Pläjäys

Siitä on taas päässyt tovi vierähtämään kun viimeksi sain aikaiseksi kirjoittaa meidän kuulumisia tänne. Ei sillä, etteikö niitä kuulumisia olisi nyt sitten kerrankin oikeasti ollutkin.
Itsehän suoritin ajokortinkin (vihdoin ja viimein) helpottamaan meidän arkea. Minulla oli suuret suunnitelmat saada kortti käteen ennen lappalaiskoirien erkkaria, mutta myöhästyin tavoitteestani yhteensä kolme päivää, kun kortin sain 7.10.2015.

Soman kanssa tosiaan pyörähdimme 4.10. lappalaiskoirien erkkarissa Lahdessa. Päivä oli pilvinen, eikä kyllä erityisen lämminkään, aika viileää oli. Soma osallistui veteraani narttuihin. Olin netistä lueskellut tuomaristamme, Harri Lehkosesta, vähän etukäteen. Netistä sain käsityksen ettei kyseinen tuomari välittänyt hirveästi kehässä haukkujista. Ja Somahan on vähän sellainen kehässä haukahtelija. No, äkkiä vaan uutta tiiviimpää esittämistapaa kehiin ja johan meillä oli vähemmän kehässä haukkuva Soma. Toki ei silläkään ihmeisiin päästy, mutta mukavan arvostelun Soma kuitenkin sai, EH:sta huolimatta.
”Reippaasti esiintyvä veteraani narttu. Hyvämuotoinen pää. Aavistuksen matala mittasuhteiltaan. Hyvät kulmaukset. Oikea asentoinen häntä. Liikkuu takaa hieman ahtaasti ja etuliikkeet saisivat olla yhdensuuntaiset. Hyvä turkki.”
Itse pidin kyseisestä tuomarista kovin, oli kohtelias ja suhteellisen reippaasti tuomaroi. Veisin siis mielelläni koirani uudestaankin hänelle, vaikka vähän haukkuvankin. Soman oli tarkoitus osallistua myös Jäkäläkummun kasvattaja luokkaan, mutta koska olimme liikkeellä koko perheen voimin (tuon minun ajokortin puuttumisen johdosta), ja perheen pieninkin alkoi vähän jo väsähtämään (ja kyllästymään) niin päätimme jättää sen kehän väliin ja suunnata jo kotiin päin. Ehkäpä ensikerralla sitten.

Somalla oli myös korvatulehdus marraskuun loppupuolella. Se alkoi aika äkisti, mutta kun saatiin oikeanlaiset dropsit Tammiston Univetistä niin sai sekin sitten kyytiä. Saamamme palvelu oli myös ihan huippua, joten sinne suunnataan sitten lähiaikoina uudestaankin kun vuorossa olisi Kivan rokotuksia.

Joulukuuhan merkitsi meille kahtia synttäreitä, kun Kiva täytti 7. päivä 4 vuotta ja Soma 18. päivä jo kunnioitettavat 9 vuotta.


Epäonnistunut joulukorttikuva otos Kivasta


Soman synttärikuva

Joulukuussa meillä myös tehtiin perinteisiä jouluvalmisteluja, tänä vuonna vielä vähän suuremmalla innolla, koska vietimme joulun ihan vaan kotona nyt muutaman vuoden tauon jälkeen.

DSC_2753

DSC_2756
Piparien leivontaa, tämän vuoden hittimuotteina Pyryn kohdalla oli kissa-muotit ja äidin lapinkoira-muotti

DSC_2771
Kuusikin laitettiin, tosin tekosellainen, ja uskokaa tai älkää, meillä kissa antaa sen myös olla ihan rauhassa!

Viime vuodesta ei oikeastaan edes kannata tehdä sellaista kootia ”mitä saimme aikaan, ja tavoitteita ensi vuodelle”, koska viime vuonna ei mitään ihmeellisyyksiä saatu aikaan. Tai saatiin, mutta ei niinkään koira rintamalla. Tuo miehen tapaturma vuosi sitten sotki kovin meidän suunnitelmiamme kaiken suhteen.
Itselläni on nyt alkanut (toivottavasti) viimeinen puolivuotinen koulun penkillä. Tämän jälkeen minun pitäisi olla valmistunut lähihoitaja, tarkemmin lastenhoitaja. Ja suunnata työmarkkinoille, jonka jälkeen toivottavasti pikku hiljaa voisimme ryhtyä suunnittelemaan muuttoa maaseudun rauhaan.
Soman kanssa varmastikkin suunnataan muutamiin näyttelyihin, nyt varsinkin kun itsekin olen kortillinen niin kaikki on aina asteen verran helpompaa. Sitä en vielä tarkemmin osaa sanoa, että minne, mutta suunnitelmia tokin on vähän jo ollut.
Kivan kanssa vain näillä näkymin ollaan. Se on kivasti saanut nyt vähän massaa, kun sekin siirrettiin syömään Purenaturalia, tosin energia versiota. Rokotuksilla varmasti tulee myös sitten enemmän puheltua eläinlääkärinkin kanssa sitten siitä sterilisaation mahdollisuudesta ja mahdollisista vaikutuksista Kivaan. Sekin kun vähän jäi tuon miehen tapaturman johdosta hoitamatta, vaikka tarkoituksena olikin. Tosin Kivalla on ainakin omasta mielestäni vähän jo helpottanut ne hourailut muiden juoksuista, ettei se samalla tavalla ole edes ollut ns. akuutti juttu.

