.

Noh, ei pidä lannistua. Tänään on Kivan lenkkipäivä, joten toivotaan että pikkuhilleri olisi kivalla tuulella, ja sen kanssa voitaisiin vähän treenailla. Kivan kohdalle olenkin paljon pohtinut erilaisia juttuja tulevaisuudelle. Olen vähän pohtinut, että josko viimeistään ensi vuonna käyttäisi sen luonnetestissä, tai MH-luonnekuvauksessa. Uskoisin että MH-luonnekuvauksesta voisi saada enemmän käsitystä Kivan luonteesta kuin varsinaisesta luonnetestistä.

Ei pidä siis lannistua kun tulee vastoinkäymisiä, eteen päin vaan mennään.

Niin ja tarkkasilmäiset onkin ehkä huomannut, että sivumme on kokenut muodonmuutosta. Yksinkertaistin ne, oikeastaan pelkäksi blogiksi. Tämä toimii meille paremmin, ainakin nyt.

Kivan kasvattajan kasvispäivä ja juoksut

Tiedossa on tylsääkin tylsempi kuvaton päivitys, koska olen ollut viime aikoina ihan suorastaan suunnattoman laiska kameran käyttäjä.

Toukokuun ekana viikonloppuna kuitenkin saatiin aikaiseksi, pakattiin kaikki ihmiset ja Kivatin autoon ja käännettiin nokka kohti Tuusulaa. Tiedossa oli siis Kivan kasvattajan kasvattajapäivä, jossa käytiin vähän näyttämässä Kivaa. Sinänsä oli mukavaa, mutta Kivalle oli vähän väärä päivä, kun paikalla oli innokkaita nuoria, ja Kivalla oli juoksut ihan nurkan takana (jep, seuraavalla viikolla alotettiinkin sitten tiputtelu), joten Kiva sai paljon huomiota osakseen, jopa niin että pienellä meni vähän hermot. Noh, eipä se, hyvin kuitenkin selvittiin.
Kiva sai kehuja edistymisestään, ja kovasti se onkin edistynyt. Ainut mistä vähän keskusteltiin kasvisten kanssa oli tuo Kivan ruokahalu, joka on ollut ihan koko sen pienen elämän huono. Aikaisemmin meillä syötettiin Royal Caninia, mikä maistuikin suhteellisen hyvin, tosin Kiva ryhtyi nirsoilemaan heti kun rupesi pussin loppu häämöttämään (ja juoksujen aikaan Kivan ruokahalu on vielä tuplasti huonompi, joten siltä myös näytettiin kasvattajapäivillä…). Noh, huomattiin sitten että Somalla alkoi kynnet lohkeilemaan, joten päätettiin kokeilla hoituisiko tuo ongelma ruuanvaihdoksella, joten vaihdettiin Profine-ruokaan, jota Soma on ennenkin syönyt hyvällä ruokahalulla. Nyt tosin on molemmat sen kohdalla nirsoillut (tosin Kivan kohdalla on paha sanoa, johtuuko se juoksuista vai muusta), joten kasvattajan kehotuksesta olemme nyt suunnitelleet kokeilevamme Purenaturalia sitten seuraavaksi. Tosin Somalla taitaa iänmyötä olla ruuan vaihdos joka tapauksessa pian edessä.

Kiva olisi kyllä mukava saada hyvään kuntoon, koska olen kovasti suunnitellut ilmoittavani sen näyttelyyn, harkinnassa olisi Porvoon ryhmänäyttely heinäkuun lopussa. Onneksi sinne menee ilmoittautuminen vasta kesäkuun lopussa, niin kerkeää nähdä vähän onko ruuanvaihdoksella mitään vaikutusta menoon. Ja nyt kun Kiva on tosiaan aloittanut juoksunsa, ei tarvitse niidenkään osumista näyttelypäälle pelätä 😉