Loppusuoralla

Vaikka välillä meinasi uskokin loppua, niin siitäkin huolimatta saapui se kevät sitten oikeasti! Ja ennen kaikkea toukokuu, joka meinaa meillä sitä, että allekirjoittaneen laskettuun aikaan on enää huimat kolmisen viikkoa jäljellä, eli aika jänniä aikoja elellellään.

Pakko ehkä myöntää että tässä on pidetty tuhottoman kauan taukoa mistään treenailuista (viimisimmän laskuni mukaan melkein sellaiset 9-10 kuukautta….). Tosin tässä on kyllä ollut aika paljon myös paljon kaikkea, mikä on hankaloittanut tai jopa omalta osaltaan estänyt treenaamiset. Ollaan sitten tyydytty ihan vaan kotikoira elämään tässä jonkun aikaa. Toki silloin tällöin jotain pientä ollaan yritetty, tosin viime aikoina vähemmän, koska pakko sanoa,että ison edessä pömpöttävän mahan kanssa on omallatavalaan aikas hankalaa yrittää tehdä yhtään mitään.
Mutta jos tauosta ei muuta hyötyä ole ollut niin ainakin oma treeni-intoni on palannut aika roimasti! Ja suunnitelmissa onkin että kunhan tästä päästään kahteen osaan, niin alkaakin sitten kunnon treenaaminen, aluksi nyt kotioloissa, mutta eiköhän me joskus Kivan kanssa johonkin ryhmään suunnata, ainakin yritetään!

Viime aikoina ei tosiaan mitään ihan hirveitä ole tapahtunut, paitsi että aprillipäivänä pikku-Kisumme täytti 2 vuotta! Ei sitä aina tajua kuinka eläimetkin vanhenee..
Viime aikoina ollaan myös odoteltu juoksuja jokaiselle elikolle, tällä hetkellä siitä huolehtii kissa. Koirat käväisi myös rokotuksilla maaliskuun lopussa, ja nyt onkin taas hetken aikaa kaikki kunnossa, ja ensi vuonna tarvitsee niitäkin taas miettiä.

Eilen hyvän sään ja kepon vapaa päivän innoittamina kävimme ajelemassa koirien kanssa. Suuntasimme Vihdin Otalammelle, jossa itse vietin lapsuudessani hyvin monta kesää. Käytiin vähän haistelemassa miten on siellä paikat muuttuneet 🙂 . Kovin suuria muutoksia ei kyllä ollut muuttunut. Koirat pääsivät tutustumaan kävelyyn laiturilla, Soma jopa yritti kovasti kalastella paria keppiä vedestä (ja hyvä ettei koko koira humpsahtanut kylmään veteen!).
Kivan mielestä oli tosi jännää nähdä moottoripyörä takakontista, varsinkin kun se pysähtyi liikennevaloissa taaksemme, jolloin pitikin sanoa sille pari hauta, mutta oli kyllä mukava reissu, ja illalla olikin kotona pari kappaletta väsyneitä koiria.

Nyt jäädään odottelemaan että tästä päästään kahteen osaan, jonka jälkeen ainakin toivottavasti jossain kohtaa vähän aktivoidutaan, bloginkin osalta :). Hyvää kevättä kaikille meidän puolestamme.

Tammikuu

Lisää kuvia tammikuulta

Ei varmaan voi sanoa kuin että voi luoja! Tuntuu että täällä ollaan oltu koko ajan menossa ja tekemässä jotain ja tunnit kotona on jäänyt vähälle. Sinällää ihan paikkaansa pitävää, opiskelut on vienyt toki aikaa ja niiden johdosta kotonakin on ollut koko ajan jotain tekemistä. Ja tuleva karvatonkin asukki tuottaa omaa tekemistään ennen toukokuuta.

Koirienkin kanssa ollaan onneksi keretty tekemään ja touhuamaan. Olen myös kierrellyt vähän enemmän ympäriinsä ja löytänyt tästä vierestä aikas kivoja lenkkimaastoja, noiden vanhojen tuttujen rinnalle! Yksinäistä on sellainen tosi laakea kallio, mistä nuo tammikuiset kuvatkin on, ja siellä kelpaa kyllä koiriakin päästää juoksemaan (ja kyllä koirat muuten tykkääkin 😀 ).
Mitään sen suurempia ei oikeastaan kuitenkaan olla tehty, tosin meillä sairastettiin molempien koirien osalta lievästi kennelyskä, ensin Soma ja sitten Kiva. Aluksi näytti ettei kennelyskän takia päästäkään Kivan kanssa kasvattajan järkkäämään silmätarkkiin, mutta onneksi sitten päästiinkin, tosin oltiin sitten ihan vikoina vuorossa jotta tartuntamahdollisuudet olisi sitten mahdollisimman pienet. Samalla tarkastettiin Kivalta myös polvet. Polvet oli 0/0 ja silmätkin oli terveet, tosin pieniä pigmenttimuutoksia löytyi sitten pentuaikojen. Kiva käyttäytyi oikein kivasti, vähän tarkastustilanteessa jänskätti kun lääkärillä oli niin jänniä välineitä. Niin ja samalla kertaa luovutettiin myös verta Hannes Lohen tutkimuksia varten 🙂 .