Mutta tuleva vuosi näyttää mitä saadaan aikaiseksi. Hyvää uutta vuotta ja menestystä toivotamme myös me Matkatien väki.

Kesä 2015

Ei sillä että kesä olisi vielä ohi, ainakaan vuoden ajallisesti. Onhan lämpimät säätkin vasta saapuneet Suomen kamaralle, mutta itse ainakin aloitin tiistaina taas koulunpenkin kuluttamisen seuraavaksi (toivottavaati viimeiseksi) vuodeksi.

Blogi on elänyt hiljaiseloa hyvän aikaa. No mitä meille sitten nykyisin kuuluu? Ihan hyvää. Jotkut asiat eivät ole juurikaan muuttunut viimeisen kirjoituksen myötä, kuten koulussa käyntini tai mieheni sairasloman tilanne.
Koirien kanssa ollaan elelty aika perus arkea tässä kesällä, etenkin kun oma kesäni kului kesätöiden parissa oman alan hommissa kotihoidossa. Ikävästi kuitenkin vähän ennen työrupeaman loppumista vasemman jalkani kantapään jänne tulehtui, joka siis oireilee edelleen jonkun verran, erityisesti iltaisin jos päivän aikana on joutunut sitä rasittamaan enempi. Mutta eipä anneta vastoinkäymisten lannistaa!

Kesällä pyörähdettiin kuitenkin Soman kanssa tekemässä hyväntekeväisyyttä, kun osallistuimme Espoossa järjestettyyn hyväntekeväisyys match showhun, jonka tuotto meni uuden lastensairaalan hyväksi. Soma osallistui myös ensimmäisen kerran veteraaneihin, sekä ensimmäisen kerran pitkän tauon (olisikohan Soma käynyt kehässä viimeksi 2009 vai 2010?). Soma käyttäytyi hyvin somamaiseen tapaan, innoissan oli, vähän haukkuikin, mutta kuitenkin hienosti! Tuloskin oli sitten punaisten veteraanien kolmas! Tämä kuitenkin lämmitti mieltä, koska paikalle mentiin oikeastaan katsomaan mitä Soma vielä muistaa näyttelypuuhista, että josko sen uskaltaisi ilmoittaa ihan virallisiinkin veteraani kehiin. Tästä rohkaistuneena Soma onkin nyt syksyn aikana ilmoitettuna kolmeen näyttelyyn: Sastamalaan nyt lauantaina (15.8.), Porvooseen syyskuussa sekä vielä Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyyn Lahteen. Näyttelyjutuista innostuneena mietin jopa joulukuisia voittajanäyttelyitäkin, mutta niiden osalta päädyin siihen, että katsotaan nyt mitä tuomarit Somasta sanovat näissä muutamassa näyttelyssä ennen niitä.


Soma match showssa

Ja totta kai näin sopivasti, Somahan oli kivanoloisessa karvassa ilmoittautumisten aikaan, mutta eiköhän kaikki karva ole mukavasti rapissut tässä kesän mittaan pois. Mutta koska Sastamala on myös hyvä reissu tavata sukulaisiani (äitini puolen suku kun on sieltä suunnalta kotoisin), niin sinne mennään nyt kuitenkin katsomaan mitä Marja Talvitie Somasta oikeastaan sanookaan.
Soma kävi loppu keväästä myös hammashuollossa, eli hammaskiven poistossa. Monista eläinlääkäreistä valikoitui Kivan kasvattajan suosittelema eläinlääkäri Lohjalta. Pets Awardia voin suositella jokaiselle lämpimästi. Ainakin me olimme tyytyväisiä saamaamme palveluun ja hoitoon siellä. Mutta nyt kelpaa Soman hymyillä 🙂 .

