Kesä 2015

Ei sillä että kesä olisi vielä ohi, ainakaan vuoden ajallisesti. Onhan lämpimät säätkin vasta saapuneet Suomen kamaralle, mutta itse ainakin aloitin tiistaina taas koulunpenkin kuluttamisen seuraavaksi (toivottavaati viimeiseksi) vuodeksi.

Blogi on elänyt hiljaiseloa hyvän aikaa. No mitä meille sitten nykyisin kuuluu? Ihan hyvää. Jotkut asiat eivät ole juurikaan muuttunut viimeisen kirjoituksen myötä, kuten koulussa käyntini tai mieheni sairasloman tilanne.
Koirien kanssa ollaan elelty aika perus arkea tässä kesällä, etenkin kun oma kesäni kului kesätöiden parissa oman alan hommissa kotihoidossa. Ikävästi kuitenkin vähän ennen työrupeaman loppumista vasemman jalkani kantapään jänne tulehtui, joka siis oireilee edelleen jonkun verran, erityisesti iltaisin jos päivän aikana on joutunut sitä rasittamaan enempi. Mutta eipä anneta vastoinkäymisten lannistaa!

Kesällä pyörähdettiin kuitenkin Soman kanssa tekemässä hyväntekeväisyyttä, kun osallistuimme Espoossa järjestettyyn hyväntekeväisyys match showhun, jonka tuotto meni uuden lastensairaalan hyväksi. Soma osallistui myös ensimmäisen kerran veteraaneihin, sekä ensimmäisen kerran pitkän tauon (olisikohan Soma käynyt kehässä viimeksi 2009 vai 2010?). Soma käyttäytyi hyvin somamaiseen tapaan, innoissan oli, vähän haukkuikin, mutta kuitenkin hienosti! Tuloskin oli sitten punaisten veteraanien kolmas! Tämä kuitenkin lämmitti mieltä, koska paikalle mentiin oikeastaan katsomaan mitä Soma vielä muistaa näyttelypuuhista, että josko sen uskaltaisi ilmoittaa ihan virallisiinkin veteraani kehiin. Tästä rohkaistuneena Soma onkin nyt syksyn aikana ilmoitettuna kolmeen näyttelyyn: Sastamalaan nyt lauantaina (15.8.), Porvooseen syyskuussa sekä vielä Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyyn Lahteen. Näyttelyjutuista innostuneena mietin jopa joulukuisia voittajanäyttelyitäkin, mutta niiden osalta päädyin siihen, että katsotaan nyt mitä tuomarit Somasta sanovat näissä muutamassa näyttelyssä ennen niitä.


Soma match showssa

Ja totta kai näin sopivasti, Somahan oli kivanoloisessa karvassa ilmoittautumisten aikaan, mutta eiköhän kaikki karva ole mukavasti rapissut tässä kesän mittaan pois. Mutta koska Sastamala on myös hyvä reissu tavata sukulaisiani (äitini puolen suku kun on sieltä suunnalta kotoisin), niin sinne mennään nyt kuitenkin katsomaan mitä Marja Talvitie Somasta oikeastaan sanookaan.
Soma kävi loppu keväästä myös hammashuollossa, eli hammaskiven poistossa. Monista eläinlääkäreistä valikoitui Kivan kasvattajan suosittelema eläinlääkäri Lohjalta. Pets Awardia voin suositella jokaiselle lämpimästi. Ainakin me olimme tyytyväisiä saamaamme palveluun ja hoitoon siellä. Mutta nyt kelpaa Soman hymyillä 🙂 .

