A-pennut pentutarkastuksessa

Pentuset pyörähtivät tänään eläinlääkärin tarkastuksessa ja saivat samalla sirut niskaansa. Kaikki meni hyvin, Ajatuskuplan häntämutka varmistui myös häntämutkaksi, jonka takia se tullaan rekisteröimään suoraan ei jalostukseen (EJ) -rekisteriin.

Viikon päästä pennut alkavatkin muuttamaan kaikki omiin uusiin koteihinsa, eli kaikki pennut ovat jo tällä haavaa löytäneet omat kotinsa, joten näihin pentuihin ei kannata enää kyselyä laittaa. Seuraavat Matkatieläiset ovat suunnitteilla aikaisintaan ensi vuodelle, riippuen Naavan terveystuloksista.

Ajatuksenjuoksu ja Naava 17.5.2020

Pennuista yksi, Ajatusmyssy, tutummin vain Myssy, jää meille kotiin kasvamaan ja katsotaan minkälainen persoona siitä kasvaa.

Naavan kanssa menemme myös rally-tokon neljän kerran alkeiskurssille ensi viikosta alkaen! Joten katsellaan mitä siitäkin touhusta meiltä tulee.

Paljon paljon Onnea Naava 2 v.

Pieni musta ketunpoikanen on kasvanut täysi-ikisyyteen, sen täyttäessä tänään kokonaiset kaksi vuotta! Käsittämätöntä kuinka aika menee nopeaan, ja Naavakin on saavuttanut jo iän, jolloin se katsottaisiin jalostuskelpoiseksi. Valtavasti onnea pienelle mustalle sisaruksineen.

Naava 8 viikkoa
Naava 2 vuotta
Naava 8 viikkoa
Naava 2 vuotta

Kesä tuli ja meni

Niin se kesä tulla huristeli ohi ja vuosi alkaa pikku hiljaa kääntymään syksyyn. Viikko enää, niin siirrytään virallisesti syksyn puolelle kun alkaa syyskuu. Kesä kuitenkin meni niin vauhdilla, että päivittäminen jäi vähille, jossei jopa onnettomaksi. Instan puolella toki ollaan kuva päivityksiä tehty, joten niitä kannattaa seurata. Siellä puolella päivittely on aktiivisempaa, tänne kotisivujen puolelle päivitykset tuppaavat tulemaan isommissa ryppäissä kerrallaan. Instagramissa siis matkatien -nimimerkillä meidät löytää.

Etenkin alkukesää vietettiin hyvin hellemäisissäkin säissä, ihan riittämiin sai lämmöstä nauttia. Meillä kesä lähti oikein rytinällä käyntiin ”kesän ilojen” kanssa, kun lenkillä kirjaimellisesti törmäsimme kyyhyn.

Onneksi tällä kertaa selvittiin jokseenkin vain säikähdyksellä, koska Naava selvisi puolen päivän nestetipusuksella ja muutaman päivän kipulääkeannoksilla koko hommasta. Sen verran kuitenkin jäi koirille mieleen, että seuraavan kerran kun kyy nähtiin (valitettavasti meidän pihallamme!!), haukkuivat molemmat sitä turvallisen matkan päästä, pysäyttäen sen niille sijoilleen.

Naava pyörähti kasvattaja-Marjon mukana myös Viron puolella kesän aikana. Tuloksena tällä kertaa Hyvä, kilpakumppaniksi kun osui hyvin valmispakkaus, jolloin Naavan kesken eräisyys korostui.

