matkatien

SUOMENLAPINKOIRAT & LAPINPOROKOIRAT

Uutiset

Myssy Kotkassa pentunäyttelyissä

27 syyskuun, 2020

Myssy pyörähti ensimmäisissä näytelmissään Kotkan pentunäyttelyissä tänä viikonloppuna. Tänä vuonna näyttelyt onkin vähissä, kun kuuluisa korona on tullut ja perunut suurimman osan. Meilläkin olisi vielä ensi viikonloppuna tupla erkkarit, kun kevään erkkari siirrettiin syksyerkkarin yhteyteen.

Lauantaina Myssy oli tuomari Ville Merosen arvostelussa pienten narttu pentujen kolmas neljästä (PPEK3), mukavalla arvostelulla: 5 kk, hyvin kehittynyt narttupentu joka antaa vielä hieman matalaraajaisen vaikutelman. Lupaava pää, korvat saavat asettua. Lupaavan vahva kuono. Niukat etu-, riittävät takakulmaukset. Hyvä sivuaskel, vielä ahtaat etu- ja takaliikkeet. Iän mukainen karva. Hyvä häntä. Avoin luonne.

Tänään sunnuntaina Myssy vetikin pidemmän korren, ollen PPEK1 KP ROP-pentu tuomarin Perttu Ståhlbergin arvostellessa: Nartulle ok mittasuhteet. Riittävä vahvuus. Tummat silmät. Hieman alaskiinnittyneet korvat, kallo saa vahvistua. Sopiva runko. Pysty olkavarsi. Paremmin kulmautunut takaa. Hyvä karva ja häntä. Tasapainoinen liike.
Myssyn kanssa pyörähdettiin myös ryhmäkilpailussa, ja pääsimmekin 10 parhaan joukkoon. Ihan mahtava pentu kyllä, jaksoi koko viikonlopun hienosti! Ensi viikonloppuna Messilässä, lauantaina pääsee myös Naava kehään.

Naavasta puheen olleen, kaikki Naavan terveystulokset on myös tulleet virallisina Kennelliitosta, ja täytyy sanoa, että ne lämmittää mieltä suuresti! Lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0, selkä LTV0, VA0 & SP0. Naava on nyt tutkittu ja sen pentuetta suunnitellaan kovaa vauhtia ensi keväälle.

Pentuhaaveita

21 helmikuun, 2020

Pentuhaaveet ovat kääntyneet vihdoin askeleen todellisempaan suuntaan, kun Ruska astutettiin Moskulla (Hengenheimon Alkuräjähdys) kahteen otteeseen 16. & 17. päivä. Nyt pidetään vain kaikki peukalot ja varpaat pystyssä, että astumiset tuottivat tulosta, ja saisimme kevääksi vielä ne ensimmäiset Matkatieläiset. Ensimmäisestä astutuspäivästä laskien pentuja odotellaan viikolla 17. Ruskan kanssa tullaan käymään ultrassa viikolla 11-12, jolloin saadaan varmuus tiineydestä (ainakin toivottavasti).

Ruska aloitti juoksunsa 1,5 kuukautta normaalia aikaisemmin (lie onko tämä olematon talvi sekoittanut, kun Naavakin aloitti juoksunsa 3 kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna), joten tuli hieman kiire hankkia sille tuore silmälausunto. Ei sillä, edellinen olisi ollut vielä voimassa elokuulle, eli silläkin olisi saanut pennut rekisteriin, mutta tahdoin jo ihan oman mielenrauhan vuoksi tuoreemman. Omaeläinsairaala Mevetissä Lotta Axelson tarkastikin sitten silmät terveiksi, joten pentusuunnitelmille ei ollut estettä!

Pentuhaaveet ensi keväälle

1 syyskuun, 2019

Aina ei mene hommat niin kuin suunnittelee. Ruskalla tuli ja meni tärppipäivät, nyt vedellään juoksujen loppuja. Ruska yritettiin astuttaa tärppien aikaan, mutta syystä tai toisesta se ei tällä kertaa ottanut onnistuakseen, joten pentuhaaveita Ruskan osalta katsellaan uudemman kerran sitten ensi keväänä. Ruskalla on yleensä kevään juoksut osuneet maaliskuun loppu puolelle. Nyt voidaan sitten taas panostaa enemmän rally-tokoon tässä välissä.

