matkatien

SUOMENLAPINKOIRAT & LAPINPOROKOIRAT

Uutiset

Ruska Siilinjärven erkkarissa 25.3. + tottistreeniä viikonloppuisin

Melkein kuukausi on mennyt kun käväistiin Ruskan kanssa Siilinjärjellä erkkarissa, mutta en vain saanut aikaisemmin aikaiseksi kirjoittaa siitä. Reissuun lähdettiin jo perjantaina, matkaseurana meillä Ruskan kanssa oli siskoni, hänen miehensä sekä heidän muutaman kuukauden ikäinen poikansa, minun ihastuttava kummipoikani. Ruska ei koskaan ole erityisemmin välittänyt autolla matkaamisesta, ja nyt se oli vielä syvästi loukkaantunut, kun konttiin sille oli hankittu ihan kunnon koirankuljetushäkki.

Matka sujui kuitenkin ihan leppoisasti, mitä nyt auto piti hetken vähän epämääräistä vinkunaa, mutta hei, perille päästiin (ja kotimatkalla ei enää vinkunut autokaan!). Ruska ei koskaan aikaisemmin ollut yöpynyt hotellissa, saatika muutenkaan viettänyt aikaa missään sellaisessa paikassa, missä naapurin äänet voisi kunnolla kuulua. Rehellisesti se on metsässä kasvanut koira. Niin ja oman säväyksensä matkalle antoi vielä se, että Ruska aloitti juoksunsa aikaisemmin samalla viikolla.
Alkuun olin miettinyt, että kuinkahan Ruska sopeutuu oloonsa hotellissa, mutta täytyy sanoa, että on nyt kyllä koira, jolla on pääkunnossa! Se ei ollut moksiskaan äänistä, alkuun se vähän ihmetteli mikä tää juttu on, tällänen pieni huone ja paljon ääniä. Olin jopa varautunut siihen, että se haukkuisi kaikille äänille, mutta ei mitään! Ruska on kyllä luonteensa puolesta äärettömän helppo ja varma kaveri arkeen ja harrastamiseen.

Lauantaina me lenkkeiltiin ja itse kävin koulutuksessa liittyen ensi vuoden erkkariin. Minun ollessani koulutuksessa, pääsi Ruska lenkkeilemään siskoni perheen kanssa, ja oli kuulemma käyttäytynyt oikein mallikkaasti, ei voi kuin olla ylpeä pienestä lapinkoirasta.
Sunnuntaina oli vuorossa sitten erikoisnäyttely, johon olin Ruskan ilmoittanut nuortenluokkaan. Juoksujen takia Ruskahan olin pudottanut karvansa, joten muhkea karvaisten rinnalla se näytti aika rimpulalta. Ruska olisi myös oikein mielellään lähtenyt jokaikisen uroksen matkaan, joka vain sattui ohi kävelemään. Ihmis ja koira vilinässä se kuitenkin jaksoi ja kykeni tekemään hieman tottista.
Erkkarissa tuomarina lapinkoira nartuilla oli Unto Timonen, jonka mieleen oli selvästi vähän karvaisemmat ja massiivisemmat nartut kuin meidän Ruska. Ruskalla myös liikkeistä huomasi vielä sen polven ja sen, ettei sen takia olla hirveästi vielä mitään suuria asioita tehty, joten sitä täytyy nyt kuntouttaa ja vahvistaa koko takapäätä enemmän ennen Vapun Lahden ryhmänäyttelyä. Ruska sai Hyvän seuraavanlaisella arvostelulla: Hyvän kokoinen nuori narttu, hyvä piirteinen pää, hyvin kulmautunut etuosa, riittävä raajaluusto, hyvä rungonmuoto, hyvä kinnerkulma, liikkuu pihdissä ja voimattomasti takaa.
Kokonaisuudessa Ruska kuitenkin käyttäytyi oikein mukavasti koko viikonlopun aikana, joten siitä ei voinut olla kuin ylpeä. Me starttasimme kotimatkalle aika pian Ruskan kehän jälkeen, koska matkaa kuitenkin oli taitettava jokunen sata kilometriä. Kotimatkalla oli hauska katsella, kun Siilinjärvellä oli vielä selvä talvi: paljon lunta ja lisää satoi, pakkastakin oli. Mitä etelämmäksi pääntiin, lumi väheni ja mittarikin kohosi plussan puolelle. Ja kotona olikin ihan kunnon kevät jo!

