Kivan toppapuku

Kuten viime tekstissä lupasin, niin heti kun flunssa vain antoi myöden lähdettiin tuohon viereseen metsään rämpimään koirien ja canonin kanssa, pääasiassa ajatuksena saada edes jonkun sorttinen kuva Kivan uudesta hienosta (tyttömäisestä) vaatteesta. Onhan se aika suloinen tuo päällä, pääasia on kuitenkin se, ettei puku millään haittaa Kivan menoa, eikä sen päälle pukeminenkaan ole mitenkään työn ja tuskan takana (muuten kuin sen takia, koska pienellä on aina niin kova into kun lähdetään ulos 😀 ).

Koirilla oli oikein hauskaa metsässä, nauttivat kun pääsivät juoksemaan vapaana, ja allekirjoittanut oli kovin tyytyväinen kun kukaan muu ei keksinyt olla silloin liikkeellä vaan saatiin rauhassa rymytä kolmistaan metsässä 🙂 .


Soman talven riemua

Lisää tämän päiväistä talven riemua löytyy täältä.

En nyt millään muista muistinko viime blogiin kirjoittaa siitä, kun Soma tapasi ystäväni labradorinnoutajapojan, Lionelin, joka kantaa virallisesti nimeä Sidewild Unlimited Speed. Lionel on oikeen mukava toimealias pakkaus, josta jopa Soma tykkäsi (toisin kuin Kiva silloin kesällä…). Tosin, Soma tykkäsi enemmänkin vain paimentaa Lionelia ympäri metsää, mutta toimihan se niinkin. Tuolloin oli myös canoni mukana ulkoilemassa, kuviakin tuli napattua, mutta kun pääsin niitä muokkaamaan loppu tulos oli se, että Somasta oli 1 ainut onnistunut kuva, Lionelista sitten vähän enemmän.


Ainut onnistunut kuva Somasta 8. marraskuuta


Lionel

Lisää kuvia ylväästä Rantaleijonasta.

Myös Kiva tapasi tuolloin Lionelin uudestaan, kun kävin vaihtamassa kotona koiraa ennen kuin lähdin saattamaan Lionelia ja Nettaa takaisin metroasemalle. Aluksi Kiva vähän jänskäsi, mutta kun vähän aikaa käveltiin rinnakkain niin Kivakin ymmärsi että Lionel on ihan kiva poika (ainakin kun se on rauhallinen, jos Kivalta kysytään 😀 ), johon voi ehkäpä tutustuakin, ainakin ensi kerralla, kun toivottavasti saadaan koko kööri kerralla mukaan 🙂

kennel Matkatien

Pienen hiljaiselon jälkeen voisin ehkä yrittää taas aktivoitua näiden sivujenkin suhteen (tai sitten en, jos yhtään itseäni tunnen 😀 ), jotenkin sitä ei osaa tulla kirjoittamaan mistään ns. vähäpätöisestä, vaan olettaa, että kaiken pitäisi olla jotain suurta ja ihmeellistä. Mutta kun ei pidä.

Nyt meillä on kuitenkin hetkeksi taas uusi ulkoasu, taustakuva pysyi samana, kun olen siihen kovin ihastunut 🙂 . Pientä toimivuus ongelmaa on vielä blogin ja uuden ulkoasun välillä ainakin Mozzillaa käyttäessä. Mutta koska olen hieman laiska (hehe), niin annan sen nyt olla noin, korjailen sen kyllä joskus, kunhan pääsen pilkunviilauksen makuun. Varsinaista lukemistahan tuo ei haittaa. Uuden ulkoasun myötä onnistuin myös poistamaan vanhan blogimme, koska ajattelin aluksi siirtää koko blogin toisen blogin tarjoajan alle, kun olen kyllätynyt jatkuviin roskaposti kommentteihin, joista tuli myös ilmoitus sähköpostiin… Noh, toisen blogin tarjoajan alle en sitten saanut ulkoasua toimimaan tämänkään vertaa, joten luovutin ja palasin vanhaan, tuttuun (ja turvalliseen) WordPressiin, eli pahoittelut, kaikki uusivanha on taas poissa. Ei siinä, jos olisin vähän nähnyt vaivaa ja käyttänyt kaikkien rakastamaa Googlea aikaisemmin, olisin saanut tietää aikaisemmin, että WordPressin roskaposti-ohjelmasysteemiin saa personal blogeihin ilmaiseksi sen tarvitseman aivaimen, jonka luulin olevan siis maksullinen. Ja toki asetuksista löytyi täppyrä jonka sai pois, ettei sähköposti täyty uusista komentti ilmoituksista. Että näin, kannattaa olla blondi.

Mutta asiaan.. Kuten otsikosta voi päätellä, sain vihdoin ja viimein kennelnimeni. Ensimmäinen vaihtoehtoni meni läpi ja näin ollen olen nyt iloinen kennelnimen omistaja. Matkatien nimihän on myönnetty tällä hetkellä lapinkoirille. Tulevaisuus näyttää koska päästään kasvatushommiin, josko perheeseen hankitaisiin ensin se jalostuskoira?

Kiva the Kakkapylly täytti joulukuun 7. päivä vuoden! Kauheeta kun aika menee nopsaan, kun koko ajan ajattelin että kyllähän tässä vielä on aikaa.. No eipä ole enää. Kiva sai lahjaksi toppamantelin, koska pikkusen masu meinasi jäätyä pidemmillä lenkeillä. Eipä menoa haitannut yhtään pieni pukeutuminen. Ehkä saadaan aikaiseksi jotain kuvaakin tytöstä kunhan saadaan tämä flunssa häädettyä taloudesta ja päästään (lukekaa jaksetaan) taas ulkoiluttaa Canoniakin ulkona. Sisällä kun en viitsisi turhaan tuota pukua päälle pukea.

Meillä ollaan kovasti tykätty lumen tulosta, ainakin koirat ja minä. Joonaksesta en aina ole ihan varma, toki kivempihan tuollainen valkoinen moska on kun jatkuva märkyys. Ja tosiaan lumen tulon myötä saapui myös tämä flunssa. Kovasti odotan että saadaan molemmista ihmisistä tämä häädettyä, niin jaksaa taas paremmin.

Niin ja vielä loppuun tällänen uutis pläjäys: ensi keväästä (tai kesän alusta) lähtien meitä onkin sitten kaksi koiraa, kissa ja kolme ihmistä 😉