Mutta Naavankin geenitestit valmistuivat, ja niiden perusteella Naava on kaikkien kolmen (prcd-PRA, Pompen ja DM) osalta terve perimältään. Naava olisi tarkoitus tutkia ensi keväänä luuston osalta, ja sille voidaan alkaa sitä myöden miettimään pentuja mahdollisesti sitten ensi vuoden syksyn juoksuun tai sitten sitä seuraavaan kevääseen (kevät 2021). Tietenkin sillä edellytyksellä, että Naavalla on luustossa myös kaikki sitä myöden kunnossa, että sitä voidaan kasvatuspuuhiin käyttää.

Kesä tuli ja meni

25 elokuun, 2019

Niin se kesä tulla huristeli ohi ja vuosi alkaa pikku hiljaa kääntymään syksyyn. Viikko enää, niin siirrytään virallisesti syksyn puolelle kun alkaa syyskuu. Kesä kuitenkin meni niin vauhdilla, että päivittäminen jäi vähille, jossei jopa onnettomaksi. Instan puolella toki ollaan kuva päivityksiä tehty, joten niitä kannattaa seurata. Siellä puolella päivittely on aktiivisempaa, tänne kotisivujen puolelle päivitykset tuppaavat tulemaan isommissa ryppäissä kerrallaan. Instagramissa siis matkatien -nimimerkillä meidät löytää.

Etenkin alkukesää vietettiin hyvin hellemäisissäkin säissä, ihan riittämiin sai lämmöstä nauttia. Meillä kesä lähti oikein rytinällä käyntiin ”kesän ilojen” kanssa, kun lenkillä kirjaimellisesti törmäsimme kyyhyn.

Onneksi tällä kertaa selvittiin jokseenkin vain säikähdyksellä, koska Naava selvisi puolen päivän nestetipusuksella ja muutaman päivän kipulääkeannoksilla koko hommasta. Sen verran kuitenkin jäi koirille mieleen, että seuraavan kerran kun kyy nähtiin (valitettavasti meidän pihallamme!!), haukkuivat molemmat sitä turvallisen matkan päästä, pysäyttäen sen niille sijoilleen.

Naava pyörähti kasvattaja-Marjon mukana myös Viron puolella kesän aikana. Tuloksena tällä kertaa Hyvä, kilpakumppaniksi kun osui hyvin valmispakkaus, jolloin Naavan kesken eräisyys korostui.

Molemmat tytöt myös pyörähtivät Tuusulassa näyttelyssä, jossa ruotsalaiselta Sara Nordilta sai tällä kertaa kotiin tuomiseksi myöskin Hyvää. Ruskan kohdalla tämä ei yllättänyt. Se oli pudottanut aivan, siis rehellisesti aivan kaiken karvansa, eikä näin ollen ollut todellakaan missään edustus kunnossa, varsinkaan kun kehässä pyörähti muutama hyvässä karvassa oleva tytteli ennen meitä. Naavan kohdalla myönnän, että H oli ehkä aikamoinen paukku tälläkin kertaa. Toki, Naava on tällä hetkellä hyvin kesken vielä, mutta silti. Tuomarin mielestä sillä oli vuoden aikaan nähden hyvä turkki, mutta siltä puuttui luonnetta. Hänen mielestään meidän lauhkea lammas Naavasta olisi pitänyt saada enemmän irti kehässä. No ei saatu. Molemmat kuitenkin käyttäytyvät varsin mallikkaasti, joten se on hyvä, ja riittää meille. Naava on tälle vuodelle vielä ainakin ilmoitettuna Porvooseen ensi kuussa, katsellaan mitä Unto Timonen sanoo tytöstä tällä kertaa.

Naava käsi myös muutama viikko sitten rokotusten yhteydessä tutkituttamassa silmänsä Apexissa Sari Jalomäellä. Näkimet todettiin terveiksi. Samalla nappastiin geenitestinäytteet, joten niiden tuloksia vielä odotellessa.

Ruskan osalta ollaan odoteltu juoksuja alkavaksi, jotka nyt tiistaina onneksi viimein alkoivat. Ruska on siis tarkoitus astuttaa muutaman viikon sisään, ja toiveissa olisi saada ensimmäiset matkatieläiset maailmaan tämän syksyn aikana.