Kivan kanssa ollaan vain oltu, vähän hömppäilty. Pitkään olen pohtinut ja päässäni pyöritellyt sitä jotain, mitä voisin Kivan kanssa ryhtyä touhuamaan, ei välttämättä missään kisamielessä mutta mielen virkistykseksi. Kivan luonnehan tuottaa vähän omia rajoitteita harrastusten valintaan, koska Kiva on hieman arempi, ja saattaa mennä lukkoon vieraan ihmisen kosketuksesta, jonka takia kaikki tuollaiset koskettelua sisältävät lajit on ehdoton nou-nou. Uusiin tokosääntöihin en ole vielä kerennyt kauheasti tutustumaan ajan kanssa, mutta mietin rally-tokoa. Kivallahan on kivasti perusjuttuja jo hallussa, joten niitä on helppo lähteä ”jalostamaan” sitten pidemmälle. Olen kuitenkin opettanut Kivaakin tulemaan sivulle suoraan edestä, mutta nyt innostuneena olemme aloittaneet opettelemaan takaa sivulle tuloa. Kiva on hyvin erilainen opetettava kuin Soma: siinä missä Soman kanssa saa kerrata ja kerrata ennen kuin se uppoaa paksuun kalloon, niin Kiva hiffaa yleensä jutun juonen nopeasti, jo ihan muutamalla toistolla. Niin nytkin. Kivassahan siis on paljon potenttiaali erilaiseen touhuamiseen, jos tuota luonne arkuutta ei nyt oteta lukuun. Me siis nyt treenaillaan sitä. Ja ainakin lupaavasti on alkanut.
Kiva aloittelee nyt juoksujansa, jotka toivottavasti jäävät sen viimeisiksi. Tarkoituksena olisi syksyn aikana steriloida Kiva. Ja miksikö? Kiva elää paljon hormooniensa vallassa, Kiva siis käyttäytyy kuin sillä itsellään olisi juoksut jos Somalla tai Kisulla on kiima. Ja pääsääntöisesti Kivalle tulee sekä omien juoksujensa että näiden ”valejuoksujen” jälkeen aina valeraskaus. Tällä steriloinnilla pyritään tekemään sekä meidän että ennenkaikkea Kivan elämästä vähän helpompaa. Ainakin toivottavasti. Ja ehkä Kiva saa muutaman kilon lisää!

Kesän aikana menimme myös Joonaksen kanssa naimisiin, jonka myötä sukunimeni vaihtui Lehtovirraksi. Häiden jälkeen vietimme yhden yön mökkeilemässä Siuntiossa, ja voi miten koirat nautti! Ne saivat mennä ja touhuta vapaasti. Soma jopa väsyi loppujen lopuksi niin paljon ettei se enää jaksanut itse hypätä autoon. Valitettavasti tuolla reissulla kamera ei ollut mukana, koska sillä olisi saanut paljon hyvin kuvia koirista siellä.


Korkeasaaressakin tuli pyörähdettyä, lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta

Hiljaiseloa

Hiljaista on pidellyt. Syksy toi mukanaan muutoksia, kuten esimerkiksi sen että aloitin taas koulunpenkin kuluttamisen. Tähän mennessä on mennyt lupaavasti, ja näyttääkin siltä, että tulevaisuudessa valmistun lähihoitajaksi (viimein..). Myös koirien kanssa ollaan elelty ihan vain perusarkea.
Koirien kanssa tutustuin pikku hiljaa juoksemiseen, ja yllätyksekseni huomasinkin nauttivani siitä. Mietinkin kovasti koirajuoksun aloittamista Kivan kanssa, ja mietin edelleen, mutta se on edelleen vasta harkinnan alla. Siinä voisi olla meille se oma juttu sitten.

Kiva on myös siirtynyt virallisesti minun omistukseeni, ja nyt odotellaan juoksuja tulevaksi (pikku hiljaa ne sieltä ovat tulossa), jonka jälkeen suunnitellaan tarkemmin sopivaa ajankohtaa Kivan steriloinnille.
Soma pääsikin käymään jo eläinlääkärissä, vatsapöpön johdosta. Onneksi kyseessä oli vain vatsapöpö eikä mitään vakavampaa. Pelkillä pahoinvoinnin estolääkkeillä selvittiin. Somahan tosiaan täytti joulukuussa 8 vuotta ja Kiva sen sijaan 3 vuotta. Somalla on nykyisin myös aivan valkoiset viiksikarvat 😀 .

Hiljaiselo tulee vielä jatkumaan tovin, kun mieheni joutuin työtapaturmaan joulukuun alussa, jonka takia aikaa blogin kirjoittamiselle ei samalla tavalla ole. Ja koulukin vie oman aikansa.

Kiva näyttelyssä ja hellettä

Huh hellettä. Omaan makuun sitä on jo ollut ihan liikaakin. En erityisemmin muutenkaan pidä helteistä, ja tälläinen pitempi jaksoinen helle on minusta jo liikaa, eikä loppua näy. Koiristakin näkee, että liika on liikaa, erityisesti Somasta. Mietinkin, onko sillä kohta enää ollenkaan karvaa. Suunnittelin ilmoittavani sen Porvoon KR:n, mutta jos se nyt pudottaa kaikkensa, niin kannattaako?