Molemmat tytöt myös pyörähtivät Tuusulassa näyttelyssä, jossa ruotsalaiselta Sara Nordilta sai tällä kertaa kotiin tuomiseksi myöskin Hyvää. Ruskan kohdalla tämä ei yllättänyt. Se oli pudottanut aivan, siis rehellisesti aivan kaiken karvansa, eikä näin ollen ollut todellakaan missään edustus kunnossa, varsinkaan kun kehässä pyörähti muutama hyvässä karvassa oleva tytteli ennen meitä. Naavan kohdalla myönnän, että H oli ehkä aikamoinen paukku tälläkin kertaa. Toki, Naava on tällä hetkellä hyvin kesken vielä, mutta silti. Tuomarin mielestä sillä oli vuoden aikaan nähden hyvä turkki, mutta siltä puuttui luonnetta. Hänen mielestään meidän lauhkea lammas Naavasta olisi pitänyt saada enemmän irti kehässä. No ei saatu. Molemmat kuitenkin käyttäytyvät varsin mallikkaasti, joten se on hyvä, ja riittää meille. Naava on tälle vuodelle vielä ainakin ilmoitettuna Porvooseen ensi kuussa, katsellaan mitä Unto Timonen sanoo tytöstä tällä kertaa.

Naava käsi myös muutama viikko sitten rokotusten yhteydessä tutkituttamassa silmänsä Apexissa Sari Jalomäellä. Näkimet todettiin terveiksi. Samalla nappastiin geenitestinäytteet, joten niiden tuloksia vielä odotellessa.

Ruskan osalta ollaan odoteltu juoksuja alkavaksi, jotka nyt tiistaina onneksi viimein alkoivat. Ruska on siis tarkoitus astuttaa muutaman viikon sisään, ja toiveissa olisi saada ensimmäiset matkatieläiset maailmaan tämän syksyn aikana.

Ruskan terveystiedot ja hei! Meidät löytää nykyisin Instagramista

Alkuun päivitystä Ruskan terveystuloksiin. Ruska kävi siis uusintakuvissa viime kuun puolessa välissä Mevetissä. Ruskan kasvattaja oli kasvateilleen ja parille vierailevalle tähdelle järjestänyt paikan päälle joukkotarkastuksen, johon ilmoitin, että Ruska osallistuu lonkkien, polvien ja selän osalta. Polvet olivat priimaa, eli 0/0. Lonkat lähtivät Kennelliittoon lausuttavaksi vähän kiikunkaakun-lausuntona, mutta tulivat kaikkien onneksi takaisin B/B:nä!! Selästähän ei uutta lausuntoa varsinaisesti tullut, koska LTV-muutos ei sieltä iän myötä katoa, mutta saatiin lausunto, että spondyloosin osalta Ruska on SP0, eli terve.
Kysyin kuvanneelta eläinlääkäriltä tarkemmin tuosta Ruskan LTV:stä, ja kys. lääkäri oli sitä mieltä, ettei muutos ole sellainen, että se Ruskan elämää haittaisi. Eläinlääkäri ei ole koskaan nähnyt samanlaisen muutoksen haitanneen kenenkään koiran elämää.

Hienojen terveystulosten myötä aloin todenteolla suunnittelemaan Ruskalle tulevaa pentuetta. Ruskalle on siis suunnitteilla pentue ensi syksylle, joten jos mahdollinen pentue kiinnostaa niin sähköpostia tulemaan. Mahdolliselle narttupennulle tulen etsimään sijoituskotia.

Kesätytöt Ruska & Naava

Ja hei! Meidät löytää nykyään Instagramista nimimerkillä matkatien . Joten kaikki meitä seuraamaan, sieltä tulee jatkossa löytymään kuvapäivityksiä koirista sekä varmasti ajoittain myös kissasta.

Vuosi 2018

Vuosi 2018 on jo muutama viikko sitten taputeltu kasaan, ja on ehkä hyvä vielä yrittää hieman palata siihen, ja koota se kasaan. Viime vuosi oli blogikirjoittelun osalta aika huono vuosi, monta hyvää ideaa kirjoittemiselle oli, mutta motivaatio tuntui olevan kadoksissa.

