Ruska fysioterapiassa

Alku vuoden tapaturman jäljiltä Ruska oli omaan silmääni jäykän oloinen takaa, joka näkyi mm. takaliikkeiden ahtautena sekä sillä, että Ruska usein venytteli itseään kotona. Yllätyskö sinänsä, kun Ruska oli pitkään ns. toimettomana, eli ei liikkunut hirveästi ja alkuun se myös ontui pitkähkön tovin, kun kipuilun syy oli hieman mysteeri. Ja sen jälkeenkin, kunnes selvästi alkoi luu parantumaan.
Mutta kuitenkin, päätin sitten, että Ruskan olisi hyvä päästä käymään hierojalla. Kyselin facebookin puolella pk-seutulaisilta lappalaisihmisiltä suosituksia hyvistä hierojista. Sainkin usean hyvän oloisen suotiuksen, mutta meille valikoitui tällä kertaa Eläinfysio Solmu eli Sofia Palmu. Päädyin tähän, koska uskoin, että tässä kohtaa fysioterapeutti ymmärtäisi tämän koko vyyhdin meidän kannalta parhaiten ja näkisi ehkä jos muitakin ongelmia on tapaturman jälkeen. Ja en kyllä pettynyt! Suosittelen kyllä kaikille häntä.

Hieronta ajan sijaan varasin Ruskalle ihan fysioterapia ajan, ja lähetin esitiedot sähköpostilla, niin oli fyssarikin heti kartalla tilanteesta kun saavuimme paikalle. Ruska käytiin läpi, katseltiin liikkeet ja tunnusteltiin lihaksia. Ja jumiahan siellä oli. Lanneselän alueella (joka muuten on kuulemma lappalaisilla aika tyypillinen paikka jumiutumiselle), takapää oli kokonaisuutena kireä sekä vasen etujalan lavan alueelta oli jumiutumista (joka on normaalia, kun koira ontuu takajalkaa, että ristiin vastakkainen etujalan lihaksen jumiutuvat). Niitä jumeja siinä hieromalla auottiin ja Ruska malttoi hienosti kyllä olla.
Liikkeet olivat kierteiset, niin kuin ne nyt on ollut. Ja seisoessa oikea takajalka sojotti sivulle, niin kuin se on nyt tehnyt. Saimme hyvät jumppa ohjeet, joilla takapään lihaksia treenata ja opettaa Ruskalle taas oikea asento takatassuille.


Tästä kuvasta näkee jokseenkin, kuinka Ruskan takajalka asettuu sen seistessä.

Jumppaohjeina on nyt, että kävellään esteiden yli. Este on matala, Ruskan kintereen korkeudella, ja tosiaan tarkoituksena on kävellä rauhallisesti yksi tassu kerrallaan sen yli. Ruskan kanssa hankalampaa kuin miltä kuulostaa, koska useinkaan rauhallisuus ja Ruska eivät mahdu samaan lauseeseen.
Sen lisäksi harjoitteena on, että Ruska kiipeää etutassuilla korokkeen (sellaisen lasten vessakorokkeen) päälle, ja siitä pikku hiljaa lasketaan takapäätä, tarkoituksena loppujen lopuksi että Ruska istuisi sellaisessa orava-asennossa.
Ja viimeisenä harjoitteena on korokkeelle kiipeäminen ja siinä ympäri meno. Tämähän me jo osataan, kun ollaan näin Tiina-kouluttajan opastuksella treenailtu takapään käyttöä!
Näillä ohjeilla mennään ja kuukauden päästä kontrollikäynti ja katsellaan kuinka on tilanne edistynyt 🙂 .

Ja kissamaisempiin kuulumisiin! Meidän Plätzis kävi steriloinnissa viime perjantaina. Näin ”maalle” muutettua sen kiima-ajat näin kevät-kesä eli valoisaan aikaan, alkoivat menemään niin hankaliksi, että tämä koettiin nyt ehdottomasti parhaaksi ratkaisuksi. Kisu kävi Itäkeskuksen Evidensiassa, jossa saatiin loistavaa palvelua. Kun ilmoitin sen netissä, niin siihen piti ilmoittaa kissan kutsumanimi. Tätä mietin, kun eihän se oikein nimeensä, Latz tai Plätz reagoi. Mihin se reagoi? No siihen, kun sitä kutsutaan Kissaksi. Ilmoitin siis kissan nimeltä Kissa sterilointiin.
Kissa on nyt hyvin toipunut jo steriloinnista, eilen uskaltauduimme ottamaan kaulurin siltä jo pois (se oli sen kanssa kyllä niin reppana), eikä se ole suurempaa mielenkiintoa kyllä leikkaushaavaansa osoittanut.