Eipä sillä, viime lauantaina (26.7.) pyörähdettiin Porvoon ryhmänäyttelyssä, joka pidettiin Kokonniemen laskettelukeskuksessa. Ja huh sitä lämpöä. Mentiin hyvissä ajoin (koska ajattelin että niillä helteillä jokunen koira on voinut jäädä pois, mutta ei, kaikki oli paikalla), joka oli virhe. Kehä oli reilun tunnin aikataulusta myöhässä, ja siinä helteessä väsähti jo ihmiset kuin koiratkin. Eikä sillä, vähän pahamaku jäi muutenkin, koska ainakin henkilökohtaisesti tuntui siltä, että tuomari arvosteli hyvinkin tarkkaan kaikki rodut, mutta heelerit, jotka olivat viimeisenä, juostenkustiin.. Toki, tämä on vain minun mielipiteeni.
Noh, eipä sillä, ei me tuloksillakaan loistettu, mutta sitä nyt ei kukaan olettanutkaan. Kiva sai H:n, kuten kehässä pyörähtänyt velipoika. Mutta mammakoira se sitten korjasi potin ollen siis ainoona ERIn ja SAn saaneena ROP. Onnittelut vielä kasvattaja-Kristalle ja Mikolle tuloksesta 🙂 .
Kivan arvostelu oli seuraavanlainen:
”2,5-vuotias, pitkä runko. Voimakaskalloinen nartun pää. Kookkaat, pyöreät silmät. Leikkaava purenta. Köyristää voimakkaasti ylälinjaa. Lyhyt olkavarsi. Puutteellinen eturinta. Voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Lyhyt sääri. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvässä lihaskunnossa. Kääntää turhan paljon ranteita ulospäin. Liikkuu hieman leveästi edestä, sopivalla askelpituudella. Köyristää selkää myös liikkeessä. Tarvitsee harjoitusta.” Tuomarina toimi Nina Janger.

Ainakin nyt taas hetkeksi on Kivan näyttelyt näytelty, katsotaan mennäänkö vielä tulevaisuudessa kehään.

Somalla alkoi näiden helteiden johdosta olla maha hieman kuralla, joten apteekista haettiin Tehobaktia, joka onkin nyt mukavasti auttanut. Sekä ostettiin myös Nutrisalia veden joukkoon auttamaan pitämään nestetasapainoa yllä. Toivottavasti säät vähän viilenisi pikku hiljaa!


Kissa taitaa näillä säillä olla kaikista kuvauksellisin meidän elukoista

Mainittakoon vielä myös se, että Kiva on pikku hiljaa alkanut oppimaan sivulle tulon käskystä. Pääsääntöisesti se vaatii enää hyvin pientä käsiapua. 🙂

Sapuskan vaihdos

Jep, kuten viimeksi jo vähän suunnittelinkin, niin noin puoltoista viikkoa sitten meillä tapahtui sapuskan vaihdos, molemmilla koirilla. Merkki tosin ei vaihtunut, koska olen tähän mennessä ollut kovin tyytyväinen tuohon Profineen, joten en ihan heti ensimmäisenä tahtonut taas vaihtaa merkkiä. Mutta nyt meidän koirat siirtyivät syömään eri ruokia, kun molemmat on nyt syönyt samaa pöperöä. Soma siirtyi ikänsä mukaan senior-ruokaan (Profine senior turkey&potatoes), kun Kivalle kokeillaan saada vähän massaa lisää syöttämällä aktiiviruokaa (Profine energy chiken&potatoes). Molemmille on ruuat maistuneet hyvin, ja odottamaani, toisen kupille hinkumista, ole ole näkynyt. Molemmat tyytyvät siis saamaansa. Ja jopa Kiva on pääsääntöisesti nyt suostunut syömään ruokansa! Tosin, sillä tuntuu olevan ns. pakkomielle jättää kuppiin edes kaksi nappulaa 😀 . Mutta pääasia että pieni syö suurimman osan.

Soma saa tällä hetkellä ruuan seassa myös Fixodida Zx-punkkikarkotetta. Tosiaan, Soman karva on nyt iänmyötä pehmentynyt, ja aikaisempina parina vuonna ollaan selvitty ilman mitään punkkikarkoitteita, joten ajateltiin tämäkin vuosiselvitä. Mutta kun Soman karva on pehmentynyt niin paljon, niin viikon sisällä siitä löytyi enemmän punkkeja kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja se on paljon! Meille siis riitti, ja kävimme tutustumassa apteekin tarjontaan, mutta kun perheessä on pieni lapsi, joka lääppii Somaa ja tunkee kaiken vielä suuhunsa, ei apteekin myrkyt tullut kuuloonkaan. Jumbon Faunatar sitten pelasti meidät, kun sieltä tuota ainetta löysimme avuliaan asiakaspalvelijan avustuksella, ja nyt Soma sitten syö sitä. Jotkut ehkä miettii nyt, että miksi Kiva ei sitä saa. Ihan vain siksi, että Kivasta on sen elämän aikana ehkä löytynyt yhteensä 1 punkki. Siihen ei siis tartu punkit samalla tavalla, koska heelereillä kun pääasiassa on karkea ja liukas karva, joten saa olla aika supersankaripunkki, että Kivaan tarttuun, tai näin ainakin meillä.
Noh, nyt ei ainakaan ole punkkeja enää löytynyt, mutta seurataan, onko tuo aine tehokas, jos on, niin me varmaan siirrymme kaikkien ulkoisten aineiden sijaan tuohon 🙂 .