Ruskan terveystiedot ja hei! Meidät löytää nykyisin Instagramista

3 kesäkuun, 2019

Alkuun päivitystä Ruskan terveystuloksiin. Ruska kävi siis uusintakuvissa viime kuun puolessa välissä Mevetissä. Ruskan kasvattaja oli kasvateilleen ja parille vierailevalle tähdelle järjestänyt paikan päälle joukkotarkastuksen, johon ilmoitin, että Ruska osallistuu lonkkien, polvien ja selän osalta. Polvet olivat priimaa, eli 0/0. Lonkat lähtivät Kennelliittoon lausuttavaksi vähän kiikunkaakun-lausuntona, mutta tulivat kaikkien onneksi takaisin B/B:nä!! Selästähän ei uutta lausuntoa varsinaisesti tullut, koska LTV-muutos ei sieltä iän myötä katoa, mutta saatiin lausunto, että spondyloosin osalta Ruska on SP0, eli terve.
Kysyin kuvanneelta eläinlääkäriltä tarkemmin tuosta Ruskan LTV:stä, ja kys. lääkäri oli sitä mieltä, ettei muutos ole sellainen, että se Ruskan elämää haittaisi. Eläinlääkäri ei ole koskaan nähnyt samanlaisen muutoksen haitanneen kenenkään koiran elämää.

Hienojen terveystulosten myötä aloin todenteolla suunnittelemaan Ruskalle tulevaa pentuetta. Ruskalle on siis suunnitteilla pentue ensi syksylle, joten jos mahdollinen pentue kiinnostaa niin sähköpostia tulemaan. Mahdolliselle narttupennulle tulen etsimään sijoituskotia.

Kesätytöt Ruska & Naava

Ja hei! Meidät löytää nykyään Instagramista nimimerkillä matkatien . Joten kaikki meitä seuraamaan, sieltä tulee jatkossa löytymään kuvapäivityksiä koirista sekä varmasti ajoittain myös kissasta.

Vuosi 2018

13 tammikuun, 2019

Vuosi 2018 on jo muutama viikko sitten taputeltu kasaan, ja on ehkä hyvä vielä yrittää hieman palata siihen, ja koota se kasaan. Viime vuosi oli blogikirjoittelun osalta aika huono vuosi, monta hyvää ideaa kirjoittemiselle oli, mutta motivaatio tuntui olevan kadoksissa.

Vanha jengi vielä viimisiä kertoja koossa, tammikuu 2018

Viime vuosi alkoi Ruskan epämääräisellä kipu”kohtauksilla”, jonka seurauksena se tuli kuvattua lonkkien (B/C), kyynärien (0/0) ja selän (LTV2, VA0) osalta. Loppujen lopuksi syyksi selvisi kuitenkin polvesta, tarkemmin nuljuluusta irronnut pieni, 5mm kokoinen pala. Toipuminen vei tovin, mutta nyt ollaan saatu jo vihreää valoa sen osalta fyssariltakin.

Viime kevät ja kesä oli koirarintamalla aika raskasta aikaa, kun kahdesta tärkeästä piti luopua, Somasta sekä Kivasta. En tiedä kumpi kirpaisi loppujen lopuksi enemmän: siitä ensimmäisestä omasta luopuminen ja vai Kivasta, jonka aika oli lähteä liian nuorena, mutta kuitenkin oikeaan aikaa (ellei jopa liian myöhään). Toki koira-arkeen kuului myös iloja, kun laumaan tepasteli Naava (Vanilla’s Honey Unbelievable), tuo pieni, vale-bordercollieksikin nimetty veikeä tapaus. Naava on ollut kaikkea sitä, ja vielä enemmänkin, mitä olen siltä odottanut.

Loppu kesästä ja syksyllä sitten taas vähän aktivoiduttiin. Toki keväällä pyörähdettiin Ruskan kanssa Siilinjärvellä erkkarissa Hyvän arvoisesti. Kesällä Ruska kävi testissä karhulla, ja sen tulos ehkä oli itselleni hieman pettymys, koska toivoin siltä enemmän. Mutta loppujen lopuksi sekin oli hyvin Ruskamaisesti toimittu. Samalla kun Naava sai 16viikkoisen rokotteensa, peilattiin Ruskan silmät, 2 vuoden iässä. Eläinlääkäri Sari Jalomäki totesi, että Ruskalla on molemmissa silmissä puutteellinen kyynelkanavan aukko. Jalostukseen tämä ei vaikuta, mutta asettaa vaan taas vähän rajoituksia urokselle.

Lokakuussa pyörähdeltiin Jämsässä erkkarissa molempien tyttöjen voimin. Naava oli muihin kisakavereihin nähden hyvinkin valmis tyttö, vaikka ikää oli vasta 5kk, ja jäi näin ollen jonon hännille. Ruskan kanssa sen sijaan saavutettiin omasta mielestä voitto, kun se sai Erittäin Hyvän. Naava kävi myös Lahdessa samassa kuussa pentunäyttelyssä, mutta silloinkaan ei palkintosijoille ylletty, mutta aivan koiran näköinen arvostelu saatiin.

