Korona kutisti meidänkin näyttely vuotta rutkasti. Tänä vuonna siis käytiin vain Kotkassa pentunäyttelyissä sekä Messilässä Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä. Josko ensi vuonna sitten vähän useammassa?

Korona siirsi kevät erkkariamme syksyyn. Meidän kannalta tilanne oli edullinen, koska kevään juhlaerkkari (Lappalaiskoirat ry. täytti tänä vuonna siis 50v.) oli alkujaan Rovaniemellä, ja tällä katraalla ei kannata kauheasti toiselle puolelle Suomea ajella näyttelyyn. Ja koska erkkari siirtyi, aukesi siihen ilmoittautuminen vielä uudestaan. Meiltä oli lauantain ”kevät”erkkariin ilmoitettuna Naava avoimeen luokkaan sekä Myssy pikku pentuihin. Sunnuntaille oli ilmoitettuna Myssy pikku pentuihin, mutta kun aamulla oli pientä flunssaoiretta havaittavissa, jäätiin tunnollisesti kaikkia ohjeistuksia noudattaen kotiin. Meidän erkkari viikonloppu muuttui siis yksi päiväiseksi.

Lauantaina kuitenkin käytiin kehässä pyörähtämässä. Molemmat tytöt saivat mukavat arvostelut. Myssy kilpaili tosiaan narttujen pikku pennuissa neljän muun pikku tytön kanssa. Myssy tuli Katja Korhosen arvostelemana luokkansa kolmanneksi, arvostelu oli mukava, ja palautetta tuli vain korvista jotka tuomarin mukaan ”väpättää” liikkeessä. Ja sitähän ne tekevät. Myssyllä on vielä varsin eläväiset korvat: ne alkavat lurpattamaan sen mielentilan mukaan. Jos se kokee olevansa epävarma tai väsynyt, lurpattavat ne enemmän tai vähemmän. Ja liikkeessä ne tosiaan väpättää. Mutta arvostelu oli kuitenkin varsin mukava, vaikka ilman KP:ta jäätiinkin, mutta antaa uskoa siihen, että ensi vuonna kannattaa ehkä ainakin muutamassa näyttelyssä tytön kanssa käydä. Arvostelu oli siis seuraavanlainen: ”5,5 kk vanha narttupentu, jolla nartulle ominaiset mittasuhteet. Hyvät pään linjat, joskin otsapenger voii olla voimakkaampi. Purenta ok. Hieman pyöreähköt silmät. Aavistuksen alaskiinnittyneet korvat. Riittävä kaulan pituus. Ikäisekseen hyvä eturinta ja rintakehän muoto. Voisi kulmautua voimakkaammin sekä edestä että takaa. Riittävä raajaluusto. Hyvät käpälät. Oikea pentuturkki. Hyvähäntä. Liikkuu vielä kovin pentumaisesti. Tasapaino liikkeisiin löytyy ajan myötä. Rodunomainen luonne.

Päivän yllättäjänä toimi Naava, jonka kanssa lähdettiin hakemaan isojen tyttöjen EH:ta vielä ennen pentuja. Naavassahan ei varsinaisesti isompia puutteita ole kuin sen tapa kantaa häntäänsä. Mutta se on tähän asti pudottanut Naavan laatuarvostelua rutkasti alas päin. Odotukset ei siis olleet mitkään huimat, mutta EH oli se, mitä haettiin. Minulla uhkasi mennä kehät pahasti päällekkäin, kun pikku pentujen kehän alku viivästyi teknisistä ongelmista ja nartuissa taas oli paljon koiria pois. Onneksi sain apua Naavan kasvattajan toisen koiran omistajalta (jolla muuten on myös Naava-koira). Kiitos tästä! Kerkesin kuitenkin esittämään Naavan sen yksilöarvosteluun. Naava esiintyi omaan rauhalliseen tapaansa, kuten odottaa saattoi. Tuomarina toimi Tuula Pratt, ja hän katsoi tällä kertaa Naavan olevan ERInomainen, eli ylitettiin omat odotukset reippaasti! Arvostelukin oli varsin mukava: ”Hyvä korkeuden ja pituuden suhde. Oikea pään sivuprofiili, täyteläisyyttä voisi olla enemmän, juurikin kallossa ja silmien alla. Hyvä kaula ja ryhti. Normaalit raajojen kulmaukset, hyvä luusto. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä joka saisi kiinnittyä paremmin. Hieman ahtautta takana. Riittävä askelmitta. Ponnekkuutta saisi olla enemmän. Kaunis turkki.

Varsin hyvä päivä meille siis. Nyt odottelemaan ensi vuoden näyttelyitä. Katsotaan mitä vielä tänä vuonna keretään koronasta huolimatta. Ja kerkeääkö Naava enää kehiin ennen mahdollisia pentuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.