Sapuskan vaihdos

Jep, kuten viimeksi jo vähän suunnittelinkin, niin noin puoltoista viikkoa sitten meillä tapahtui sapuskan vaihdos, molemmilla koirilla. Merkki tosin ei vaihtunut, koska olen tähän mennessä ollut kovin tyytyväinen tuohon Profineen, joten en ihan heti ensimmäisenä tahtonut taas vaihtaa merkkiä. Mutta nyt meidän koirat siirtyivät syömään eri ruokia, kun molemmat on nyt syönyt samaa pöperöä. Soma siirtyi ikänsä mukaan senior-ruokaan (Profine senior turkey&potatoes), kun Kivalle kokeillaan saada vähän massaa lisää syöttämällä aktiiviruokaa (Profine energy chiken&potatoes). Molemmille on ruuat maistuneet hyvin, ja odottamaani, toisen kupille hinkumista, ole ole näkynyt. Molemmat tyytyvät siis saamaansa. Ja jopa Kiva on pääsääntöisesti nyt suostunut syömään ruokansa! Tosin, sillä tuntuu olevan ns. pakkomielle jättää kuppiin edes kaksi nappulaa 😀 . Mutta pääasia että pieni syö suurimman osan.

Soma saa tällä hetkellä ruuan seassa myös Fixodida Zx-punkkikarkotetta. Tosiaan, Soman karva on nyt iänmyötä pehmentynyt, ja aikaisempina parina vuonna ollaan selvitty ilman mitään punkkikarkoitteita, joten ajateltiin tämäkin vuosiselvitä. Mutta kun Soman karva on pehmentynyt niin paljon, niin viikon sisällä siitä löytyi enemmän punkkeja kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja se on paljon! Meille siis riitti, ja kävimme tutustumassa apteekin tarjontaan, mutta kun perheessä on pieni lapsi, joka lääppii Somaa ja tunkee kaiken vielä suuhunsa, ei apteekin myrkyt tullut kuuloonkaan. Jumbon Faunatar sitten pelasti meidät, kun sieltä tuota ainetta löysimme avuliaan asiakaspalvelijan avustuksella, ja nyt Soma sitten syö sitä. Jotkut ehkä miettii nyt, että miksi Kiva ei sitä saa. Ihan vain siksi, että Kivasta on sen elämän aikana ehkä löytynyt yhteensä 1 punkki. Siihen ei siis tartu punkit samalla tavalla, koska heelereillä kun pääasiassa on karkea ja liukas karva, joten saa olla aika supersankaripunkki, että Kivaan tarttuun, tai näin ainakin meillä.
Noh, nyt ei ainakaan ole punkkeja enää löytynyt, mutta seurataan, onko tuo aine tehokas, jos on, niin me varmaan siirrymme kaikkien ulkoisten aineiden sijaan tuohon 🙂 .

Ja vielä yksi juttu: ilmoitin Kivan näyttelyyn! Apua. Siitä on kohta 2 vuotta kun viimeksi kävimme näyttelystä hakemassa hyvän. Kyseessä on heinäkuun lopussa oleva Porvoon ryhmänäyttely. Meillä on siis vielä aikaa treenata, samalla myös tein ensimmäisen netti-ilmoittaumiseni näyttelyyn 😀 . Suunnitelmissa olisi vielä viedä Somakin avoimeenluokkaan, mahdollisesti sitten syksyllä Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn. Katsellaan 🙂

Käsityö & askartelua: Tiskirättejä ja kutsukortteja

Olen tässä viime aikoina ollut myös ahkera käsitöiden suhteen. Facebookin neulonta-ryhmässä oli puhetta itsetehdyistä tiskiräteistä, ja totta kai, kun melkeinpä jokaikinen siellä niitä tehneistä kehuskeli niitä, olihan minunkin pakko kokeilla!