Marraskuussa Ruska kävi sitten luonnetestissä, saaden +80p. eli hyväksytyn tuloksen. Testitulos oli hyvin Ruskan näköinen, eikä suurempia yllätyksiä tullut. Odottelen luonnetestin videomateriaalia vielä.

Loppu vuosi vietettiinkin sitten rally-tokoa treenaillen. Ruska osaa, kunnes se päätti ettei se enää osaakaan. Naava taas tuntuu olevan luonnon lahjakkuus.

Tämä vuosi tuo toivottavasti tullessaan helpostusta arjen kiireeseen, ja tunteeseen, että yliopisto-opinnot haukkaavat mukanaan. Tarkoituksena olisi myös kiertää muutamassa, ainakin lähialueen näyttelyssä sekä uusinta kuvata Ruska lonkkien ja selän osalta sekä tutkituttaa polvet. Uusinta kuvien jälkeen voi sitten tehdä lopulliset päätökset sen mahdollisesta jalostuskäytöstä tulevaisuudessa. Naavan kanssa harjoitellaan ja jatketaan yhteiseloa.

Kesä on jo takanapäin

20 syyskuun, 2018

Enää ei oikein voi sanoa, että vielä on kesää jäljellä, vaikka vielä huomiseksi on povattu melkein paria kymmentä astetta lämmintä! Eipä sillä, helteisen kesän jälkeen viileä syksy on mitä enemmän kuin tervetullut.

Kivan poismenon jälkeen muuttui meidän koira-arki kertaheitolla ja on siinä myös ollut totuttelua, kun meillä ei enää ole ollut koiraa, jonka kanssa pitäisi vähän olla silmät selässäkin. Ruska sekä Naava molemmat ovat varsin helppoja ja omasta mielestäni myös hyvä luonteisia. Vaikka Ruska meillä onkin nyt se vanhin narttu, on se edelleen oma iloinen häseltäjänsä, ehkä vähän turhankin pehmo, ainakin Naavan kanssa. Naava taas on vähän jääräpäisempi tapaus, ja sellainen elämän pohdiskelija. Se mielellään tuntuu monesti pohdiskelevan ennen kuin tekee (siinä missä Ruska tekee ennen kuin miettii). Mutta molemmat yhtälailla helppoja perhekoiria, jotka osaavat olla lastenkin kanssa. Jopa Naava, jolla ei juurikaan omaa ikää vielä ole, pääasiassa ymmärtää että lapset on pieniä ja niiden kanssa pitää ottaa vähän iisimmin.

Helteet yllätti vähän kaikki, ja osittain niiden ja osittain meidän keittiöremonttimme takia kesällä ei ihmeellisyyksiä tehty. Keittiöremontin aikana Naava ainakin tottui jos jonkunmoisiin ääniin.. Meillä sai porata, sahata keittiön työtasoa ja ties mitä niin, että pentu nukkui tyytyväisenä vieressä.
Helteistä huolimatta innostuimme lähtemään petotestiin Ruskan kanssa.. Testi ei ehkä mennyt ihan odotustenlaisesti, ja Ruskan reaktio oli hieman yllätys, ei ehkä kuitenkaan ollut niin yllätys, mutta ei kuitenkaan sellainen kuin odotin (tai toivoin). Tästä yritän saada aikaiseksi vielä ihan erillisen postauksen lähiaikoina.

Naavan 16 viikoisrokotusten yhteydessä käytin Ruskan myös silmäkuvauksessa, kun sillä ikää tuli heinäkuun lopussa 2 vuotta. Silmät olivat muuten terveet, mutta molemmista puuttui kyynelkanavan aukko alhaalta (eli puutteellinen kyynelkanavan aukko). Jalostukseen tämä ei vaikuta muuten, kuin että uroksen tulisi olla terve silmiltään. Ruskan elämään tämä puutteellisuus ei ole vaikuttanut, mutta silmät tutkineen eläinlääkäri Sari Jalomäen mukaan kyseessä on jokseenkin perinnöllinen vaiva. Ruskan kohdalla sen emällä Teslalla (Heikunkeikun Säihkyvä Safiiri) on myös puutteellinen kyynelkanavan aukko, mutta myöskään hänen elämäänsä tämä ei ole vaikuttanut.
Ruskan mahdollinen jalostuskäyttö ratkeaa, kun se on uudestaan kuvattu (koska se ei ole vielä saanut lausuntoa spondyloosista) ja polvet tutkittu. Polvia ei nyt silmien yhteydessä tutkittu, koska Ruska ei ole saanut vielä fyssarilta täysin vihreää valoa tammikuisen tapaturman jäljiltä.
Fyssarilla Ruska kävikin kesäkuussa ja uudelleen mennään kunhan Ruskan juoksut tästä loppuvat, Ruska kun saattaa ajoittain juoksujen aikaan olla hieman herkkis (sen kanssa ei esimerkiksi juurikaan treenailla juoksujen aikaan, koska jos sen kanssa joutuu tekemään toistoja, saattaa se päättää ettei osaa enää ollenkaan kyseistä asiaa..).