Ruska fysioterapiassa

Viimeksi kirjoittamieni kipujen lähdesyynä oli nuljuluusta irronnut palanen, johon paras hoito on lepo ja fysioterapia. Sen takia kävimme eilen Ruskan kanssa Viikin yliopistollisen eläinsairaalan fysioterapeutti Kirstillä.
Ruska on pikku hiljaa alkanut toipumaan omaksi itsekseen, eikä se tunnu enää arastelevan normaalikäytössä jalkaansa, ja energiaa piisaa taas! Yllätyskö tuo, ensin minä jouduin äkkiarvaamatta sappileikkaukseen ja juuri kun aloin olemaan toipunut ja taas kunnolla treenikunnossa sattui tämä episodi. Tässä on siis taas jouduttu pitämään useampi viikko taukoa.

Ruska tosiaan oli oma iloinen ja kaikkia rakastava itsensä fysioterapeutin luona. Se antoi kopeloida itseänsä oikein mallikkaasti. Polven sisäsyrjältä Ruska kuitenkin painettaessa edelleen hieman aristeli polveansa, jonka takia ohjeiksi saatiin jatkaa lepoa edelleen ainakin seuraavaan kertaan asti, joka on muutaman viikon päästä. Lepo tarkoittaa siis ettei Ruska saa päästä ampaisemaan kuin tykin suusta, lenkit tulee olla kohtuullisia. Lupa saatiin kuitenkin treenata esimerkiksi seuraamista sekä liikevaihtoja (istu-maahan-seiso). Eli täysin toimettomana ei tarvitse enää olla!
Fyssari huomasi myös, että Ruskan selkä oli hieman kireä. Kuulemma on tuo selän kireys ollut tänä talvena vähän teemana koirilla, kun on ollut niin liukkaita kelejä. Selän kireyteen saatiin jumppaohjeita, esim. niin että Ruska nousee pienen lasten korokkeen päälle etutassuillaan, ja siirretään siinä asennossa hieman painoa takapäälle. Tekee kuulemma hyvää myös polvelle. Näillä ohjeilla mennään nyt seuraavat pari viikkoa ja toivotaan että sen jälkeen päästäisiin pikku hiljaa palaamaan normaaliin arkeen Ruskan kanssa.

Ruskan mysteeri kivut

Noin puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina, 4.2., Ruska alkoi yhtäkkiä huutamaan (vinkumaan, itkemään, miten sen nyt parhaiten muotoilisi) kun oli käymässä makaamaan. Kipukohtaus meni ohi melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Kävin koiran vielä läpi, mutta en löytänyt mitään syytä kivulle, kävin ulkona vielä vähän kävelyttämässä Ruskaa, jotta näin käveleekö se normaalisti. Mitään muuta normaalista poikkeavaa en nähnyt, muuta kuin että Ruska hieman aristi palatessaan hangesta takaisin auratulle tielle kävelemään. Päätin seurata tilannetta vielä hetken, että meneekö koko homma itsestään ohi, vai jatkuuko.
Ruska rauhoittui kotona, joten ajattelin sen olleen vain joku hetkellinen. Kuitenkin ensimmäisestä kipu”kohtauksesta” oli kulunut vain muutama tunti, kun Ruska ulvaisi uudestaan noustessaan ylös. Tällä kertaa Ruska jäi paikalleen istumaan läähättäen ja huulian nuollen. Sen olemus myös muuttui normaalista iloisesta Ruskasta selvästi apaattiseksi. Se oli siis selvästi kipeä. Pikainen puhelu Viikin Yliopistolliseen eläinsairaalaan, koira autoon ja auton nokka kohti Viikkiä.
Viikissä Ruska käveli normaalisti, välillä uikahti kun nousi ylös. Eläinlääketieteen kandi tutki Ruskan kirsusta hännänpäähän, kuunteli sydäntä, hengitystä ja ties mitä. Mitään ei löytynyt. Muuta kuin että Ruska välillä ulvahti noustessaan ylös. Eläinlääkärikin tutki Ruskan kirsusta hännänpäähän. Anaalirauhasetkin tarkisti. Taaskin tutkimus oli tulokseton. Edelleen päädyttiin siihen, että kipuja Ruskalla on, mutta missä on mysteeri. Eläinlääkäri uskoi kivun tulevan jostain luustosta, takapään alueelta. Ruska sai kipupiikin ja kotiin saatiin Rimadyl Vet-resepti ja jatkohoito-ohjeena hakeutua ortopediseen tutkimukseen ja sen perusteella sitten tehdä tarkempia jatkotutkimuksia.
Loppu illan Ruska oli edelleen kipeän oloinen, ei lainkaan oma itsensä. Yölläkin se muutaman kerran liikkeelle lähtiessään uikahti. Oli aika uneton yö, kun mietti mikä pientä vaivaa.