Kivan kanssa ollaan vain oltu, vähän hömppäilty. Pitkään olen pohtinut ja päässäni pyöritellyt sitä jotain, mitä voisin Kivan kanssa ryhtyä touhuamaan, ei välttämättä missään kisamielessä mutta mielen virkistykseksi. Kivan luonnehan tuottaa vähän omia rajoitteita harrastusten valintaan, koska Kiva on hieman arempi, ja saattaa mennä lukkoon vieraan ihmisen kosketuksesta, jonka takia kaikki tuollaiset koskettelua sisältävät lajit on ehdoton nou-nou. Uusiin tokosääntöihin en ole vielä kerennyt kauheasti tutustumaan ajan kanssa, mutta mietin rally-tokoa. Kivallahan on kivasti perusjuttuja jo hallussa, joten niitä on helppo lähteä ”jalostamaan” sitten pidemmälle. Olen kuitenkin opettanut Kivaakin tulemaan sivulle suoraan edestä, mutta nyt innostuneena olemme aloittaneet opettelemaan takaa sivulle tuloa. Kiva on hyvin erilainen opetettava kuin Soma: siinä missä Soman kanssa saa kerrata ja kerrata ennen kuin se uppoaa paksuun kalloon, niin Kiva hiffaa yleensä jutun juonen nopeasti, jo ihan muutamalla toistolla. Niin nytkin. Kivassahan siis on paljon potenttiaali erilaiseen touhuamiseen, jos tuota luonne arkuutta ei nyt oteta lukuun. Me siis nyt treenaillaan sitä. Ja ainakin lupaavasti on alkanut.
Kiva aloittelee nyt juoksujansa, jotka toivottavasti jäävät sen viimeisiksi. Tarkoituksena olisi syksyn aikana steriloida Kiva. Ja miksikö? Kiva elää paljon hormooniensa vallassa, Kiva siis käyttäytyy kuin sillä itsellään olisi juoksut jos Somalla tai Kisulla on kiima. Ja pääsääntöisesti Kivalle tulee sekä omien juoksujensa että näiden ”valejuoksujen” jälkeen aina valeraskaus. Tällä steriloinnilla pyritään tekemään sekä meidän että ennenkaikkea Kivan elämästä vähän helpompaa. Ainakin toivottavasti. Ja ehkä Kiva saa muutaman kilon lisää!

Kesän aikana menimme myös Joonaksen kanssa naimisiin, jonka myötä sukunimeni vaihtui Lehtovirraksi. Häiden jälkeen vietimme yhden yön mökkeilemässä Siuntiossa, ja voi miten koirat nautti! Ne saivat mennä ja touhuta vapaasti. Soma jopa väsyi loppujen lopuksi niin paljon ettei se enää jaksanut itse hypätä autoon. Valitettavasti tuolla reissulla kamera ei ollut mukana, koska sillä olisi saanut paljon hyvin kuvia koirista siellä.


Korkeasaaressakin tuli pyörähdettyä, lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta

Käsityö & askartelua: Tiskirättejä ja kutsukortteja

Olen tässä viime aikoina ollut myös ahkera käsitöiden suhteen. Facebookin neulonta-ryhmässä oli puhetta itsetehdyistä tiskiräteistä, ja totta kai, kun melkeinpä jokaikinen siellä niitä tehneistä kehuskeli niitä, olihan minunkin pakko kokeilla!

Lankana käytin Novitan Bambu -lankaa, sitä vihreää. Oli ihan mukava lanka neuloa, ja tällä hetkellä noita rättejä onkin valmiina yhteensä kolme, tosin vain kaksi pääsi kuvaan, kun oli kiire päästä kokeilemaan, ja yksi joutui siis suoraan valmistuttuaan käyttöön. Tein kolme erilaista, ensimmäinen (ja käyttöön joutunut) on helmineulosta, jossa on sellainen virkattu nyppyreunus, kolmas on korinpohjaneulosta ja ”kukanterälehti” idealla virkatut reunat. Viimeisin on aina oikeaa, ja reunat virkkasin ihan perus kiinteää. Mutta pakko on sanoa, että on kyllä hirmuhyviä! Näitä meillä siis käytetään jatkossa.

Olen myös päässyt askartelemaan, kun Pyryn yksivuotis synttärit lähestyvät, ja sukulaisia täytyi kutsua juhlistamaan tuota hienoa etappia. Pyryn suurirakkaus on herra Hakkaraispehmolelu, jonka takia päädyin piirtämään kutsuihin Hakkaraisen. Piirsin sen erilliselle paperille, väritin värikynillä, piirsin reunat mustalla stabilolla (sellaisella ohut kärkisellä) ja leikkasin irti. Niin ja liimasin vihreään kartonkiin (joka lötyi omasta takaa, en tiedä mistä ostettu alkujaan) kaksipuoleisella teipillä. Ja ihan kivat omasta mielestäni tuli.


osa kutsutuista joutui tyytymään ”tylsiin” keltaisiin kirjekuoriin, kun Nalle Puh-aiheiset siniset kirjekuoret loppuivat kesken

Niin ja pahoittelut, jos joku ei tahdo näitä käsityö yms. juttuja lukea, mutta niitä tulee nyt jatkossa myös tänne, kun olen hurahtanut niihin ja ylipäätään itsetekemiseen. Niiden yli on kuitenkin helppo hypätä, kun pidän koira- ja muu-aiheiset kirjoitukset erillään (ja pyrin otsikossa kertomaan jos kyseessä on joku muu aihe, kuin koira-aihe!). 🙂

Lenkille mars!