Lankana käytin Novitan Bambu -lankaa, sitä vihreää. Oli ihan mukava lanka neuloa, ja tällä hetkellä noita rättejä onkin valmiina yhteensä kolme, tosin vain kaksi pääsi kuvaan, kun oli kiire päästä kokeilemaan, ja yksi joutui siis suoraan valmistuttuaan käyttöön. Tein kolme erilaista, ensimmäinen (ja käyttöön joutunut) on helmineulosta, jossa on sellainen virkattu nyppyreunus, kolmas on korinpohjaneulosta ja ”kukanterälehti” idealla virkatut reunat. Viimeisin on aina oikeaa, ja reunat virkkasin ihan perus kiinteää. Mutta pakko on sanoa, että on kyllä hirmuhyviä! Näitä meillä siis käytetään jatkossa.

Olen myös päässyt askartelemaan, kun Pyryn yksivuotis synttärit lähestyvät, ja sukulaisia täytyi kutsua juhlistamaan tuota hienoa etappia. Pyryn suurirakkaus on herra Hakkaraispehmolelu, jonka takia päädyin piirtämään kutsuihin Hakkaraisen. Piirsin sen erilliselle paperille, väritin värikynillä, piirsin reunat mustalla stabilolla (sellaisella ohut kärkisellä) ja leikkasin irti. Niin ja liimasin vihreään kartonkiin (joka lötyi omasta takaa, en tiedä mistä ostettu alkujaan) kaksipuoleisella teipillä. Ja ihan kivat omasta mielestäni tuli.


osa kutsutuista joutui tyytymään ”tylsiin” keltaisiin kirjekuoriin, kun Nalle Puh-aiheiset siniset kirjekuoret loppuivat kesken

Niin ja pahoittelut, jos joku ei tahdo näitä käsityö yms. juttuja lukea, mutta niitä tulee nyt jatkossa myös tänne, kun olen hurahtanut niihin ja ylipäätään itsetekemiseen. Niiden yli on kuitenkin helppo hypätä, kun pidän koira- ja muu-aiheiset kirjoitukset erillään (ja pyrin otsikossa kertomaan jos kyseessä on joku muu aihe, kuin koira-aihe!). 🙂

Lenkille mars!

Olen tässä parin viime viikon aikana ottanut meille käyttöön uuden päivärytmin. Osa syynä ehkä se, etteä Pyryn päivärytmi alkaa muutua isojen poikien rytmiksi. Ja muutenkin. Nykyisin emme käykään lenkillä päivällä, vaan sen sijaan iltaisin, näin pystyn oikeasti antaa koirillekin sitä ihan omaa aikaa. Eli vuoropäivin pääsee toinen pitkälleptkälle lenkille. Ja keskiviikkoisin Joonas käy juoksemassa toisen koiran kanssa, jospa itsekin pääsisin tuon juoksemisen mukaan? 😀

Noh, tiistaina olin hyvin hyvin iloinen, kun kävimme Soman kanssa reippaammalla kävelylenkillä, matkaa kertyi yhteensä kännykänkunto-ohjelman mukaan noin 5,7 km, joka suoritettiin noin tunnissa! Mielestäni tämä on aika mukavan huima saavutus jo, koska tiedän mm. että oma kuntoni on aika rapakunnossa. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että melkeinpä koko matka oli enemmän ja vähemmän mäkistä (suurimmaksi osaksi ylämäkeä), niin ei kai sitä voi kuin olla ylpeä?
Somallahan oli tuossa jokunen viikko takaperin pieni äksönikohtaus vapaana rellestäneen koiran kanssa, kun tämä vapaana jolkotellut musti pääsi käymään kiinni. Tästä johtuen Soma on hyvin hyvin vakuuttunut että jokaikinen vastaan tuleva koira tahtoo varmasti käydä siihen kiinni ja syödä sen elävältä. Tämä tekee sen kanssa lenkkeilystä asteen verran ehkä raivostuttavampaa, mutta kokemuksesta myös tiedän, että ajankanssa tuokin kokemus unohtuu ja kaikki palaa normaaleihin uomiinsa.