Ruska fysioterapiassa

16 toukokuun, 2018

Alku vuoden tapaturman jäljiltä Ruska oli omaan silmääni jäykän oloinen takaa, joka näkyi mm. takaliikkeiden ahtautena sekä sillä, että Ruska usein venytteli itseään kotona. Yllätyskö sinänsä, kun Ruska oli pitkään ns. toimettomana, eli ei liikkunut hirveästi ja alkuun se myös ontui pitkähkön tovin, kun kipuilun syy oli hieman mysteeri. Ja sen jälkeenkin, kunnes selvästi alkoi luu parantumaan.
Mutta kuitenkin, päätin sitten, että Ruskan olisi hyvä päästä käymään hierojalla. Kyselin facebookin puolella pk-seutulaisilta lappalaisihmisiltä suosituksia hyvistä hierojista. Sainkin usean hyvän oloisen suotiuksen, mutta meille valikoitui tällä kertaa Eläinfysio Solmu eli Sofia Palmu. Päädyin tähän, koska uskoin, että tässä kohtaa fysioterapeutti ymmärtäisi tämän koko vyyhdin meidän kannalta parhaiten ja näkisi ehkä jos muitakin ongelmia on tapaturman jälkeen. Ja en kyllä pettynyt! Suosittelen kyllä kaikille häntä.

Hieronta ajan sijaan varasin Ruskalle ihan fysioterapia ajan, ja lähetin esitiedot sähköpostilla, niin oli fyssarikin heti kartalla tilanteesta kun saavuimme paikalle. Ruska käytiin läpi, katseltiin liikkeet ja tunnusteltiin lihaksia. Ja jumiahan siellä oli. Lanneselän alueella (joka muuten on kuulemma lappalaisilla aika tyypillinen paikka jumiutumiselle), takapää oli kokonaisuutena kireä sekä vasen etujalan lavan alueelta oli jumiutumista (joka on normaalia, kun koira ontuu takajalkaa, että ristiin vastakkainen etujalan lihaksen jumiutuvat). Niitä jumeja siinä hieromalla auottiin ja Ruska malttoi hienosti kyllä olla.
Liikkeet olivat kierteiset, niin kuin ne nyt on ollut. Ja seisoessa oikea takajalka sojotti sivulle, niin kuin se on nyt tehnyt. Saimme hyvät jumppa ohjeet, joilla takapään lihaksia treenata ja opettaa Ruskalle taas oikea asento takatassuille.


Tästä kuvasta näkee jokseenkin, kuinka Ruskan takajalka asettuu sen seistessä.

Jumppaohjeina on nyt, että kävellään esteiden yli. Este on matala, Ruskan kintereen korkeudella, ja tosiaan tarkoituksena on kävellä rauhallisesti yksi tassu kerrallaan sen yli. Ruskan kanssa hankalampaa kuin miltä kuulostaa, koska useinkaan rauhallisuus ja Ruska eivät mahdu samaan lauseeseen.
Sen lisäksi harjoitteena on, että Ruska kiipeää etutassuilla korokkeen (sellaisen lasten vessakorokkeen) päälle, ja siitä pikku hiljaa lasketaan takapäätä, tarkoituksena loppujen lopuksi että Ruska istuisi sellaisessa orava-asennossa.
Ja viimeisenä harjoitteena on korokkeelle kiipeäminen ja siinä ympäri meno. Tämähän me jo osataan, kun ollaan näin Tiina-kouluttajan opastuksella treenailtu takapään käyttöä!
Näillä ohjeilla mennään ja kuukauden päästä kontrollikäynti ja katsellaan kuinka on tilanne edistynyt 🙂 .

