Uusi vuosi ja uudet kujeet

Siitähän on jo tovi kun vuosi vaihtui. Meillä sitä vietettiin kotona, Soma vähän sitä jännitti. Tai no, ehkä vähän on aika lieväkäsite. Vuosi sitten vuosi vaihtui senkin osalta huomattavasti rennommin, joten ajateltiin, ettei mitään ylimääräisiä rauhoittavia rohdoksia tarvittaisi, mutta taidettiin olla hieman väärässä. Ja tästä viisastuneena täksi vuokdesi niitä sitten hankitaan. Kiva sen sijaan otti tyynen rauhallisesti, joka oli ihan mukavaa. On kyllä ollut onni ettei se ole Somasta ottanut laisinkaan mallia!

Blogin puolella on ollut hiljaiseloa, eikä meidän elämässä ihan hirveitä ole tapahtunutkaan. Kuvia on jonkun verran otettu, ja niitä onkin viime vuodelta vielä huima kasa muokkaamatta ja julkaisematta. Minullahan on kohta melkein vuoden ollut meneillään tuo meidän kuvagallerian siivous urakka, joka ei ole sattumoisin ihan toivomassani aikataulussa valmistunut. Mutta eikös se sanontakin mene niin, että hiljaa hyvä tulee? Eli taas on tälläistä kuvattomampaa kirjoitusta tiedossa.

Vaikka me olemmekin netissä eläneet hiljaisempaa eloa, ei se tarkoita että ihan toimettomana ollaan oltu. Kivan kanssa on kaikki lenkit suunnattu ihmisten ilmoille, ja se onkin viime aikoina reipastunut kovasti. Se jopa pyrkii lenkillä vieraiden (nais)ihmisten luokse, joka on jo itsessään edistysaskelia. Eli pikku hiljaa siinäkin edetään.

Olen myös yrittänyt vähän kunnostautua tuolla tokorintamalla molempien koirien kanssa. Soman kanssa ollaan pysytty perinteisellä mielenvirkistyslinjalla: vähän seuraamista, liikkeestä maahan menoa yms. Sellaista mistä tiedän että ne sujuvat varmasti.
Kiva sen sijaan on ruvennut yllättämään. Meillä oli jonkun aikaa sitten vielä vähän ongelmana ymmärtää maahan menoa, mutta sen Kiva on oppinut tekemään jo ilman käsiapua, sitä pääsääntöisesti tyrkytetään kaikkialla 😀 . Istuminen sujuu myös (ellei tarjota tuota maahan menoa). Sekä sivulle tulo on ruvennut toimimaan pikku hiljaa pienellä käsiavulla! Eli ihan mukavasti voisi sanoa, että ollaan edistytty. Ehkä Kivasta sittenkin vielä joku päivä tulee tokokoira?

Monella on tapana kirjoitella vuoden vaihteessa aina tavoitteita uudelle vuodelle. Minäkin olen siihen syyllistynyt, mutta tänä vuonna ajattelin jättää väliin. Ne jää kuitenkin toteutumatta. Vähän olen kuitenkin haaveillut, että josko tänä vuonna päästäisiin molempien kanssa pyörähtämään näyttelyssä kehänauhojen sisäpuolella. Tämähän kun on Soman viimeinen vuosi avoimessaluokassa, kun sekin saavuttaa joulukuussa jo veteraanien 8 vuoden rajapyykin. Jep, joku voisi kertoa että mihin se aika on oikein hävinnyt? Mutta, se että päästäänkö me koskaan sinne asti, on sitten ihan eri juttu.

Sen verran uudistusta tapahtuu kuitenkin, että koska olen hurahtanut käsitöihin, erityisesti neulontaan ja virkkaukseen (niistä molemmista olen kyllä pitänyt pikku tytöstä lähtien), päätin ruveta myös julkaisemaan tekemiäni käsitöitä täällä blogissa. Eli kaikki kirjoitukset eivät aina välttämättä ole ihan niin koirapainoitteisia aina. Tämä siksi, että minua on pitkään kiinnostanut ryhtyä pitämään jotain käsityöblogin tapaista, juuri vähän sen takia, että saisin sitten niitä käsitöitä johonkin ylös, kun osa matkaa kuitenkin sitten muualle omille ihmisilleen. Pyrin pitämään blogin nyt kuitenkin enempi koirapainoitteisena (nyt kun mekin ollaan taas vähän aktivoiduttu), mutta koska en viitsisi miljoonaa blogia yhtäaikaa pitää pystyssä, niin päädyin nyt tälläiseen ratkaisuun. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.