Muuten ollaankin elelty hiljaiselossa ja nautittu vaan lenkkeilystä. Ja samalla meiningillä mennään nyt hetken aikaa, kunhan maha saadaan pieneksi taas niin on kivempi sitten taas touhuilla enemmän 😉

Tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2012? Pikakelaus kuluneesta vuodesta

Taisin ehkä olla sen verran fiksu viime vuoden lopussa, etten tehnyt mitään turhia tavoitte ja suunnitelma listoja vuodelle 2012. Tai jos satuin tekemäänkin, niin se on sitten kadonnut vanhojen sivujen kanssa jo johonkin bittiavaruuden syövereihin. Eli voimme olettaa että olisin kerrankin ollut niin fiksu ja jättänyt tälläiset listat viisaammille.

Kokonaisuutena vuosi 2012 on noh.. miten sen ehkä sanoisi, ollut enempi ja vähempi täynnä vastoinkäymisiä. Hyvääkin on toki mahtunut mukaan, mutta uskon, että jos huono- ja hyvä onni laitettaisiin vaakaan niin huono-onni taitaisi viedä meidän poppoolla voiton? Siinä mielessä pitää toki osata olla onnellinen, koska jokainen (omistajaa lukuunottamatta) on pysynyt terveenä ja hyvinvoivana.

Alkuvuosi
Kun vuosi vaihtui 2012 niin meillä oli aikamoinen rulijanssi menossa, koska meillä oli tulossa muutto uuteen osoitteeseen heti helmikuun alussa. Helmikuu toi muitakin muutoksia elämäämme, kun porukkamme kasvoi pienen pienellä lancashirenkarjakoiratytöllä.


Kiva 9 viikkoa

Itselläni oli myös kova into koiraharrastuksen suhteen, sain aikaiseksi myös pyörähdettyä Kasvattajan peruskurssilla, josta mukaan tarttuin paljon tietoa koirista ja kasvattamisesta. Jos ei aikaisemmin niin viimeistään tuolloin puraisi sitten kasvattajakärpänen ja into oli kova päästä joskus kasvattamaan. Kennelnimikin oli suunnitelmissa, mutta heti on hakemusta lähettänyt, kun siinä oli niin paljon selvittämistä että mitä lappuja ja kenelle piti lähettää. Ajattelin olla laiska ja odottaa että uudistus tulisi heinäkuussa voimaan ja voisin vaan lähettää anomuksen suoraan Kennelliittoon.
Kivan kanssa yritettiin kovasti kotona opiskella kaikkea uutta ja kerrata vanhaa, ulkona ei hirmuisen pitkiä aikoja oltu, kun pakkasta oli sen verran paljon, että pieni heelervauva olisi vain jäätynyt pystyyn.

Kevät & kesä
Hyvä treenausinto ryhtyi ottamaan takapakkia, kun itselläni tuli töissä paljon muutoksia, joka johti siihen, että tein pitkiäkin päiviä ja monesti vähintään 7 päivää putkeen jonka jälkeen olin aika kuollut eikä intoa löytynyt oikein mihinkään. Mielessä häämötti kuitenkin ne tulevat kesälomat, jolloin aikaa olisi touhuilla koirien kanssa. Kesällä sitten päätimme Joonaksen kanssa viimein, ettei asuntomme Vuosaaressa vastannut sitä mitä tahdoimme (vähän tilaa ja kallis vuokra) ja pienen etsimisen jälkeen kävimmekin sitten kirjoittamassa asunnon ostopaperit, joka tiesi taas uutta muuttorumbaa, kun elo-syyskuun vaihteessa osoite ja tavarat saisivat uuden paikan.
Huhtikuussa Kiva kävi ensimmäisen kerran mätsärissä, josta kotiin tuomisena oli sinisten toinen, kun ensin oltiin valloitettu tuomari yksilö”arvostelussa”. Toukokuussa käytiin myös ensimmäisessä (ja viimeisessä ainakin Kivan osalta) pentunäyttelyssä, jossa menestys ei päätä huimannut, mutta oli mukava nähdä Kivan veljiä, Reinoa ja Kallea 🙂 .