Ja kissamaisempiin kuulumisiin! Meidän Plätzis kävi steriloinnissa viime perjantaina. Näin ”maalle” muutettua sen kiima-ajat näin kevät-kesä eli valoisaan aikaan, alkoivat menemään niin hankaliksi, että tämä koettiin nyt ehdottomasti parhaaksi ratkaisuksi. Kisu kävi Itäkeskuksen Evidensiassa, jossa saatiin loistavaa palvelua. Kun ilmoitin sen netissä, niin siihen piti ilmoittaa kissan kutsumanimi. Tätä mietin, kun eihän se oikein nimeensä, Latz tai Plätz reagoi. Mihin se reagoi? No siihen, kun sitä kutsutaan Kissaksi. Ilmoitin siis kissan nimeltä Kissa sterilointiin.
Kissa on nyt hyvin toipunut jo steriloinnista, eilen uskaltauduimme ottamaan kaulurin siltä jo pois (se oli sen kanssa kyllä niin reppana), eikä se ole suurempaa mielenkiintoa kyllä leikkaushaavaansa osoittanut.

Ruska fysioterapiassa

21 helmikuun, 2018

Viimeksi kirjoittamieni kipujen lähdesyynä oli nuljuluusta irronnut palanen, johon paras hoito on lepo ja fysioterapia. Sen takia kävimme eilen Ruskan kanssa Viikin yliopistollisen eläinsairaalan fysioterapeutti Kirstillä.
Ruska on pikku hiljaa alkanut toipumaan omaksi itsekseen, eikä se tunnu enää arastelevan normaalikäytössä jalkaansa, ja energiaa piisaa taas! Yllätyskö tuo, ensin minä jouduin äkkiarvaamatta sappileikkaukseen ja juuri kun aloin olemaan toipunut ja taas kunnolla treenikunnossa sattui tämä episodi. Tässä on siis taas jouduttu pitämään useampi viikko taukoa.

Ruska tosiaan oli oma iloinen ja kaikkia rakastava itsensä fysioterapeutin luona. Se antoi kopeloida itseänsä oikein mallikkaasti. Polven sisäsyrjältä Ruska kuitenkin painettaessa edelleen hieman aristeli polveansa, jonka takia ohjeiksi saatiin jatkaa lepoa edelleen ainakin seuraavaan kertaan asti, joka on muutaman viikon päästä. Lepo tarkoittaa siis ettei Ruska saa päästä ampaisemaan kuin tykin suusta, lenkit tulee olla kohtuullisia. Lupa saatiin kuitenkin treenata esimerkiksi seuraamista sekä liikevaihtoja (istu-maahan-seiso). Eli täysin toimettomana ei tarvitse enää olla!
Fyssari huomasi myös, että Ruskan selkä oli hieman kireä. Kuulemma on tuo selän kireys ollut tänä talvena vähän teemana koirilla, kun on ollut niin liukkaita kelejä. Selän kireyteen saatiin jumppaohjeita, esim. niin että Ruska nousee pienen lasten korokkeen päälle etutassuillaan, ja siirretään siinä asennossa hieman painoa takapäälle. Tekee kuulemma hyvää myös polvelle. Näillä ohjeilla mennään nyt seuraavat pari viikkoa ja toivotaan että sen jälkeen päästäisiin pikku hiljaa palaamaan normaaliin arkeen Ruskan kanssa.