Heti maanantai aamuna alkoikin sitten soittorumba eläinlääkäreille. Ensimmäisenä soitin Mevetiin, koska heidän ortopediaan erikoistuneista eläinlääkäreistä olen kuullut positiivista palautetta. Heitä arvostetaan. Sain Ruskalle ajan perjantaille. Koska tuo aika odottaa kipeän koiran kanssa tuntui ajatuksena hirmuiselta, lähdin metsästämään vaihtoehtoista paikkaa, minne viedä Ruska. Ruskan kasvattaja Riina vinkkasi sitten Sipoon pieneläinklinikka Morreliuksen Mikael Moreliuksen minulle. Ei kun soittoa sinne. Valitettavasti Morelius oli lomalla juuri maanantaina, mutta keskiviikolle löytyisi aika. Kuitenkin, kun eläintenhoitaja vielä tarkensi Ruskan tilannetta, laittoi hän meidät muutaman muun potilaan väliin jo tiistaille! Mitä palvelua siis!
Tiistaina Ruskan piti olla ravinnotta eläinlääkärille menoa varten. Se tuntui hieman olevan virkeämpi, oli jo maanantai-iltaa kohden alkanut palaamaan enemmän omaksi itsekseen, ei kuitenkaan täysin. Herra Morelius oli oikein miellyttävä eläinlääkäri, joka oikeasti paneutui potilaaseensa! Alkuun käytiin ulkona liikuttamassa Ruskaa, jonka jälkeen hän kysyi, että onko Ruska ontunut pitkäänkin. Jaa-a, en ollut huomannut ainakaan, eikä kukaan muukaan, vaikka Viikissäkin liikuteltiin koiraa edes takaisin. Ainut mitä olin ollut huomaavinani, että oikea takajalka tuntui hieman jäykältä sunnuntain jälkeen. Morelius kävi Ruskan taas kirsusta hännänpäähän läpi. Mitään syytä ei suoraan löytynyt, joten päädyttiin rauhoittamaan Ruska ja ottamaan kuvat. Ja koska Ruska rauhoitettiin, otettiin samalla sellaiset kuvat, jotka kelpaavat myös Kennelliittoon.


Kyynärä


Kyynärä


Selkä


Lonkat


Kaularanka


Selkä

Kuvistakaan ei löytynyt mitään. Oikea lonkka oli löysempi kuin vasen. Vasemmassa kyynärässä oli merkkejä siitä, että Ruska tykkää hyppiä, ei siis mitään. Selkä oli kunnossa. Paitsi. Että.. Lonkkakuvista näkyi, että ristiluu on vähän vinossa. Ei pahasti, mutta silmin havaittavasti. No, Morelius ei kuitenkaan ihan uskonut syyn olevan siellä. Hoito-ohjeeksi saatiin jatkaa kipulääkitystä, ja lepoa. Vain pissatuslenkkejä, hihnassa. Jäätiin siis odottamaan Kennelliiton tuomiota ja katsomaan miten lepo auttaa.

Heti keskiviikkona saapui lonkkien ja kyynärien tuomio. Lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Niissä ei siis mitään. Perjantaina aamupäivästä kuitenkin Ruskalle iski ripuli. Kipulääke oli saanut sen mahan sekaisin. Kipulääkitys täytyi siis lopettaa. Ruska ei koko viikkona ollut palautunut vielä täysin omaksi itsekseen, vaan oli vähän apaattinen. Kunnossa se ei siis ollut. Eikä ripuli mitenkään auttanut asiaa. Attacpectia ja Nutrisalia viikonloppu. Sunnuntaina onneksi ripuli helpotti.. Tietenkin sen jälkeen kun luovutin pyllykasvojen pesun suhteen ja nappasin ne pois.. Ruska kuitenkin tuntui menevän kipeämpään suuntaan.
Lauantaina tuli sitten vielä selänkin lausunto. LTV2 eli välimuotoinen lanne-ristinikama laatuaan 2 eli symmetrinen. Tässä kohtaa sekä minä että kasvattaja-Riina ajateltiin pelin olleen tässä ja kipujen syyn selvinneen. Että selkähän se, joka on rikki.. Loppujen lopuksi onneksi oltiin väärässä!
Sunnuntai-iltana Soma yritti hypätä Ruskan selkään, mikä selvästi aiheutti Ruskalle kipua, sen näki. Peruskilttinä koirana se ei kuitenkaan ärähtänyt vaan pyrki tilanteesta pois.