Eilen tosin tuo Soman käytös otti normaalia enemmän päähän.. Lähdin lenkillä, ideana oli tehdä lyhyempi lenkki, jonka aikana voisin ottaa sitten kunnon tottistreenit! Olin itse aika täpinöissäni ajatuksesta, tottis into on tässä viime päivinä nostanut taas päätään oikein kunnolla. Tiesin, että kun kiertää tuon meidän lähimetsän lenkkipolun, matkalla tulee sopiva nurmokkoalue treenaamiseen. Soma nyt oli hieman ehkä jo vauhkon oloinen jo ennen sitä, mutta ajattelin, että kyllä me tästä suoriudumme, että Somalla nyt vain on intoa. Ja sanonko mitkä. Kun päästiin nurmokkoalueelle, oli matkalla tullut yksi koira, ja Soma ollut normaalia hankalampi, mutta uskoin silti edelleen onnistuvamme. Somaa, joka yleensä tulee innoissaan ensimmäisellä käskyllä sivulle, jouduin varmaan 5 minuutin ajan vaatimaan sivulle tuloa, ennen kuin se tuli siihen hyväksyttävästi. 5 minuuttia?! Otin sitten ihan lyhyen muutaman askelen seuraamisen ja siinä se. Voin kertoa että ketutti vähän, eikä asiaa parantanut ollenkaan se, että jatkaessamme lenkkiä, onnistuin astumaan liukkaalle muta-alustalle, jolloin Soma kiskaisi myös ihanan hajun perässä, ja enkös minä sitten tietenkin ollut takamuksellani maassa. Onneksi ei pahasti käynyt, vaikka vasen ranne olikin vähän kipeä illan kun otin sillä vaistomaisesti vastaan kun kaaduin.

Noh, ei pidä lannistua. Tänään on Kivan lenkkipäivä, joten toivotaan että pikkuhilleri olisi kivalla tuulella, ja sen kanssa voitaisiin vähän treenailla. Kivan kohdalle olenkin paljon pohtinut erilaisia juttuja tulevaisuudelle. Olen vähän pohtinut, että josko viimeistään ensi vuonna käyttäisi sen luonnetestissä, tai MH-luonnekuvauksessa. Uskoisin että MH-luonnekuvauksesta voisi saada enemmän käsitystä Kivan luonteesta kuin varsinaisesta luonnetestistä.

Ei pidä siis lannistua kun tulee vastoinkäymisiä, eteen päin vaan mennään.

Niin ja tarkkasilmäiset onkin ehkä huomannut, että sivumme on kokenut muodonmuutosta. Yksinkertaistin ne, oikeastaan pelkäksi blogiksi. Tämä toimii meille paremmin, ainakin nyt.

Kivan kasvattajan kasvispäivä ja juoksut

Tiedossa on tylsääkin tylsempi kuvaton päivitys, koska olen ollut viime aikoina ihan suorastaan suunnattoman laiska kameran käyttäjä.