Ruskan mysteeri kivut

14 helmikuun, 2018

Noin puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina, 4.2., Ruska alkoi yhtäkkiä huutamaan (vinkumaan, itkemään, miten sen nyt parhaiten muotoilisi) kun oli käymässä makaamaan. Kipukohtaus meni ohi melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Kävin koiran vielä läpi, mutta en löytänyt mitään syytä kivulle, kävin ulkona vielä vähän kävelyttämässä Ruskaa, jotta näin käveleekö se normaalisti. Mitään muuta normaalista poikkeavaa en nähnyt, muuta kuin että Ruska hieman aristi palatessaan hangesta takaisin auratulle tielle kävelemään. Päätin seurata tilannetta vielä hetken, että meneekö koko homma itsestään ohi, vai jatkuuko.
Ruska rauhoittui kotona, joten ajattelin sen olleen vain joku hetkellinen. Kuitenkin ensimmäisestä kipu”kohtauksesta” oli kulunut vain muutama tunti, kun Ruska ulvaisi uudestaan noustessaan ylös. Tällä kertaa Ruska jäi paikalleen istumaan läähättäen ja huulian nuollen. Sen olemus myös muuttui normaalista iloisesta Ruskasta selvästi apaattiseksi. Se oli siis selvästi kipeä. Pikainen puhelu Viikin Yliopistolliseen eläinsairaalaan, koira autoon ja auton nokka kohti Viikkiä.
Viikissä Ruska käveli normaalisti, välillä uikahti kun nousi ylös. Eläinlääketieteen kandi tutki Ruskan kirsusta hännänpäähän, kuunteli sydäntä, hengitystä ja ties mitä. Mitään ei löytynyt. Muuta kuin että Ruska välillä ulvahti noustessaan ylös. Eläinlääkärikin tutki Ruskan kirsusta hännänpäähän. Anaalirauhasetkin tarkisti. Taaskin tutkimus oli tulokseton. Edelleen päädyttiin siihen, että kipuja Ruskalla on, mutta missä on mysteeri. Eläinlääkäri uskoi kivun tulevan jostain luustosta, takapään alueelta. Ruska sai kipupiikin ja kotiin saatiin Rimadyl Vet-resepti ja jatkohoito-ohjeena hakeutua ortopediseen tutkimukseen ja sen perusteella sitten tehdä tarkempia jatkotutkimuksia.
Loppu illan Ruska oli edelleen kipeän oloinen, ei lainkaan oma itsensä. Yölläkin se muutaman kerran liikkeelle lähtiessään uikahti. Oli aika uneton yö, kun mietti mikä pientä vaivaa.

Heti maanantai aamuna alkoikin sitten soittorumba eläinlääkäreille. Ensimmäisenä soitin Mevetiin, koska heidän ortopediaan erikoistuneista eläinlääkäreistä olen kuullut positiivista palautetta. Heitä arvostetaan. Sain Ruskalle ajan perjantaille. Koska tuo aika odottaa kipeän koiran kanssa tuntui ajatuksena hirmuiselta, lähdin metsästämään vaihtoehtoista paikkaa, minne viedä Ruska. Ruskan kasvattaja Riina vinkkasi sitten Sipoon pieneläinklinikka Morreliuksen Mikael Moreliuksen minulle. Ei kun soittoa sinne. Valitettavasti Morelius oli lomalla juuri maanantaina, mutta keskiviikolle löytyisi aika. Kuitenkin, kun eläintenhoitaja vielä tarkensi Ruskan tilannetta, laittoi hän meidät muutaman muun potilaan väliin jo tiistaille! Mitä palvelua siis!
Tiistaina Ruskan piti olla ravinnotta eläinlääkärille menoa varten. Se tuntui hieman olevan virkeämpi, oli jo maanantai-iltaa kohden alkanut palaamaan enemmän omaksi itsekseen, ei kuitenkaan täysin. Herra Morelius oli oikein miellyttävä eläinlääkäri, joka oikeasti paneutui potilaaseensa! Alkuun käytiin ulkona liikuttamassa Ruskaa, jonka jälkeen hän kysyi, että onko Ruska ontunut pitkäänkin. Jaa-a, en ollut huomannut ainakaan, eikä kukaan muukaan, vaikka Viikissäkin liikuteltiin koiraa edes takaisin. Ainut mitä olin ollut huomaavinani, että oikea takajalka tuntui hieman jäykältä sunnuntain jälkeen. Morelius kävi Ruskan taas kirsusta hännänpäähän läpi. Mitään syytä ei suoraan löytynyt, joten päädyttiin rauhoittamaan Ruska ja ottamaan kuvat. Ja koska Ruska rauhoitettiin, otettiin samalla sellaiset kuvat, jotka kelpaavat myös Kennelliittoon.


Kyynärä


Kyynärä


Selkä


Lonkat


Kaularanka


Selkä

Kuvistakaan ei löytynyt mitään. Oikea lonkka oli löysempi kuin vasen. Vasemmassa kyynärässä oli merkkejä siitä, että Ruska tykkää hyppiä, ei siis mitään. Selkä oli kunnossa. Paitsi. Että.. Lonkkakuvista näkyi, että ristiluu on vähän vinossa. Ei pahasti, mutta silmin havaittavasti. No, Morelius ei kuitenkaan ihan uskonut syyn olevan siellä. Hoito-ohjeeksi saatiin jatkaa kipulääkitystä, ja lepoa. Vain pissatuslenkkejä, hihnassa. Jäätiin siis odottamaan Kennelliiton tuomiota ja katsomaan miten lepo auttaa.