Olen tässä parin viime viikon aikana ottanut meille käyttöön uuden päivärytmin. Osa syynä ehkä se, etteä Pyryn päivärytmi alkaa muutua isojen poikien rytmiksi. Ja muutenkin. Nykyisin emme käykään lenkillä päivällä, vaan sen sijaan iltaisin, näin pystyn oikeasti antaa koirillekin sitä ihan omaa aikaa. Eli vuoropäivin pääsee toinen pitkälleptkälle lenkille. Ja keskiviikkoisin Joonas käy juoksemassa toisen koiran kanssa, jospa itsekin pääsisin tuon juoksemisen mukaan? 😀

Noh, tiistaina olin hyvin hyvin iloinen, kun kävimme Soman kanssa reippaammalla kävelylenkillä, matkaa kertyi yhteensä kännykänkunto-ohjelman mukaan noin 5,7 km, joka suoritettiin noin tunnissa! Mielestäni tämä on aika mukavan huima saavutus jo, koska tiedän mm. että oma kuntoni on aika rapakunnossa. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että melkeinpä koko matka oli enemmän ja vähemmän mäkistä (suurimmaksi osaksi ylämäkeä), niin ei kai sitä voi kuin olla ylpeä?
Somallahan oli tuossa jokunen viikko takaperin pieni äksönikohtaus vapaana rellestäneen koiran kanssa, kun tämä vapaana jolkotellut musti pääsi käymään kiinni. Tästä johtuen Soma on hyvin hyvin vakuuttunut että jokaikinen vastaan tuleva koira tahtoo varmasti käydä siihen kiinni ja syödä sen elävältä. Tämä tekee sen kanssa lenkkeilystä asteen verran ehkä raivostuttavampaa, mutta kokemuksesta myös tiedän, että ajankanssa tuokin kokemus unohtuu ja kaikki palaa normaaleihin uomiinsa.

Eilen tosin tuo Soman käytös otti normaalia enemmän päähän.. Lähdin lenkillä, ideana oli tehdä lyhyempi lenkki, jonka aikana voisin ottaa sitten kunnon tottistreenit! Olin itse aika täpinöissäni ajatuksesta, tottis into on tässä viime päivinä nostanut taas päätään oikein kunnolla. Tiesin, että kun kiertää tuon meidän lähimetsän lenkkipolun, matkalla tulee sopiva nurmokkoalue treenaamiseen. Soma nyt oli hieman ehkä jo vauhkon oloinen jo ennen sitä, mutta ajattelin, että kyllä me tästä suoriudumme, että Somalla nyt vain on intoa. Ja sanonko mitkä. Kun päästiin nurmokkoalueelle, oli matkalla tullut yksi koira, ja Soma ollut normaalia hankalampi, mutta uskoin silti edelleen onnistuvamme. Somaa, joka yleensä tulee innoissaan ensimmäisellä käskyllä sivulle, jouduin varmaan 5 minuutin ajan vaatimaan sivulle tuloa, ennen kuin se tuli siihen hyväksyttävästi. 5 minuuttia?! Otin sitten ihan lyhyen muutaman askelen seuraamisen ja siinä se. Voin kertoa että ketutti vähän, eikä asiaa parantanut ollenkaan se, että jatkaessamme lenkkiä, onnistuin astumaan liukkaalle muta-alustalle, jolloin Soma kiskaisi myös ihanan hajun perässä, ja enkös minä sitten tietenkin ollut takamuksellani maassa. Onneksi ei pahasti käynyt, vaikka vasen ranne olikin vähän kipeä illan kun otin sillä vaistomaisesti vastaan kun kaaduin.

Noh, ei pidä lannistua. Tänään on Kivan lenkkipäivä, joten toivotaan että pikkuhilleri olisi kivalla tuulella, ja sen kanssa voitaisiin vähän treenailla. Kivan kohdalle olenkin paljon pohtinut erilaisia juttuja tulevaisuudelle. Olen vähän pohtinut, että josko viimeistään ensi vuonna käyttäisi sen luonnetestissä, tai MH-luonnekuvauksessa. Uskoisin että MH-luonnekuvauksesta voisi saada enemmän käsitystä Kivan luonteesta kuin varsinaisesta luonnetestistä.

Ei pidä siis lannistua kun tulee vastoinkäymisiä, eteen päin vaan mennään.