Toukokuun ekana viikonloppuna kuitenkin saatiin aikaiseksi, pakattiin kaikki ihmiset ja Kivatin autoon ja käännettiin nokka kohti Tuusulaa. Tiedossa oli siis Kivan kasvattajan kasvattajapäivä, jossa käytiin vähän näyttämässä Kivaa. Sinänsä oli mukavaa, mutta Kivalle oli vähän väärä päivä, kun paikalla oli innokkaita nuoria, ja Kivalla oli juoksut ihan nurkan takana (jep, seuraavalla viikolla alotettiinkin sitten tiputtelu), joten Kiva sai paljon huomiota osakseen, jopa niin että pienellä meni vähän hermot. Noh, eipä se, hyvin kuitenkin selvittiin.
Kiva sai kehuja edistymisestään, ja kovasti se onkin edistynyt. Ainut mistä vähän keskusteltiin kasvisten kanssa oli tuo Kivan ruokahalu, joka on ollut ihan koko sen pienen elämän huono. Aikaisemmin meillä syötettiin Royal Caninia, mikä maistuikin suhteellisen hyvin, tosin Kiva ryhtyi nirsoilemaan heti kun rupesi pussin loppu häämöttämään (ja juoksujen aikaan Kivan ruokahalu on vielä tuplasti huonompi, joten siltä myös näytettiin kasvattajapäivillä…). Noh, huomattiin sitten että Somalla alkoi kynnet lohkeilemaan, joten päätettiin kokeilla hoituisiko tuo ongelma ruuanvaihdoksella, joten vaihdettiin Profine-ruokaan, jota Soma on ennenkin syönyt hyvällä ruokahalulla. Nyt tosin on molemmat sen kohdalla nirsoillut (tosin Kivan kohdalla on paha sanoa, johtuuko se juoksuista vai muusta), joten kasvattajan kehotuksesta olemme nyt suunnitelleet kokeilevamme Purenaturalia sitten seuraavaksi. Tosin Somalla taitaa iänmyötä olla ruuan vaihdos joka tapauksessa pian edessä.

Kiva olisi kyllä mukava saada hyvään kuntoon, koska olen kovasti suunnitellut ilmoittavani sen näyttelyyn, harkinnassa olisi Porvoon ryhmänäyttely heinäkuun lopussa. Onneksi sinne menee ilmoittautuminen vasta kesäkuun lopussa, niin kerkeää nähdä vähän onko ruuanvaihdoksella mitään vaikutusta menoon. Ja nyt kun Kiva on tosiaan aloittanut juoksunsa, ei tarvitse niidenkään osumista näyttelypäälle pelätä 😉

Kiva treenaa -kuvin (ja parin sanoin)

Pääsiäisenä otettiin ja käytiin Kivan kanssa läheisellä kentällä vähän treenailemassa. Ihan perusjuttuja treenailtiin, kuten seisontaa ja sivulle tuloa. Näyttelyjutut tuntuu ainakin kuivaharjoitteluna toimivan, kunhan saadaan Kivalle juoksut ohi (kunhan se nyt vielä ne aloittaisikin), niin ruvetaankin katselemaan näyttelyitä tositarkoituksella, toki ensin pyörähtämällä mätsärien puolella.

Kuvagalleria, vihdoin valmis!

Jep, vihdoin ja viimein sain valmiiksi projektin kuvagalleria, jonka taisin aloittaa reipas vuosi sitten ajatellen ”eihän siinä nnyt kauaa mene”. Laskin oman ajankäytön ja kuvien määrän väärin. Siinä meni aikaa. Mutta nyt on kuvagalleriamme taas ajantasalla, uusimmat kuvat onkin tältä kuulta. Koska siirsin kuvia omasta mielestäni fiksumpaan järjestykseen, ei vanhat blogiin merkatut kuvat välttämättä enää näy. Kuvagalleriaan ->

Käsitöitä: asusteita ja koiran puku

Tosiaan aloitetaan nyt sitten tuo blogin käsityöpuolikin. Tänä vuonna on valmistunut jo muutama tekele, jotka nyt esittelen tässä.

Ensimmäisenä valmistui Kivalle puku. Kivalla kun ei ole noita pukuja hirveästi ollut pakkasia vastaan (yksi ennen tätä….), niin päätin sitten omin käsin sille tehdä. Minulla oli jäänyt reilusti Novitan 7veljestä -lankaa keltaisen värisenä yli, joten päätin siitä tehdä tämän ohjeen mukaan sitten Kivalle puvun. Ja tässä lopputulos:

Puku istuu ihan mukavasti, mutta saisi olla sekä vatsasta että selästä hieman pidempi, ainakin heelerille. Tein ohjeesta siis tuon S-koon mukaan.

Kivan puvun jälkeen valmistui Novitan Nalle-langasta perus-lapaset (tuplalangalla) sekä villasukat, jossa on korinpohjakuvio. Molemmat ovat miehen kokoa.