Heti keskiviikkona saapui lonkkien ja kyynärien tuomio. Lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Niissä ei siis mitään. Perjantaina aamupäivästä kuitenkin Ruskalle iski ripuli. Kipulääke oli saanut sen mahan sekaisin. Kipulääkitys täytyi siis lopettaa. Ruska ei koko viikkona ollut palautunut vielä täysin omaksi itsekseen, vaan oli vähän apaattinen. Kunnossa se ei siis ollut. Eikä ripuli mitenkään auttanut asiaa. Attacpectia ja Nutrisalia viikonloppu. Sunnuntaina onneksi ripuli helpotti.. Tietenkin sen jälkeen kun luovutin pyllykasvojen pesun suhteen ja nappasin ne pois.. Ruska kuitenkin tuntui menevän kipeämpään suuntaan.
Lauantaina tuli sitten vielä selänkin lausunto. LTV2 eli välimuotoinen lanne-ristinikama laatuaan 2 eli symmetrinen. Tässä kohtaa sekä minä että kasvattaja-Riina ajateltiin pelin olleen tässä ja kipujen syyn selvinneen. Että selkähän se, joka on rikki.. Loppujen lopuksi onneksi oltiin väärässä!
Sunnuntai-iltana Soma yritti hypätä Ruskan selkään, mikä selvästi aiheutti Ruskalle kipua, sen näki. Peruskilttinä koirana se ei kuitenkaan ärähtänyt vaan pyrki tilanteesta pois.

Koko viikon Ruska hieman ontui, ja tuntui seisovan niin, ettei oikealle takajalalle tullut kauheasti painoa, ns. varvasseisonnassa, jolloin myös näytti että jalka vähän kääntyy ulospäin. Maanantaina oli siis soitto uudestaan Morreliukselle, ja aika saatiin tiistaille. Maanantaina huomasin myös, että Ruska alkoi selvästi istumaan vain vasemmalla lonkalla, mitä se ei koskaan tee. Ruska istuu aina hyvin ryhdikkäästi.

Taas liikuteltiin Ruskaa ulkona Moreliuksen luona, ja vetäessä se ontui taas. Kerroin vielä havaintoni kuinka Ruska on istunut ja seisonut. Morelius osasi nyt paikallistaa ongelman polviin. Morelius tunnusteli polvia, ja halusi vielä rauhottaa Ruskan, että voi ilman Ruskan vastaansanomisia kokeilla polvia. Varmuuden vuoksi halusi sitten vielä polvet kuvata.

Ja kun tarkkaan katsoo alempaa kuvaa, näkyy siellä kipujen syy. Ruska on siis sillon sunnuntaina jotenkin satuttanut itsensä, jonka seurauksena sen nuljuluusta (tukee akilleslihaksen liikkumista noin niin kuin yksinkertaisesti selitettynä) oli irronnut pieni, noin 5mm, kokoinen pala.
Kyisenen tapaus ei vaadi edes leikkaushoitoa, vaan selvitään fysioterapialla ja levolla. Ja ajan kanssa palanen arpeutuu itsestään, jonka jälkeen voidaan palata takaisin treenikentille (joista luulin selkälausunnon tultua jo luopumaan)..

Lopputulemana siis, Ruskalla on B/C lonkat, 0/0 kyynärät, ja selkälausuntona LTV2 ja VA0 (spondyloosista ei näin nuori koira saa vielä lausuntoa). Ruska tullaan vielä myöhemmin kuvaamaan uudestaan, eikä tuo LTV2-lausunto sulje Ruskaa pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää terveeksi kuvatun (LTV0) kanssa. Jää siis nähtäväksi saadaanko joskus kuitenkin pieniä Ruskia vai ei.

Avainsanat

a-pentue b-pentue hipunhuipun caisila ikuisesti dalla pohjassa kana kisakuulumisia koiranäyttely koirat lapinporokoira luonnetesti matkatien ajatuksenjuoksu matkatien ajatuksenlento matkatien ajatuskupla matkatien ajatusmyssy matkatien ajatustenlukija matkatien b-pennut matkatien bandemian onnenhetki matkatien bandemian onnenkyynel matkatien bandemian onnentuoja myssy naava nita näyttelyt pentuja piha-aita pihlajamäen x-triimi rally-toko riimi rintantintan bunahilkka ruska ryhmänäyttely sijoituskoira silmtälausunto sipoo suomenlapinkoira terveystuloksia tottelevaisuuskoulutus vanilla's honey no fear vanilla's honey unbelievable verkkoaita

Arkisto

Yhteystiedot

Sonja Lehtovirta, Helsinki

sonja@matkatien.fi
045 85 48 047
Yhteydenotot ensisijaisesti alkuun sähköpostitse

Instagram Facebook