Niin ja tarkkasilmäiset onkin ehkä huomannut, että sivumme on kokenut muodonmuutosta. Yksinkertaistin ne, oikeastaan pelkäksi blogiksi. Tämä toimii meille paremmin, ainakin nyt.

Kivan kasvattajan kasvispäivä ja juoksut

Tiedossa on tylsääkin tylsempi kuvaton päivitys, koska olen ollut viime aikoina ihan suorastaan suunnattoman laiska kameran käyttäjä.

Toukokuun ekana viikonloppuna kuitenkin saatiin aikaiseksi, pakattiin kaikki ihmiset ja Kivatin autoon ja käännettiin nokka kohti Tuusulaa. Tiedossa oli siis Kivan kasvattajan kasvattajapäivä, jossa käytiin vähän näyttämässä Kivaa. Sinänsä oli mukavaa, mutta Kivalle oli vähän väärä päivä, kun paikalla oli innokkaita nuoria, ja Kivalla oli juoksut ihan nurkan takana (jep, seuraavalla viikolla alotettiinkin sitten tiputtelu), joten Kiva sai paljon huomiota osakseen, jopa niin että pienellä meni vähän hermot. Noh, eipä se, hyvin kuitenkin selvittiin.
Kiva sai kehuja edistymisestään, ja kovasti se onkin edistynyt. Ainut mistä vähän keskusteltiin kasvisten kanssa oli tuo Kivan ruokahalu, joka on ollut ihan koko sen pienen elämän huono. Aikaisemmin meillä syötettiin Royal Caninia, mikä maistuikin suhteellisen hyvin, tosin Kiva ryhtyi nirsoilemaan heti kun rupesi pussin loppu häämöttämään (ja juoksujen aikaan Kivan ruokahalu on vielä tuplasti huonompi, joten siltä myös näytettiin kasvattajapäivillä…). Noh, huomattiin sitten että Somalla alkoi kynnet lohkeilemaan, joten päätettiin kokeilla hoituisiko tuo ongelma ruuanvaihdoksella, joten vaihdettiin Profine-ruokaan, jota Soma on ennenkin syönyt hyvällä ruokahalulla. Nyt tosin on molemmat sen kohdalla nirsoillut (tosin Kivan kohdalla on paha sanoa, johtuuko se juoksuista vai muusta), joten kasvattajan kehotuksesta olemme nyt suunnitelleet kokeilevamme Purenaturalia sitten seuraavaksi. Tosin Somalla taitaa iänmyötä olla ruuan vaihdos joka tapauksessa pian edessä.

Kiva olisi kyllä mukava saada hyvään kuntoon, koska olen kovasti suunnitellut ilmoittavani sen näyttelyyn, harkinnassa olisi Porvoon ryhmänäyttely heinäkuun lopussa. Onneksi sinne menee ilmoittautuminen vasta kesäkuun lopussa, niin kerkeää nähdä vähän onko ruuanvaihdoksella mitään vaikutusta menoon. Ja nyt kun Kiva on tosiaan aloittanut juoksunsa, ei tarvitse niidenkään osumista näyttelypäälle pelätä 😉

Kuvagalleria, vihdoin valmis!

Jep, vihdoin ja viimein sain valmiiksi projektin kuvagalleria, jonka taisin aloittaa reipas vuosi sitten ajatellen ”eihän siinä nnyt kauaa mene”. Laskin oman ajankäytön ja kuvien määrän väärin. Siinä meni aikaa. Mutta nyt on kuvagalleriamme taas ajantasalla, uusimmat kuvat onkin tältä kuulta. Koska siirsin kuvia omasta mielestäni fiksumpaan järjestykseen, ei vanhat blogiin merkatut kuvat välttämättä enää näy. Kuvagalleriaan ->

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Siitähän on jo tovi kun vuosi vaihtui. Meillä sitä vietettiin kotona, Soma vähän sitä jännitti. Tai no, ehkä vähän on aika lieväkäsite. Vuosi sitten vuosi vaihtui senkin osalta huomattavasti rennommin, joten ajateltiin, ettei mitään ylimääräisiä rauhoittavia rohdoksia tarvittaisi, mutta taidettiin olla hieman väärässä. Ja tästä viisastuneena täksi vuokdesi niitä sitten hankitaan. Kiva sen sijaan otti tyynen rauhallisesti, joka oli ihan mukavaa. On kyllä ollut onni ettei se ole Somasta ottanut laisinkaan mallia!

Blogin puolella on ollut hiljaiseloa, eikä meidän elämässä ihan hirveitä ole tapahtunutkaan. Kuvia on jonkun verran otettu, ja niitä onkin viime vuodelta vielä huima kasa muokkaamatta ja julkaisematta. Minullahan on kohta melkein vuoden ollut meneillään tuo meidän kuvagallerian siivous urakka, joka ei ole sattumoisin ihan toivomassani aikataulussa valmistunut. Mutta eikös se sanontakin mene niin, että hiljaa hyvä tulee? Eli taas on tälläistä kuvattomampaa kirjoitusta tiedossa.