Vanha jengi vielä viimisiä kertoja koossa, tammikuu 2018

Viime vuosi alkoi Ruskan epämääräisellä kipu”kohtauksilla”, jonka seurauksena se tuli kuvattua lonkkien (B/C), kyynärien (0/0) ja selän (LTV2, VA0) osalta. Loppujen lopuksi syyksi selvisi kuitenkin polvesta, tarkemmin nuljuluusta irronnut pieni, 5mm kokoinen pala. Toipuminen vei tovin, mutta nyt ollaan saatu jo vihreää valoa sen osalta fyssariltakin.

Viime kevät ja kesä oli koirarintamalla aika raskasta aikaa, kun kahdesta tärkeästä piti luopua, Somasta sekä Kivasta. En tiedä kumpi kirpaisi loppujen lopuksi enemmän: siitä ensimmäisestä omasta luopuminen ja vai Kivasta, jonka aika oli lähteä liian nuorena, mutta kuitenkin oikeaan aikaa (ellei jopa liian myöhään). Toki koira-arkeen kuului myös iloja, kun laumaan tepasteli Naava (Vanilla’s Honey Unbelievable), tuo pieni, vale-bordercollieksikin nimetty veikeä tapaus. Naava on ollut kaikkea sitä, ja vielä enemmänkin, mitä olen siltä odottanut.

Loppu kesästä ja syksyllä sitten taas vähän aktivoiduttiin. Toki keväällä pyörähdettiin Ruskan kanssa Siilinjärvellä erkkarissa Hyvän arvoisesti. Kesällä Ruska kävi testissä karhulla, ja sen tulos ehkä oli itselleni hieman pettymys, koska toivoin siltä enemmän. Mutta loppujen lopuksi sekin oli hyvin Ruskamaisesti toimittu. Samalla kun Naava sai 16viikkoisen rokotteensa, peilattiin Ruskan silmät, 2 vuoden iässä. Eläinlääkäri Sari Jalomäki totesi, että Ruskalla on molemmissa silmissä puutteellinen kyynelkanavan aukko. Jalostukseen tämä ei vaikuta, mutta asettaa vaan taas vähän rajoituksia urokselle.

Lokakuussa pyörähdeltiin Jämsässä erkkarissa molempien tyttöjen voimin. Naava oli muihin kisakavereihin nähden hyvinkin valmis tyttö, vaikka ikää oli vasta 5kk, ja jäi näin ollen jonon hännille. Ruskan kanssa sen sijaan saavutettiin omasta mielestä voitto, kun se sai Erittäin Hyvän. Naava kävi myös Lahdessa samassa kuussa pentunäyttelyssä, mutta silloinkaan ei palkintosijoille ylletty, mutta aivan koiran näköinen arvostelu saatiin.

Marraskuussa Ruska kävi sitten luonnetestissä, saaden +80p. eli hyväksytyn tuloksen. Testitulos oli hyvin Ruskan näköinen, eikä suurempia yllätyksiä tullut. Odottelen luonnetestin videomateriaalia vielä.

Loppu vuosi vietettiinkin sitten rally-tokoa treenaillen. Ruska osaa, kunnes se päätti ettei se enää osaakaan. Naava taas tuntuu olevan luonnon lahjakkuus.

Tämä vuosi tuo toivottavasti tullessaan helpostusta arjen kiireeseen, ja tunteeseen, että yliopisto-opinnot haukkaavat mukanaan. Tarkoituksena olisi myös kiertää muutamassa, ainakin lähialueen näyttelyssä sekä uusinta kuvata Ruska lonkkien ja selän osalta sekä tutkituttaa polvet. Uusinta kuvien jälkeen voi sitten tehdä lopulliset päätökset sen mahdollisesta jalostuskäytöstä tulevaisuudessa. Naavan kanssa harjoitellaan ja jatketaan yhteiseloa.