Koska neuloin lapaset tuplalangalla, vastasi se samaa, kuin olisin neulonut ne Nalle-langan sisarlangalla, 7veljeksellä. Käytin siis ohjeena Novitan 7veljes -langan peruslapasohjetta.
Villasukat neuloin seuraavasti:
Loin neljälle 3½-koon sukkapuikolle kullekin 16 silmukkaa. Neuloin joustinneuletta (*2 sulo,2n* toistin *-*) suljettuna neuleena seuraavat 10kierrosta. Sen jälkeen neuloin sileää neulosta niin kauan, että toisella puikolla oli yhteensä 10silmukkaa jäljellä. Ne, ja seuraavan puikon 10 silmukkaa neuloin korinpohjakuviota (2o,2n aina 4 kierroksen ajan, jonka jälkeen oikeiden kohdalle 2n ja nurjien kohdalle 2o, eli 2n,2o), jonka jälkeen jatkoin loppu kierroksen oikein. Sukan varren pituudeksi tuli loppujen lopuksi noin 16cm, jonka jälkeen neuloin ensimmäisen puikon silmukan neljännelle puikolle, ja siirryin neulomaan kantapäätä. Päädyin neulomaan sileän kantamaan, eli oikealla puolella oikeaa ja nurjalla nurjaa, yhteensä 32 kierrosta, jonka jälkeen tein kantapään kavennukset ja poimin sivusta silmukat. Lopun jalkaosan jatkoin samaa kuviota kuin aijemmin. Jalkaosan pituus ennen kärkikavennuksia oli n. 23,5cm (vastaa koon 44 jalkaa), jonka jälkeen päädyin tekemään kavennukset seuraavasti: 1- ja 3-puikon lopussa 2 silmukkaa oikein yhteen, ja 2- ja 4-puikon alussa ylivetokavennukset. Kavennukset tein joka toinen kierros kunnes puikoilla oli 7 silmukkaa, jonka jälkeen tein kavennukset joka kierros kunnes työssä oli enää 4 silmukkaa, jolloin päättelin ne.

Villasukat ja lapaset matkasivatkin sitten Turkuun Pyryn kummisedän lämmittimiksi 🙂

Näiden jälkeen päätin valmistaa Novitan Siru-langasta (joka oli yhdessä kohtaa sellainen sesonkilanka, jota olin haalinut yhteensä 5kerää) Patenttikaulahuivin. Pituutta tuli noin 153cm, eli minun kokokoiselle pienelle ihmiselle ihan kivan kokoinen :).

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Siitähän on jo tovi kun vuosi vaihtui. Meillä sitä vietettiin kotona, Soma vähän sitä jännitti. Tai no, ehkä vähän on aika lieväkäsite. Vuosi sitten vuosi vaihtui senkin osalta huomattavasti rennommin, joten ajateltiin, ettei mitään ylimääräisiä rauhoittavia rohdoksia tarvittaisi, mutta taidettiin olla hieman väärässä. Ja tästä viisastuneena täksi vuokdesi niitä sitten hankitaan. Kiva sen sijaan otti tyynen rauhallisesti, joka oli ihan mukavaa. On kyllä ollut onni ettei se ole Somasta ottanut laisinkaan mallia!

Blogin puolella on ollut hiljaiseloa, eikä meidän elämässä ihan hirveitä ole tapahtunutkaan. Kuvia on jonkun verran otettu, ja niitä onkin viime vuodelta vielä huima kasa muokkaamatta ja julkaisematta. Minullahan on kohta melkein vuoden ollut meneillään tuo meidän kuvagallerian siivous urakka, joka ei ole sattumoisin ihan toivomassani aikataulussa valmistunut. Mutta eikös se sanontakin mene niin, että hiljaa hyvä tulee? Eli taas on tälläistä kuvattomampaa kirjoitusta tiedossa.