Vaikka me olemmekin netissä eläneet hiljaisempaa eloa, ei se tarkoita että ihan toimettomana ollaan oltu. Kivan kanssa on kaikki lenkit suunnattu ihmisten ilmoille, ja se onkin viime aikoina reipastunut kovasti. Se jopa pyrkii lenkillä vieraiden (nais)ihmisten luokse, joka on jo itsessään edistysaskelia. Eli pikku hiljaa siinäkin edetään.

Olen myös yrittänyt vähän kunnostautua tuolla tokorintamalla molempien koirien kanssa. Soman kanssa ollaan pysytty perinteisellä mielenvirkistyslinjalla: vähän seuraamista, liikkeestä maahan menoa yms. Sellaista mistä tiedän että ne sujuvat varmasti.
Kiva sen sijaan on ruvennut yllättämään. Meillä oli jonkun aikaa sitten vielä vähän ongelmana ymmärtää maahan menoa, mutta sen Kiva on oppinut tekemään jo ilman käsiapua, sitä pääsääntöisesti tyrkytetään kaikkialla 😀 . Istuminen sujuu myös (ellei tarjota tuota maahan menoa). Sekä sivulle tulo on ruvennut toimimaan pikku hiljaa pienellä käsiavulla! Eli ihan mukavasti voisi sanoa, että ollaan edistytty. Ehkä Kivasta sittenkin vielä joku päivä tulee tokokoira?

Monella on tapana kirjoitella vuoden vaihteessa aina tavoitteita uudelle vuodelle. Minäkin olen siihen syyllistynyt, mutta tänä vuonna ajattelin jättää väliin. Ne jää kuitenkin toteutumatta. Vähän olen kuitenkin haaveillut, että josko tänä vuonna päästäisiin molempien kanssa pyörähtämään näyttelyssä kehänauhojen sisäpuolella. Tämähän kun on Soman viimeinen vuosi avoimessaluokassa, kun sekin saavuttaa joulukuussa jo veteraanien 8 vuoden rajapyykin. Jep, joku voisi kertoa että mihin se aika on oikein hävinnyt? Mutta, se että päästäänkö me koskaan sinne asti, on sitten ihan eri juttu.

Sen verran uudistusta tapahtuu kuitenkin, että koska olen hurahtanut käsitöihin, erityisesti neulontaan ja virkkaukseen (niistä molemmista olen kyllä pitänyt pikku tytöstä lähtien), päätin ruveta myös julkaisemaan tekemiäni käsitöitä täällä blogissa. Eli kaikki kirjoitukset eivät aina välttämättä ole ihan niin koirapainoitteisia aina. Tämä siksi, että minua on pitkään kiinnostanut ryhtyä pitämään jotain käsityöblogin tapaista, juuri vähän sen takia, että saisin sitten niitä käsitöitä johonkin ylös, kun osa matkaa kuitenkin sitten muualle omille ihmisilleen. Pyrin pitämään blogin nyt kuitenkin enempi koirapainoitteisena (nyt kun mekin ollaan taas vähän aktivoiduttu), mutta koska en viitsisi miljoonaa blogia yhtäaikaa pitää pystyssä, niin päädyin nyt tälläiseen ratkaisuun. 🙂

Vauva-arkea

Jep, meillä on eletty hyvin vauvalähtöistä arkea sitten 27.5. jälkeen, kun allekirjoittaneen raskaus viimein sitten päättyi. Päivä lasketun ajan jälkeen, eli aika täsmällisesti.

Meiltä on monesti kysytty, miten meidän karvainen lauma on ottanut uuden tulokkaan vastaan. Jokaisella on ollut vähän omanlaisensa suhtautuminen.
Soma oli uuden perheen jäsenen, Pyryn, tullessa kotiin vähän epäluuloinen. Varsinaisesti reaktio ei ketään hämmästyttänyt, koska neiti S on ollut samanlainen aina kun laumaan on tullut uusia tulokkaita (koiranpentuja, kissa). Soma sulatteli tätä muutosta sen parisen viikkoa ennen kuin se sitten vihdoin ja viimein kunnolla kävi nuuhkimassa tulokasta. Taisi siinä samalla pieni lipaisukin päästä pojan poskelle.
Kivan reaktiota vähän jännitin, kun sen reaktio uusiin asioihin on ollut vähän vaihtelevaa. Mutta pikku heelerpä yllätti kaikki! Toki samaan aikaan alkanut valeraskaus saattoi vaikuttaa, mutta Kiva oli kovasti sitä mieltä, että Hänelle tuotiin vauva. Kiva yritti peitellä viltillä nukkuvaa poikaa sekä pestä sitä kovasti. Tosin, se on edelleen, valeraskaudenkin jälkeenkin samanlainen. Heti kun silmä vaan välttää niin Kiva on kovasti nuolemassa Pyryn poskea.
Kissalla sen sijaan on edelleen suhteellisen tyyni suhtautuminen, kuten sillä on aina. Kyllä se välillä käy nuuhkimassa, mutta ei sen kummemmin ole yrittänyt tehdä tuttavuutta. Vaikka onkin kovasti arasta kissasta reipastunut, moni ei uskokaan sen olevan enää sama piilottelija, joka se oli ennen kun ihmisiä tuli kylään. Nykyisin se pysyttelee piilossa siihen asti että koirat on saanut hössöttää vieraat sisään. Sitten on kissan aika.