Kesä on jo takanapäin

Enää ei oikein voi sanoa, että vielä on kesää jäljellä, vaikka vielä huomiseksi on povattu melkein paria kymmentä astetta lämmintä! Eipä sillä, helteisen kesän jälkeen viileä syksy on mitä enemmän kuin tervetullut.

Kivan poismenon jälkeen muuttui meidän koira-arki kertaheitolla ja on siinä myös ollut totuttelua, kun meillä ei enää ole ollut koiraa, jonka kanssa pitäisi vähän olla silmät selässäkin. Ruska sekä Naava molemmat ovat varsin helppoja ja omasta mielestäni myös hyvä luonteisia. Vaikka Ruska meillä onkin nyt se vanhin narttu, on se edelleen oma iloinen häseltäjänsä, ehkä vähän turhankin pehmo, ainakin Naavan kanssa. Naava taas on vähän jääräpäisempi tapaus, ja sellainen elämän pohdiskelija. Se mielellään tuntuu monesti pohdiskelevan ennen kuin tekee (siinä missä Ruska tekee ennen kuin miettii). Mutta molemmat yhtälailla helppoja perhekoiria, jotka osaavat olla lastenkin kanssa. Jopa Naava, jolla ei juurikaan omaa ikää vielä ole, pääasiassa ymmärtää että lapset on pieniä ja niiden kanssa pitää ottaa vähän iisimmin.

Helteet yllätti vähän kaikki, ja osittain niiden ja osittain meidän keittiöremonttimme takia kesällä ei ihmeellisyyksiä tehty. Keittiöremontin aikana Naava ainakin tottui jos jonkunmoisiin ääniin.. Meillä sai porata, sahata keittiön työtasoa ja ties mitä niin, että pentu nukkui tyytyväisenä vieressä.
Helteistä huolimatta innostuimme lähtemään petotestiin Ruskan kanssa.. Testi ei ehkä mennyt ihan odotustenlaisesti, ja Ruskan reaktio oli hieman yllätys, ei ehkä kuitenkaan ollut niin yllätys, mutta ei kuitenkaan sellainen kuin odotin (tai toivoin). Tästä yritän saada aikaiseksi vielä ihan erillisen postauksen lähiaikoina.

Naavan 16 viikoisrokotusten yhteydessä käytin Ruskan myös silmäkuvauksessa, kun sillä ikää tuli heinäkuun lopussa 2 vuotta. Silmät olivat muuten terveet, mutta molemmista puuttui kyynelkanavan aukko alhaalta (eli puutteellinen kyynelkanavan aukko). Jalostukseen tämä ei vaikuta muuten, kuin että uroksen tulisi olla terve silmiltään. Ruskan elämään tämä puutteellisuus ei ole vaikuttanut, mutta silmät tutkineen eläinlääkäri Sari Jalomäen mukaan kyseessä on jokseenkin perinnöllinen vaiva. Ruskan kohdalla sen emällä Teslalla (Heikunkeikun Säihkyvä Safiiri) on myös puutteellinen kyynelkanavan aukko, mutta myöskään hänen elämäänsä tämä ei ole vaikuttanut.
Ruskan mahdollinen jalostuskäyttö ratkeaa, kun se on uudestaan kuvattu (koska se ei ole vielä saanut lausuntoa spondyloosista) ja polvet tutkittu. Polvia ei nyt silmien yhteydessä tutkittu, koska Ruska ei ole saanut vielä fyssarilta täysin vihreää valoa tammikuisen tapaturman jäljiltä.
Fyssarilla Ruska kävikin kesäkuussa ja uudelleen mennään kunhan Ruskan juoksut tästä loppuvat, Ruska kun saattaa ajoittain juoksujen aikaan olla hieman herkkis (sen kanssa ei esimerkiksi juurikaan treenailla juoksujen aikaan, koska jos sen kanssa joutuu tekemään toistoja, saattaa se päättää ettei osaa enää ollenkaan kyseistä asiaa..).