Vaikka me olemmekin netissä eläneet hiljaisempaa eloa, ei se tarkoita että ihan toimettomana ollaan oltu. Kivan kanssa on kaikki lenkit suunnattu ihmisten ilmoille, ja se onkin viime aikoina reipastunut kovasti. Se jopa pyrkii lenkillä vieraiden (nais)ihmisten luokse, joka on jo itsessään edistysaskelia. Eli pikku hiljaa siinäkin edetään.

Olen myös yrittänyt vähän kunnostautua tuolla tokorintamalla molempien koirien kanssa. Soman kanssa ollaan pysytty perinteisellä mielenvirkistyslinjalla: vähän seuraamista, liikkeestä maahan menoa yms. Sellaista mistä tiedän että ne sujuvat varmasti.
Kiva sen sijaan on ruvennut yllättämään. Meillä oli jonkun aikaa sitten vielä vähän ongelmana ymmärtää maahan menoa, mutta sen Kiva on oppinut tekemään jo ilman käsiapua, sitä pääsääntöisesti tyrkytetään kaikkialla 😀 . Istuminen sujuu myös (ellei tarjota tuota maahan menoa). Sekä sivulle tulo on ruvennut toimimaan pikku hiljaa pienellä käsiavulla! Eli ihan mukavasti voisi sanoa, että ollaan edistytty. Ehkä Kivasta sittenkin vielä joku päivä tulee tokokoira?

Monella on tapana kirjoitella vuoden vaihteessa aina tavoitteita uudelle vuodelle. Minäkin olen siihen syyllistynyt, mutta tänä vuonna ajattelin jättää väliin. Ne jää kuitenkin toteutumatta. Vähän olen kuitenkin haaveillut, että josko tänä vuonna päästäisiin molempien kanssa pyörähtämään näyttelyssä kehänauhojen sisäpuolella. Tämähän kun on Soman viimeinen vuosi avoimessaluokassa, kun sekin saavuttaa joulukuussa jo veteraanien 8 vuoden rajapyykin. Jep, joku voisi kertoa että mihin se aika on oikein hävinnyt? Mutta, se että päästäänkö me koskaan sinne asti, on sitten ihan eri juttu.

Sen verran uudistusta tapahtuu kuitenkin, että koska olen hurahtanut käsitöihin, erityisesti neulontaan ja virkkaukseen (niistä molemmista olen kyllä pitänyt pikku tytöstä lähtien), päätin ruveta myös julkaisemaan tekemiäni käsitöitä täällä blogissa. Eli kaikki kirjoitukset eivät aina välttämättä ole ihan niin koirapainoitteisia aina. Tämä siksi, että minua on pitkään kiinnostanut ryhtyä pitämään jotain käsityöblogin tapaista, juuri vähän sen takia, että saisin sitten niitä käsitöitä johonkin ylös, kun osa matkaa kuitenkin sitten muualle omille ihmisilleen. Pyrin pitämään blogin nyt kuitenkin enempi koirapainoitteisena (nyt kun mekin ollaan taas vähän aktivoiduttu), mutta koska en viitsisi miljoonaa blogia yhtäaikaa pitää pystyssä, niin päädyin nyt tälläiseen ratkaisuun. 🙂

Vauva-arkea

Jep, meillä on eletty hyvin vauvalähtöistä arkea sitten 27.5. jälkeen, kun allekirjoittaneen raskaus viimein sitten päättyi. Päivä lasketun ajan jälkeen, eli aika täsmällisesti.