Kivan veljet Reino (Coppercoat’s Superman Heel) ja Kalle (Coppercoat’s Showman Heel)

Kesällä Kiva pääsi tutustumaan myös ystäväni labradorinnoutajapentuun, tosin Kivan mielestä Lionel ei ollut tutustumisen arvoinen vaan olisi varmaan mielummin jättänyt koko reissun välistä. Vaikkei Kiva tykännytkään Lionelista, niin sen mielestä oli ihan supermahtavaa, kun kasvattajien Nipa-heelerpoika (Simonsville Nathaniel) tuli meille hetkeksi tutustumaan kaupunkielämään. Huh minkälaista menoa (ja välillä vähän tuhoakin) nuo kaksi saivat keskenään aikaa.

Syksy
Kauan odotettu muutto ja kahden viikon pituinen yhteinen kesäloma läheni mukavaa vauhtia. Töissä tilanne ei ollut kyllä yhtään helpottanut, päin vastoin kun oli kesälomia ja vajaa miehitystä. Jotain pientä oltiin silti saatu aikaiseksi, mutta suuremmat odotukset oli asetettu kesälomalle, kun sekä minä että Joonas oltaisiin kotona niin voisi liikkua ja tehdä kaikkea jännää koirien kanssa. Tai niin me luultiin.
Muutama viikko ennen meidän muuttoamme jouduin itse sairaslomalle muutamaksi viikoksi, kun jouduin äkillisesti umpilisäkeen poistoon. Tästä johtuen jäi myös kaikki koirahommailu, kun jouduin aikapitkälti vain makoilemaan sängyllä tai sohvalla koko sairaslomani, eikä tilanne vielä lomani aikanakaan ollut mikään paras. Eikä se, että olin itse vähän toipilas niin Kiva aloitti tuolloin myös ensimmäisen juoksunsa, sopivasti juuri erkkarin aikoihin. Juoksuaika ei ollut kiva kenenkään mielestä, kun Kiva oli vähän hämillään tästä uudesta olotilastaan.

Loppusyksy ja loppu vuosi
Kun muutto saatiin ohi, ja Kivankin juoksut jäivät menneisyyteen niin intoa oli kyllä tehdä paljon kaikkea. Kiertää Kivan kanssa uusissa paikoissa ja treenata. Treenattiinhan me jonkin verran. Mutta jos syksyyn ei epäonnea olisi mahtunut niin sitä tuli lisää. Tai no ainakin melkein. Itselleni tosiaan selvisi että perheemme tulisi kasvamaan ensi keväänä yhdellä ihmisellä lisää, ja tästä johtuen (tai no enemmänkin raskaudesta johtuen) ryhdyin kärsimään aivan hillittömistä pahoinvoinneista, jotka taas haittasivat aivan kaikkea.
Elettiinkin jo joulukuuta, kun uskalsin henkäistä vihdoin ja viimein, että pahoinvointini olivat (tässä välissä voidaankin koputtaa puuta) jääneet taakse. Näistä innostuneina ollaankin treenailtu vähäsen kaikenlaista. Uutena juttuna Kivan kanssa opetellaan eteisen matalan tason päälle hyppäämistä. Innoissaan Kiva hyppii ja pomppii sille, mutta käskystä sitten onkin toinen juttu. Tämäkin vain sen takia, että kun maha kasvaa, niin ryhtyy pienelle heelerille pannan ja hihnan laitto olemaan kovinkin hankalaa 😀
Niin ja marraskuussa sain Kennelliitolta postia, kun kennelnimivaihtoehtoni oli hyväksytty 🙂 .

Kovasti taisinkin puhua vain Kivasta, mutta kyllä Somakin on menossa ollut koko ajan mukana, sen kanssa ei vain kauheasti ole mitään uutta tapahtunut vaan sen kanssa ollaan edelleen elelty rauhassa (ja odotellaan veteraani-ikää niin lähdetään kokeilemaan onnea näyttelyihin 😀 ).