Koko viikon Ruska hieman ontui, ja tuntui seisovan niin, ettei oikealle takajalalle tullut kauheasti painoa, ns. varvasseisonnassa, jolloin myös näytti että jalka vähän kääntyy ulospäin. Maanantaina oli siis soitto uudestaan Morreliukselle, ja aika saatiin tiistaille. Maanantaina huomasin myös, että Ruska alkoi selvästi istumaan vain vasemmalla lonkalla, mitä se ei koskaan tee. Ruska istuu aina hyvin ryhdikkäästi.

Taas liikuteltiin Ruskaa ulkona Moreliuksen luona, ja vetäessä se ontui taas. Kerroin vielä havaintoni kuinka Ruska on istunut ja seisonut. Morelius osasi nyt paikallistaa ongelman polviin. Morelius tunnusteli polvia, ja halusi vielä rauhottaa Ruskan, että voi ilman Ruskan vastaansanomisia kokeilla polvia. Varmuuden vuoksi halusi sitten vielä polvet kuvata.

Ja kun tarkkaan katsoo alempaa kuvaa, näkyy siellä kipujen syy. Ruska on siis sillon sunnuntaina jotenkin satuttanut itsensä, jonka seurauksena sen nuljuluusta (tukee akilleslihaksen liikkumista noin niin kuin yksinkertaisesti selitettynä) oli irronnut pieni, noin 5mm, kokoinen pala.
Kyisenen tapaus ei vaadi edes leikkaushoitoa, vaan selvitään fysioterapialla ja levolla. Ja ajan kanssa palanen arpeutuu itsestään, jonka jälkeen voidaan palata takaisin treenikentille (joista luulin selkälausunnon tultua jo luopumaan)..

Lopputulemana siis, Ruskalla on B/C lonkat, 0/0 kyynärät, ja selkälausuntona LTV2 ja VA0 (spondyloosista ei näin nuori koira saa vielä lausuntoa). Ruska tullaan vielä myöhemmin kuvaamaan uudestaan, eikä tuo LTV2-lausunto sulje Ruskaa pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää terveeksi kuvatun (LTV0) kanssa. Jää siis nähtäväksi saadaanko joskus kuitenkin pieniä Ruskia vai ei.

Soma 11 v. ja Ruskan geenitestejä

Onnea Soma 11v.

Soma täytti eilen 18.12. 11 vuotta, eli on päässyt ihan kunnioitettavaan koiran ikään jo. Ikä alkaa pikku hiljaa näkymään Somassa mm. hidastuneena kävelynä ja lisääntyneenä nukkumisena. Ulkona viileällä Soma saattaa jaksaa hetken leikkiä vielä Ruskan kanssa, sekin kuitenkin on enemmän jo sellaista että Soma seisoo paikallaan haukkuen ja Ruska juoksee sen ympärillä, välillä kuitenkin kaksikko intoutuu painimaankin. Toivotaan Somalle vielä pitkää ikää!

Viime kirjoituksessa mainitsinkin Ruskan käyneen Koiramessuilla edustamassa. Samalla Ruskasta otettiin Laboklinikin ständillä geenitestinäytteet. Ruskasta tutkittiin Pompen sekä DM eli Degeneratiivinen Myelopatia. prcd-PRAn osalta Ruska on terve, kun molemmat sen vanhemmat on sen suhteen terveitä.
Tulokset geenitesteistä tuli vauhdilla, olin valmistautunut odottamaan niitä pidempään, kun ne tuollaisessa tapahtumassa otettiin. Tuloksena oli, että Ruska on pompenin osalta terve ja DM:n osalta kantaja. Ruskan mahdolliset jälkeläiset ei tule kuitenkaan sairastumaan DM:n, kun sille käytetään sulhasena sen osalta tervettä yksilöä.
Mutta nyt ollaan taas yksi askel lähempänä niitä ensimmäisiä matkatieläisiä!