Meiltä on monesti kysytty, miten meidän karvainen lauma on ottanut uuden tulokkaan vastaan. Jokaisella on ollut vähän omanlaisensa suhtautuminen.
Soma oli uuden perheen jäsenen, Pyryn, tullessa kotiin vähän epäluuloinen. Varsinaisesti reaktio ei ketään hämmästyttänyt, koska neiti S on ollut samanlainen aina kun laumaan on tullut uusia tulokkaita (koiranpentuja, kissa). Soma sulatteli tätä muutosta sen parisen viikkoa ennen kuin se sitten vihdoin ja viimein kunnolla kävi nuuhkimassa tulokasta. Taisi siinä samalla pieni lipaisukin päästä pojan poskelle.
Kivan reaktiota vähän jännitin, kun sen reaktio uusiin asioihin on ollut vähän vaihtelevaa. Mutta pikku heelerpä yllätti kaikki! Toki samaan aikaan alkanut valeraskaus saattoi vaikuttaa, mutta Kiva oli kovasti sitä mieltä, että Hänelle tuotiin vauva. Kiva yritti peitellä viltillä nukkuvaa poikaa sekä pestä sitä kovasti. Tosin, se on edelleen, valeraskaudenkin jälkeenkin samanlainen. Heti kun silmä vaan välttää niin Kiva on kovasti nuolemassa Pyryn poskea.
Kissalla sen sijaan on edelleen suhteellisen tyyni suhtautuminen, kuten sillä on aina. Kyllä se välillä käy nuuhkimassa, mutta ei sen kummemmin ole yrittänyt tehdä tuttavuutta. Vaikka onkin kovasti arasta kissasta reipastunut, moni ei uskokaan sen olevan enää sama piilottelija, joka se oli ennen kun ihmisiä tuli kylään. Nykyisin se pysyttelee piilossa siihen asti että koirat on saanut hössöttää vieraat sisään. Sitten on kissan aika.

Ihan mukavasti on siis mennyt. Mitään kummoisia ei olla tehty, vähän ollaan treenattu kuitenkin. Ja kovasti yritetään myös tästä aktivoitua. Kivan kanssa käytiin turisteilemassa Helsingin ryhmänäyttelyssäkin syyskuun lopussa, ja samalla treffattiin myös kasvattajia! Mukavasti meni, Kiva reipastui taas kovasti ja hihnakäytöskin otti harppauksia eteenpäin.
Mutta mutta. Se mitä mentiin hihnakäytöksessä askel eteenpäin, muutama viikko sitten mentiinkin kolme askelta (vähintään) taaksepäin. Kiva joutuin (meitä jo tammikuusta piinanneen) kultaisennoutajan tassutus hyökkäyksen kohteeksi, valitettavasti tämä koira pääsi livahtamaan karkuun kun yritti ottaa kiinni. Ja samalla viikolla kun kaikki oli vielä vahvasti mielessä tuli toinenkin koira karvat pystyssä vapaana kohti. Siinä sitten meinasi Joonakselle ja sille toisen koiran omistajalle tulla vähän käsirysyä, kun nätisti pyysin tätä miestä ottamaan koiransa hihnaan (kun luonnonsuojelualueella muutenkin liikuttiin), mutta tämä kyseinen herra sitten tuohtui tästä kovin ja tuli ihan Joonakseen kiinni. Noh, nyt sitten treenataan kaikkea vaan enemmän, että toivutaan näistä!

Olen itse päivisin pyskinyt käymään joka päivä lenkillä, toinen koira aina mukana vuoro päivin. Kiva on tosi hyvin tajunnut tuon vaunujen kanssa kävelyn, Somalla sen sijaan on ollut vähän hankaluuksia. Kovasti on koirat tykännyt, kuten myös itse.

Kivan kanssa ollaan myös aloitettu treenaamaan näyttelyihin. Jos vaikka ensi keväänä johonkin ulkonäyttelyyn päästäisiin? Olen tehnyt niin, että laitan Kivalle näyttelyhihnan kaulaan, heitän pallon sille ja kun se seisoo ryhdikkäästi niin sanon seiso ja vapautan saman tien pallolle. Tämä on alkanut toimimaan aikas hyvin, tarkoituksena olisi päästä siihen pisteeseen, että pallon voi pitää kädessä, mutta edetään pinen askelin. Liikkeet meillä on aika hyvin hallinnassa, pientä treeniä niihinkin kyllä tarvitaan, mutta enempi tuo seisominen, etenkin ryhdikkäästi seisominen on ollut ongelmana.
Kovasti olen myös ajatellut, että Soman kanssa kävisin keväällä jossain pyörähtämässä. Ensi vuosi onkin sen viimeinen vuosi avoimessa luokassa, niin voisi vaikka muutamassa käydä mielenvirkistykseksi ennen veteraanikehiä.