Ihan mukavasti on siis mennyt. Mitään kummoisia ei olla tehty, vähän ollaan treenattu kuitenkin. Ja kovasti yritetään myös tästä aktivoitua. Kivan kanssa käytiin turisteilemassa Helsingin ryhmänäyttelyssäkin syyskuun lopussa, ja samalla treffattiin myös kasvattajia! Mukavasti meni, Kiva reipastui taas kovasti ja hihnakäytöskin otti harppauksia eteenpäin.
Mutta mutta. Se mitä mentiin hihnakäytöksessä askel eteenpäin, muutama viikko sitten mentiinkin kolme askelta (vähintään) taaksepäin. Kiva joutuin (meitä jo tammikuusta piinanneen) kultaisennoutajan tassutus hyökkäyksen kohteeksi, valitettavasti tämä koira pääsi livahtamaan karkuun kun yritti ottaa kiinni. Ja samalla viikolla kun kaikki oli vielä vahvasti mielessä tuli toinenkin koira karvat pystyssä vapaana kohti. Siinä sitten meinasi Joonakselle ja sille toisen koiran omistajalle tulla vähän käsirysyä, kun nätisti pyysin tätä miestä ottamaan koiransa hihnaan (kun luonnonsuojelualueella muutenkin liikuttiin), mutta tämä kyseinen herra sitten tuohtui tästä kovin ja tuli ihan Joonakseen kiinni. Noh, nyt sitten treenataan kaikkea vaan enemmän, että toivutaan näistä!

Olen itse päivisin pyskinyt käymään joka päivä lenkillä, toinen koira aina mukana vuoro päivin. Kiva on tosi hyvin tajunnut tuon vaunujen kanssa kävelyn, Somalla sen sijaan on ollut vähän hankaluuksia. Kovasti on koirat tykännyt, kuten myös itse.

Kivan kanssa ollaan myös aloitettu treenaamaan näyttelyihin. Jos vaikka ensi keväänä johonkin ulkonäyttelyyn päästäisiin? Olen tehnyt niin, että laitan Kivalle näyttelyhihnan kaulaan, heitän pallon sille ja kun se seisoo ryhdikkäästi niin sanon seiso ja vapautan saman tien pallolle. Tämä on alkanut toimimaan aikas hyvin, tarkoituksena olisi päästä siihen pisteeseen, että pallon voi pitää kädessä, mutta edetään pinen askelin. Liikkeet meillä on aika hyvin hallinnassa, pientä treeniä niihinkin kyllä tarvitaan, mutta enempi tuo seisominen, etenkin ryhdikkäästi seisominen on ollut ongelmana.
Kovasti olen myös ajatellut, että Soman kanssa kävisin keväällä jossain pyörähtämässä. Ensi vuosi onkin sen viimeinen vuosi avoimessa luokassa, niin voisi vaikka muutamassa käydä mielenvirkistykseksi ennen veteraanikehiä.

Tämä nyt oli tälläinen pikaisempi päivitys, vähän kuulumisia. Kuvia kyllä toukokuulta asti löytyy, pitäisi ensin vain saada muokattua kaikki. Kovasti olen myös kuvagalleriaamme käynyt tässä läpi, jonka takia mm. vanhojen blogitekstien kuvat eivät näy, kun kuvien osoiterakenne on hieman muuttunut.

Loppusuoralla

Vaikka välillä meinasi uskokin loppua, niin siitäkin huolimatta saapui se kevät sitten oikeasti! Ja ennen kaikkea toukokuu, joka meinaa meillä sitä, että allekirjoittaneen laskettuun aikaan on enää huimat kolmisen viikkoa jäljellä, eli aika jänniä aikoja elellellään.