Me myös päästiin taas aloittamaan treenit ihanan kouluttajamme Tiinan tarkassa valvonnassa viime sunnuntaina! Ihan superia sanon minä. Heti alkuun otettiin treeniin Ruskan takapään käyttö. Nyt treenataan kovasti siis korokkeelle kiipeämistä etutassuilla (joka jo sujuu) ja siinä pyörimistä niin että Ruska käyttäisi takapäätänsä. Treeniin myös otettiin peruuttaminen. Se ei sujunut minulta, mutta Tiina sai kyllä Ruskan näppärästi peruuttamaan pari askelta. Tässä oli siis vika ohjaajassa eikä koirassa, kun ei oikein sujunut.
Nyt kotona on alkanut hieman sujumaan tuo korokkeen päällä pyöriminen. Se on myös ihan mahtavaa treeniä Ruskan polvelle, ja takapään vahvistumiselle. Tätä siis treenin alla tällä hetkellä!
Oli myös hienoa huomata, että vaikka ei kauheasti olla häiriössä treenattu, niin Ruska kykeni hienosti keskittymään treenaamiseen vaikka vieressä touhusi muitakin koirakoita.

Treenitauon tuotosta

Loppu kesä (tai no oikeastaan koko kesä) meni meillä odottavaisissa tunnelmissa, kun perheeseemme odoteltiin pikkuveljeä, joka loppujen lopuksi tuli maailmaan elokuun lopussa.

Kun oma maha kasvoi ja liikkuminen vaikeutui, jäi meillä Ruskan kanssa treenaaminen vähälle, tai pikemminkin oikea sanavalinta taitaisi olla olemattomiin. Ja tuo asia tietenkin itseäni harmitti, mutta parempi pitää taukoa kuin treenata väärässä mielentilassa.

Tänään kuitenkin lenkin jälkeen otettiin sitten viimein pientä tottelevaisuutta. Monesti olen miettinyt, että osaakohan tuo koira enää mitään näin pitkän tauon jälkeen. Soman kanssa on usein saanut pari kertaa pidemmän tauon jälkeen palautella, että päästään siihen missä oltiin.
Ruska oli nyt kuitenkin toista maata. Se teki valtavalla innolla ja paremmin mielestäni kuin ennen taukoa. Pieni preikki treenaamisesta on siis tainnut tehdä enemmän hyvää kuin pahaa tällä kertaa ainakin.

Sivulla seuraamista ei aikaisemmin ole voinut ottaa yhtä-kahta askelta enempää, ilman käsiapua. Nyt päästiin helposti kolme-neljä askelta ilman apuja! Ennen taukoa harjoiteltiin paikallaan istumista niin, että minä kierrän koiran. Ennen taukoa siitä ei yksinkertaisesti tullut mitään. Tänään se kuitenkin onnistui! Ihan voittaja fiilis tuli, kun asia, joka on tuottanut päänvaivaa kun en ole sitä saanut sujumaan. Tänään tuntui kaikki mitä otettiin, menevän kuin vettä vaan. Toivotaan että jatkossakin, mutta ainakin tästä on hyvä nyt jatkaa taas treenaamista vähän useammin.

Tokoon vai rally-tokoon?

Ruska on ihana treenikaveri: se on aina täysillä mukana kun tehdään. Se jaksaa toistoja ja on ihan täpinöissään kun pääsee tekemään yhdessä. Hyvinkin siis erilainen treenikaveri, kuin esimerkiksi Soma, joka on aina ollut enemmän sellainen, että jos siitä itsestään sattuu tuntumaan niin siitä saa kaiken irti, muuten se tekee, mutta ns. poweri puuttuu hommasta.