Tämä nyt oli tälläinen pikaisempi päivitys, vähän kuulumisia. Kuvia kyllä toukokuulta asti löytyy, pitäisi ensin vain saada muokattua kaikki. Kovasti olen myös kuvagalleriaamme käynyt tässä läpi, jonka takia mm. vanhojen blogitekstien kuvat eivät näy, kun kuvien osoiterakenne on hieman muuttunut.

Loppusuoralla

Vaikka välillä meinasi uskokin loppua, niin siitäkin huolimatta saapui se kevät sitten oikeasti! Ja ennen kaikkea toukokuu, joka meinaa meillä sitä, että allekirjoittaneen laskettuun aikaan on enää huimat kolmisen viikkoa jäljellä, eli aika jänniä aikoja elellellään.

Pakko ehkä myöntää että tässä on pidetty tuhottoman kauan taukoa mistään treenailuista (viimisimmän laskuni mukaan melkein sellaiset 9-10 kuukautta….). Tosin tässä on kyllä ollut aika paljon myös paljon kaikkea, mikä on hankaloittanut tai jopa omalta osaltaan estänyt treenaamiset. Ollaan sitten tyydytty ihan vaan kotikoira elämään tässä jonkun aikaa. Toki silloin tällöin jotain pientä ollaan yritetty, tosin viime aikoina vähemmän, koska pakko sanoa,että ison edessä pömpöttävän mahan kanssa on omallatavalaan aikas hankalaa yrittää tehdä yhtään mitään.
Mutta jos tauosta ei muuta hyötyä ole ollut niin ainakin oma treeni-intoni on palannut aika roimasti! Ja suunnitelmissa onkin että kunhan tästä päästään kahteen osaan, niin alkaakin sitten kunnon treenaaminen, aluksi nyt kotioloissa, mutta eiköhän me joskus Kivan kanssa johonkin ryhmään suunnata, ainakin yritetään!

Viime aikoina ei tosiaan mitään ihan hirveitä ole tapahtunut, paitsi että aprillipäivänä pikku-Kisumme täytti 2 vuotta! Ei sitä aina tajua kuinka eläimetkin vanhenee..
Viime aikoina ollaan myös odoteltu juoksuja jokaiselle elikolle, tällä hetkellä siitä huolehtii kissa. Koirat käväisi myös rokotuksilla maaliskuun lopussa, ja nyt onkin taas hetken aikaa kaikki kunnossa, ja ensi vuonna tarvitsee niitäkin taas miettiä.

Eilen hyvän sään ja kepon vapaa päivän innoittamina kävimme ajelemassa koirien kanssa. Suuntasimme Vihdin Otalammelle, jossa itse vietin lapsuudessani hyvin monta kesää. Käytiin vähän haistelemassa miten on siellä paikat muuttuneet 🙂 . Kovin suuria muutoksia ei kyllä ollut muuttunut. Koirat pääsivät tutustumaan kävelyyn laiturilla, Soma jopa yritti kovasti kalastella paria keppiä vedestä (ja hyvä ettei koko koira humpsahtanut kylmään veteen!).
Kivan mielestä oli tosi jännää nähdä moottoripyörä takakontista, varsinkin kun se pysähtyi liikennevaloissa taaksemme, jolloin pitikin sanoa sille pari hauta, mutta oli kyllä mukava reissu, ja illalla olikin kotona pari kappaletta väsyneitä koiria.

Nyt jäädään odottelemaan että tästä päästään kahteen osaan, jonka jälkeen ainakin toivottavasti jossain kohtaa vähän aktivoidutaan, bloginkin osalta :). Hyvää kevättä kaikille meidän puolestamme.