Ruska edustushommissa

Tämän vuoden Koiramessu-viikonloppu oli viime viikonloppuna. Nuorempana se oli se ehdoton vuoden kohokohta, Messariinhan oli pakko mennä, ja vielä kahtena päivänä! Tänä vuonna tuo suuri hieno tapahtuma oli kolmipäiväinen, kun perjantaina oli Helsinki Winner, lauantaina Pohjoismaiden voittaja ja sunnuntaina vielä ihan perinteinen Voittaja. Alkujaan suuriin suunnitelmiini kuului, että ilmoittaisin Ruskan kaikille kolmelle päivälle näyttelyyn. Olisihan se juuri ja juuri päässyt kisaamaan juniorvoittaja-titteleistä. Loppujen lopuksi sitä kuitenkin taisi vauva-arjen väsymys viedä sen verran voiton, että päädyin olemaan ilmottamatta. Ja rehellisesti, en kauhean pahoillani ole, kun jokaiselle päivälle oli lähestulkoon melkein 150 suomenlapinkoiraa ilmoitettuna. Ja narttuja enempi kuin uroksia. Se olisi siis tiennyt mahdollisesti kolmea pitkää päivää. Jäi siis näyttelyttäminen Koiramessuilla väliin, seuraavan kerran varmaan Kuopion erkkariin maaliskuussa olisi tarkoitus suunnata kehään.

Noh, vaikka päädyinkin olla ilmoittamatta Ruskaa kehään, niin pääsi se kuitenkin pyörähtämään Koiramessuilla. Lappalaiskoirat ry:n rotutorin ständille haettiin esittelykoiria ja päätin, koska haussa oli sosiaalisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia ja ei herkkähaukkuisia koiria, että meidän Ruskahan sopisi siihen hommaan hyvin! Ruska pääsikin sitten edustamaan suomenlapinkoiria perjantaina Helsinki Winneriin. Rotutorilla oltiin esillä kello 14 aina kello 17 asti.
Ruska suoriutui tehtävästään Ruskamaisesti. Se muisti rakastaa kaikkia eikä se muutenkaan hölmöillyt. Stressikään ei noussut liian suureksi vaikka uusi tilanne ja kova hälinä vähän ihmetyttikin. Loppua kohden kaikki piirteet mahdollisesta stressistäkin oli tiessään, kun uuteen tilanteeseen vain totuttiin. Täytyy sanoa, että Ruskan kaltaisen koiran kanssa on ilo olla ja tehdä, kun sen kanssa voi juuri osallistua tuonkin mittakaavan tapahtumiin ja voi luottaa koiraan, että se toimii samalla tavalla kuin kotonakin. Ruska kykeni hienosti tekemään hälinästä ja uudesta tilanteesta huolimatta sille tuttuja liikkeitä, kuten tulemaan käskystä sivulle. Ja uskon myös, että Ruska edusti rotua ihan mallikkaasti, ainakin se oli oikein mielellään ihan jokaikisen rapsuteltavana, joka sitä vain viitsi rapsuttaa.