Pakko ehkä myöntää että tässä on pidetty tuhottoman kauan taukoa mistään treenailuista (viimisimmän laskuni mukaan melkein sellaiset 9-10 kuukautta….). Tosin tässä on kyllä ollut aika paljon myös paljon kaikkea, mikä on hankaloittanut tai jopa omalta osaltaan estänyt treenaamiset. Ollaan sitten tyydytty ihan vaan kotikoira elämään tässä jonkun aikaa. Toki silloin tällöin jotain pientä ollaan yritetty, tosin viime aikoina vähemmän, koska pakko sanoa,että ison edessä pömpöttävän mahan kanssa on omallatavalaan aikas hankalaa yrittää tehdä yhtään mitään.
Mutta jos tauosta ei muuta hyötyä ole ollut niin ainakin oma treeni-intoni on palannut aika roimasti! Ja suunnitelmissa onkin että kunhan tästä päästään kahteen osaan, niin alkaakin sitten kunnon treenaaminen, aluksi nyt kotioloissa, mutta eiköhän me joskus Kivan kanssa johonkin ryhmään suunnata, ainakin yritetään!

Viime aikoina ei tosiaan mitään ihan hirveitä ole tapahtunut, paitsi että aprillipäivänä pikku-Kisumme täytti 2 vuotta! Ei sitä aina tajua kuinka eläimetkin vanhenee..
Viime aikoina ollaan myös odoteltu juoksuja jokaiselle elikolle, tällä hetkellä siitä huolehtii kissa. Koirat käväisi myös rokotuksilla maaliskuun lopussa, ja nyt onkin taas hetken aikaa kaikki kunnossa, ja ensi vuonna tarvitsee niitäkin taas miettiä.

Eilen hyvän sään ja kepon vapaa päivän innoittamina kävimme ajelemassa koirien kanssa. Suuntasimme Vihdin Otalammelle, jossa itse vietin lapsuudessani hyvin monta kesää. Käytiin vähän haistelemassa miten on siellä paikat muuttuneet 🙂 . Kovin suuria muutoksia ei kyllä ollut muuttunut. Koirat pääsivät tutustumaan kävelyyn laiturilla, Soma jopa yritti kovasti kalastella paria keppiä vedestä (ja hyvä ettei koko koira humpsahtanut kylmään veteen!).
Kivan mielestä oli tosi jännää nähdä moottoripyörä takakontista, varsinkin kun se pysähtyi liikennevaloissa taaksemme, jolloin pitikin sanoa sille pari hauta, mutta oli kyllä mukava reissu, ja illalla olikin kotona pari kappaletta väsyneitä koiria.

Nyt jäädään odottelemaan että tästä päästään kahteen osaan, jonka jälkeen ainakin toivottavasti jossain kohtaa vähän aktivoidutaan, bloginkin osalta :). Hyvää kevättä kaikille meidän puolestamme.

Tammikuu

Lisää kuvia tammikuulta

Ei varmaan voi sanoa kuin että voi luoja! Tuntuu että täällä ollaan oltu koko ajan menossa ja tekemässä jotain ja tunnit kotona on jäänyt vähälle. Sinällää ihan paikkaansa pitävää, opiskelut on vienyt toki aikaa ja niiden johdosta kotonakin on ollut koko ajan jotain tekemistä. Ja tuleva karvatonkin asukki tuottaa omaa tekemistään ennen toukokuuta.

Koirienkin kanssa ollaan onneksi keretty tekemään ja touhuamaan. Olen myös kierrellyt vähän enemmän ympäriinsä ja löytänyt tästä vierestä aikas kivoja lenkkimaastoja, noiden vanhojen tuttujen rinnalle! Yksinäistä on sellainen tosi laakea kallio, mistä nuo tammikuiset kuvatkin on, ja siellä kelpaa kyllä koiriakin päästää juoksemaan (ja kyllä koirat muuten tykkääkin 😀 ).
Mitään sen suurempia ei oikeastaan kuitenkaan olla tehty, tosin meillä sairastettiin molempien koirien osalta lievästi kennelyskä, ensin Soma ja sitten Kiva. Aluksi näytti ettei kennelyskän takia päästäkään Kivan kanssa kasvattajan järkkäämään silmätarkkiin, mutta onneksi sitten päästiinkin, tosin oltiin sitten ihan vikoina vuorossa jotta tartuntamahdollisuudet olisi sitten mahdollisimman pienet. Samalla tarkastettiin Kivalta myös polvet. Polvet oli 0/0 ja silmätkin oli terveet, tosin pieniä pigmenttimuutoksia löytyi sitten pentuaikojen. Kiva käyttäytyi oikein kivasti, vähän tarkastustilanteessa jänskätti kun lääkärillä oli niin jänniä välineitä. Niin ja samalla kertaa luovutettiin myös verta Hannes Lohen tutkimuksia varten 🙂 .

Muuten ollaankin elelty hiljaiselossa ja nautittu vaan lenkkeilystä. Ja samalla meiningillä mennään nyt hetken aikaa, kunhan maha saadaan pieneksi taas niin on kivempi sitten taas touhuilla enemmän 😉