Ruska on myös suhtellisen nopea oppinen, joten se yleensä hiffaa liikkeiden idean nopeaan, enemmänkin se on ohjaaja, joka jää liikaa sitten herkästi namiapuihin sun muihin kiinni. Tästä olen kovasti yrittänyt nyt päästä eroon, ja heti kun näyttää, että alkaa liikkeen idea olemaan hallussa, alan jo häivyttelemään käsi- sekä muita apuja pois. Meillähän oli esimerkiksi sivulle tulossa Ruskan ollessa pentu aivan liian pitkään käsiapu mukana, koska tyhmä ohjaaja ei vain älynnyt alkaa häivyttää sitä pois. Onneksi Tiina on napakka, ja kertoi että nyt siitä käsiavusta on luovuttava. Joskus sitä tarvitsee sen kolmannen osapuolen, joka kertoo kuinka toimia.

Ruskahan osaa jo paljon. Paljon on silti vielä matkaa että voisimme harkita minkään sorttista kisaamista. Itse ehkä käyn ehkä sellaista henkistä taistelua, kumpaan tahdomme suunnata ensin: ihan perinteiseen tokoon vai itsellenikin vähän tuntemattomampaan rally-tokoon? Itse tokoon on mielestäni ehkä hieman vähemmän opeteltavia asioita, mutta ne täytyy sitten olla kyllä niin hyvin hallinnassa, että niiden suorittaminen isommankin häiriön alla vapaana onnistuu varmasti. Rally-tokoon taas on aika paljon, 29 erilaista kylttiä (31 jos lasketaan maali- ja lähtö mukaan), jotka opetella. Toki moni niistä on erilaisia seuraamisen muotoja, joten siinä mielessä uusia asioita ei opeteltavana ole niin paljon. Ja alokasluokka suoritetaan kytkettynä. Nämä kaksihan ei millään tavalla sulje toisiaan pois, päin vastoin. Uskon, että ne tukevat toinen toistaan. Mutta kumpaan suuntaisimme ensin? Rally-toko voisi siinä mielessä olla fiksumpi, koska se luo minulle, jännittävälle ohjaajalle ehkä enemmän ”turvaa”, kun liikkeet suoritetaan kytkettynä alokasluokassa. Jos sen jälkeen kun sieltä mahdollisesti joskus saisi koulutustunnuksen suuntaisi sitten luokkiin, joissa täytyy pysyä vapaana. Tosin, Ruskalla ei kyllä ole sen suhteen hirveästi ollut ongelmia. Se on mielestäni kuunnellut vapaana ihan yhtä hyvin kuin kytkettynä, jos nyt ei niitä muutamaa rallettelua pentuna pissatusten yhteydessä lasketa.

Itse olen oikea kätinen, mutta on ollut jännä huomata, että kun olen nyt harjoitellut Ruskan kanssa oikealle puolelle sivulle tuloa, on sen ohjaaminen jotenkin huomattavasti hankalampaa kuin vasemmalle. Ja ihan vaan sen takia, etten ole tottunut. Hienosti Ruska on kuitenkin siitä saanut ihan kiinni vaikka ohjaaja sählääkin. Seuraaminen vasemmalla kuitenkin onneksi sujuu sekä sivulle tulo. Sivulle tulo onkin ollut meidän ”pravuuri” pennusta lähtien.
Paljon ei ole uusia asioita mitä opetella ennen kuin olisimme kisa valmis. Liikkeiden hiomista sitten enemmän. Takaa sivulle kierto, koiran ympäri kävely ja nopeuksien muutokset seuraamisessa sekä käännökset. Käännöksien alkeita olemme jo ottaneetkin. Eli paljon enemmän hiomista kuin varsinaista opettelua. Ruskan paikkallaan pysymistä, kun kierrän sen ympäri sen istuessa olemme myös harjotelleet. Se vaan ei ole ehkä se mieluisin liike Ruskalle, joka mielellään kääntyisi sitä mukaan kun kierrän. Olen nyt pilkkonut liikettä niin osiin, että Ruskan istuessa kävelen sen toiselle puolelle josta saa jo palkan ja sitä kautta pikku hiljaa pidentänyt sitä matkaa, jota kuljen kiertäessäni Ruskan ympäri. Kun istuminen sujuu voidaankin siirtyä siihen että Ruska makaa kun kierrän sen ympäri.

Matka on loppujen lopuksi vielä pitkä ennen kuin ollaan siinä pisteessä että päästään kisaamaan. Mutta onneksi meillä ei ole kiire mihinkään vaan voimme käyttää treenaamiseen juuri niin paljon kuin on tarvis 🙂