Entäpä tuleva vuosi 2013?
Niin. Huomennahan me eletään jo vuotta 2013. Ensimmäinen tavoite on selvitä hengissä uudesta vuodesta. Meillä sitä vietetään kylläkin rauhallisesti kotona, kun Somalle uusi vuosi on aina kauhun hetkiä. Tähän mennessä Kiva ei ole reagoinut sisällä eikä ulkona paukkuihin, joten toiveet on kovat josko niistä selvittäisiin muutenkin sitten vähemmällä.
Ja jos sitä vähän listaa ensi vuoden tavoitteista laittaisi (ehkä me saataisiin oikeasti jotain aikaiseksi!)
SOMA
• jatkaa terveenä eloa, myös silmät voitaisiin käydä tarkastamassa
• treeniä, tokotreeniä, kun intoa löytyy (josko viilattaisiin ne viimeiset alokasluokan liikkeet loppuun ja mentäisiin kokeeseen)
• suunnitelmissa olisi käydä ainakin kerran ehkä kaksikin jos aikaa riittää niin näyttelyissä vain mielen virkeydeksi pitämässä vähän hauskaa
KIVA
• silmät käydään tarkastamassa
• treeniä treeniä ja vähän lisää treeniä (kyllä me vielä joskus kokeeseen päästään!)
• jos kaikki olisi syksyllä hyvällä mallilla niin voitaisiin katsoa josko päästäisiin johonkin tokon ohjattuun ryhmään treenaamaan
• yksi tai kaksi näyttelyä voisi käydä pyörähtämässä hakemassa vähän kokemusta
SONJA
• pitää koiratouhuilu (suomeksi treeni) intoa päällä
• mahdollisesti aloittaa vihdoin ja viimein syksyllä toisen lapinkoiran oton suunnittelu
• pysyä terveenä (hehe.. 😀 )

Ja Pläts voi vain yrittää pysyä terveenä ja mukana menossa niin ollaan tyytyväisiä 🙂
Hyvää ja rauhallista uutta vuotta kaikille! 😀

Joulun toivotukset

Ja samalla myös ilmoitus siitä, että meidän pieni-isompi prinsessa Soma täytti 18. päivä 6 vuotta!. Kukapa olisi uskonut. Ei ainakaan käytöksestä vielä huomaa mitään vanhenemisen merkkejä, joka toki on mitä positiivisin juttu. Ja fyysisestikin on vielä pikkuinen lapinkoirani hyvässä kunnossa, toivottavasti saamme nauttia sen seurasta vielä pitkään 🙂

Synttäripäivä ei mennyt kylläkään ihan toivotunlaisesti, kun itse kärsin melkeimpä koko päivän ikävänlaisesta päänsärystä, joka sitten yltyikin migreeniksikin.. Siinä sitten jäi suunnitellut metsälenkit ja sun muut kokonaan väliin 🙁 . Mutta onneksi nekin keretään ottamaan vielä moneen otteeseen takaisin. Soma kyllä sai paljon haleja ja pusuja tasoittamaan vanhenemista.

Ja sitten se itse joulun toivotus, toivottavasti jokaisella tulee olemaan maailmanlopusta huolimatta hyvä, rauhallinen ja ennen kaikkea hauska joulu, jotta jaksetaan taas ensi vuonna 🙂 .

Kivan toppapuku

Kuten viime tekstissä lupasin, niin heti kun flunssa vain antoi myöden lähdettiin tuohon viereseen metsään rämpimään koirien ja canonin kanssa, pääasiassa ajatuksena saada edes jonkun sorttinen kuva Kivan uudesta hienosta (tyttömäisestä) vaatteesta. Onhan se aika suloinen tuo päällä, pääasia on kuitenkin se, ettei puku millään haittaa Kivan menoa, eikä sen päälle pukeminenkaan ole mitenkään työn ja tuskan takana (muuten kuin sen takia, koska pienellä on aina niin kova into kun lähdetään ulos 😀 ).

Koirilla oli oikein hauskaa metsässä, nauttivat kun pääsivät juoksemaan vapaana, ja allekirjoittanut oli kovin tyytyväinen kun kukaan muu ei keksinyt olla silloin liikkeellä vaan saatiin rauhassa rymytä kolmistaan metsässä 🙂 .


Soman talven riemua

Lisää tämän päiväistä talven riemua löytyy täältä.

En nyt millään muista muistinko viime blogiin kirjoittaa siitä, kun Soma tapasi ystäväni labradorinnoutajapojan, Lionelin, joka kantaa virallisesti nimeä Sidewild Unlimited Speed. Lionel on oikeen mukava toimealias pakkaus, josta jopa Soma tykkäsi (toisin kuin Kiva silloin kesällä…). Tosin, Soma tykkäsi enemmänkin vain paimentaa Lionelia ympäri metsää, mutta toimihan se niinkin. Tuolloin oli myös canoni mukana ulkoilemassa, kuviakin tuli napattua, mutta kun pääsin niitä muokkaamaan loppu tulos oli se, että Somasta oli 1 ainut onnistunut kuva, Lionelista sitten vähän enemmän.