Pienestä isoksi


Ruska syyskuussa 2016, 8 viikkoisena


Ruska lokakuussa 2016, 12 viikkoisena


Ruska maaliskuussa 2017, 8 kuukautisena


Ruska toukokuussa 2017, 10 kuukautisena


Ruska kesäkuussa 2017, 11 kuukautisena


Ruska kesäkuussa 2017, 11 kuukautisena


Ruska synttäriherkun kanssa 1-vuotis päivänä

Paljon Onnea Ruska sekä sisarukset

Piha-aita

Viime kesänä kun muutimme omakotitaloon, oli selvää, että tahtoisimme pihamme aidattavan jollain tavalla sekä ainakin osittain, jotta koirat voisi päästää terassin ovesta pihalle. Ja ne voisivat kotona ollessamme oleilla pihalla ainakin osan aikaa. Erityisesti näin keväällä ja kesällä ainakin. Mutta koska vuosi sitten meillä ei ollut mitään käsitystä juuri taloon muuttaneina, että kuinka pihan aitaisimme, jäi se tekemättä. Ja viime syksynä ja talvena sitä aitaa kyllä kaipasi. Ja monesti. Meillä kulkee tie ihan vieressä, jossa kulkee autoja sekä jalankulkijoita, joiden takia koirien vapaana pito jatkuvasti ei ole aina suotavaa, ellei tiedä että niiden perään voi koko ajan katsoa. Joten talvella pitkät hihnat oli usein käytössä. Ja omasta mielestäni se oli työlästä eikä koirienkaan kannalta niin mukavaa.

Viime viikonloppuna vietimme poikamme 4-vuotis syntätäreitä, joten päätin että piha on aidattava ennen sitä. Jotta koirilla olisi ns. Oma paikka minne mennä jos sisällä on liikaa väkeä. Erityisesti tässä ajattelin Kivaa, joka ei vieraista kauheasti välitä. Talven ajan etsin sopivia vaihtoehtoja, joilla pihan voisi aidata. Koska alueellamme ei ole vielä päätettyä kaavaa eikä meilläkään ole täysin tarkkaa näkemystä siitä, että miten tahdomme tulevaisuudessa pihamme laittaa ja mitä ja minne rakentaa, ei meidän kannattanut etsiä kauhean pysyviä ratkasuja, eli kunnon puuaidat yms oli pois suljettu.
Vertailtuani ja etsittyäni päädyin ratkaisuun, että ”perus” vihreä verkkoaita olisi tässäkohtaa meille se toimivin ratkaisu. Satuin löytämään netistä Rellunkulman, jonka sivuilta löysin ns. Koiratarha-paketin, joka sisälsiksiken: verkon, tolpat ja sinkilät verkon kiinnittämiseen aitaan. Koska halusimme isomman alueen aidata, tilasimme kaksi pakettia, jolloin verkkoaitaa tuli yhteensä noin 100m. Nyt meillä on piha-aidattu, ja sen aitaamiseen meni noin ehkä 85-90m aitaa. Vielä puuttuu portit, jotka tulee rakentaa, mutta siihen asti aidatulle alueelle pääsee loistavasti meiltä sisältä suoraan.

Ja se koirien riemu,kun ne ensimmäisen kerran pääsivät pihalle. Ne kirmasivat sinne kuin Viikin lehmät konsanaan laitumelle. Erityisesti Ruska tuntuu tästä järjestelystä nauttivan suuresti. Kukaan ei vielä ole yrittänyt aidasta yli eikä ali, ei edes mestarikaivuri-Ruska. Nyt viikon ajan on koirat viettäneet varmaan suurimman osan ajasta ulkona ja nautineet. Tosin itsekin olen nauttinut kun koirien riemun näkee ja voi nsuttia ulkona olosta niiden kanssa ihan toisella tapaa.

Tokitäytyy muistaa, ettei tuo aidattu piha millään tavalla korvaa lenkeilyä, mutta lisää varmasti paljon virikettä koirille. Erityisesti Soma on ottanut pihan vahtimisen sydämen asiakseen. Se tosin on vähän turhan innokas, koska se haukkuu kaiken liikkuvan aidan ulkopuolella. Siis aivan kaiken. Toivottavasti naapurit kestää, vaikka tosin Somaa kielletään kyllä muutaman haukun jälkeen aina, ettei se jatkuvasti haukkuisi. Nuoremmat vähän vaihtelevasti lähtevät tähän mukaan, mikä on ihan hyvä, etteivät joka kerta kuorossa hauku.
Mutta nyt meillä on hyvin onnellisia koiria, onnelliset omistajat. Ja piha-aita. Seuraavaksi voikin alkaa suunnittelemaan mahdollista koiratarharakennusta tms tontillemme. Jos sille koetaan enää tarvetta.