Ainut onnistunut kuva Somasta 8. marraskuuta


Lionel

Lisää kuvia ylväästä Rantaleijonasta.

Myös Kiva tapasi tuolloin Lionelin uudestaan, kun kävin vaihtamassa kotona koiraa ennen kuin lähdin saattamaan Lionelia ja Nettaa takaisin metroasemalle. Aluksi Kiva vähän jänskäsi, mutta kun vähän aikaa käveltiin rinnakkain niin Kivakin ymmärsi että Lionel on ihan kiva poika (ainakin kun se on rauhallinen, jos Kivalta kysytään 😀 ), johon voi ehkäpä tutustuakin, ainakin ensi kerralla, kun toivottavasti saadaan koko kööri kerralla mukaan 🙂

kennel Matkatien

Pienen hiljaiselon jälkeen voisin ehkä yrittää taas aktivoitua näiden sivujenkin suhteen (tai sitten en, jos yhtään itseäni tunnen 😀 ), jotenkin sitä ei osaa tulla kirjoittamaan mistään ns. vähäpätöisestä, vaan olettaa, että kaiken pitäisi olla jotain suurta ja ihmeellistä. Mutta kun ei pidä.

Nyt meillä on kuitenkin hetkeksi taas uusi ulkoasu, taustakuva pysyi samana, kun olen siihen kovin ihastunut 🙂 . Pientä toimivuus ongelmaa on vielä blogin ja uuden ulkoasun välillä ainakin Mozzillaa käyttäessä. Mutta koska olen hieman laiska (hehe), niin annan sen nyt olla noin, korjailen sen kyllä joskus, kunhan pääsen pilkunviilauksen makuun. Varsinaista lukemistahan tuo ei haittaa. Uuden ulkoasun myötä onnistuin myös poistamaan vanhan blogimme, koska ajattelin aluksi siirtää koko blogin toisen blogin tarjoajan alle, kun olen kyllätynyt jatkuviin roskaposti kommentteihin, joista tuli myös ilmoitus sähköpostiin… Noh, toisen blogin tarjoajan alle en sitten saanut ulkoasua toimimaan tämänkään vertaa, joten luovutin ja palasin vanhaan, tuttuun (ja turvalliseen) WordPressiin, eli pahoittelut, kaikki uusivanha on taas poissa. Ei siinä, jos olisin vähän nähnyt vaivaa ja käyttänyt kaikkien rakastamaa Googlea aikaisemmin, olisin saanut tietää aikaisemmin, että WordPressin roskaposti-ohjelmasysteemiin saa personal blogeihin ilmaiseksi sen tarvitseman aivaimen, jonka luulin olevan siis maksullinen. Ja toki asetuksista löytyi täppyrä jonka sai pois, ettei sähköposti täyty uusista komentti ilmoituksista. Että näin, kannattaa olla blondi.

Mutta asiaan.. Kuten otsikosta voi päätellä, sain vihdoin ja viimein kennelnimeni. Ensimmäinen vaihtoehtoni meni läpi ja näin ollen olen nyt iloinen kennelnimen omistaja. Matkatien nimihän on myönnetty tällä hetkellä lapinkoirille. Tulevaisuus näyttää koska päästään kasvatushommiin, josko perheeseen hankitaisiin ensin se jalostuskoira?

Kiva the Kakkapylly täytti joulukuun 7. päivä vuoden! Kauheeta kun aika menee nopsaan, kun koko ajan ajattelin että kyllähän tässä vielä on aikaa.. No eipä ole enää. Kiva sai lahjaksi toppamantelin, koska pikkusen masu meinasi jäätyä pidemmillä lenkeillä. Eipä menoa haitannut yhtään pieni pukeutuminen. Ehkä saadaan aikaiseksi jotain kuvaakin tytöstä kunhan saadaan tämä flunssa häädettyä taloudesta ja päästään (lukekaa jaksetaan) taas ulkoiluttaa Canoniakin ulkona. Sisällä kun en viitsisi turhaan tuota pukua päälle pukea.

Meillä ollaan kovasti tykätty lumen tulosta, ainakin koirat ja minä. Joonaksesta en aina ole ihan varma, toki kivempihan tuollainen valkoinen moska on kun jatkuva märkyys. Ja tosiaan lumen tulon myötä saapui myös tämä flunssa. Kovasti odotan että saadaan molemmista ihmisistä tämä häädettyä, niin jaksaa taas paremmin.

Niin ja vielä loppuun tällänen uutis pläjäys: ensi keväästä (tai kesän alusta) lähtien meitä onkin sitten kaksi koiraa, kissa ja kolme ihmistä 😉