Ja vielä yksi juttu: ilmoitin Kivan näyttelyyn! Apua. Siitä on kohta 2 vuotta kun viimeksi kävimme näyttelystä hakemassa hyvän. Kyseessä on heinäkuun lopussa oleva Porvoon ryhmänäyttely. Meillä on siis vielä aikaa treenata, samalla myös tein ensimmäisen netti-ilmoittaumiseni näyttelyyn 😀 . Suunnitelmissa olisi vielä viedä Somakin avoimeenluokkaan, mahdollisesti sitten syksyllä Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn. Katsellaan 🙂

Lenkille mars!

Olen tässä parin viime viikon aikana ottanut meille käyttöön uuden päivärytmin. Osa syynä ehkä se, etteä Pyryn päivärytmi alkaa muutua isojen poikien rytmiksi. Ja muutenkin. Nykyisin emme käykään lenkillä päivällä, vaan sen sijaan iltaisin, näin pystyn oikeasti antaa koirillekin sitä ihan omaa aikaa. Eli vuoropäivin pääsee toinen pitkälleptkälle lenkille. Ja keskiviikkoisin Joonas käy juoksemassa toisen koiran kanssa, jospa itsekin pääsisin tuon juoksemisen mukaan? 😀

Noh, tiistaina olin hyvin hyvin iloinen, kun kävimme Soman kanssa reippaammalla kävelylenkillä, matkaa kertyi yhteensä kännykänkunto-ohjelman mukaan noin 5,7 km, joka suoritettiin noin tunnissa! Mielestäni tämä on aika mukavan huima saavutus jo, koska tiedän mm. että oma kuntoni on aika rapakunnossa. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että melkeinpä koko matka oli enemmän ja vähemmän mäkistä (suurimmaksi osaksi ylämäkeä), niin ei kai sitä voi kuin olla ylpeä?
Somallahan oli tuossa jokunen viikko takaperin pieni äksönikohtaus vapaana rellestäneen koiran kanssa, kun tämä vapaana jolkotellut musti pääsi käymään kiinni. Tästä johtuen Soma on hyvin hyvin vakuuttunut että jokaikinen vastaan tuleva koira tahtoo varmasti käydä siihen kiinni ja syödä sen elävältä. Tämä tekee sen kanssa lenkkeilystä asteen verran ehkä raivostuttavampaa, mutta kokemuksesta myös tiedän, että ajankanssa tuokin kokemus unohtuu ja kaikki palaa normaaleihin uomiinsa.

Eilen tosin tuo Soman käytös otti normaalia enemmän päähän.. Lähdin lenkillä, ideana oli tehdä lyhyempi lenkki, jonka aikana voisin ottaa sitten kunnon tottistreenit! Olin itse aika täpinöissäni ajatuksesta, tottis into on tässä viime päivinä nostanut taas päätään oikein kunnolla. Tiesin, että kun kiertää tuon meidän lähimetsän lenkkipolun, matkalla tulee sopiva nurmokkoalue treenaamiseen. Soma nyt oli hieman ehkä jo vauhkon oloinen jo ennen sitä, mutta ajattelin, että kyllä me tästä suoriudumme, että Somalla nyt vain on intoa. Ja sanonko mitkä. Kun päästiin nurmokkoalueelle, oli matkalla tullut yksi koira, ja Soma ollut normaalia hankalampi, mutta uskoin silti edelleen onnistuvamme. Somaa, joka yleensä tulee innoissaan ensimmäisellä käskyllä sivulle, jouduin varmaan 5 minuutin ajan vaatimaan sivulle tuloa, ennen kuin se tuli siihen hyväksyttävästi. 5 minuuttia?! Otin sitten ihan lyhyen muutaman askelen seuraamisen ja siinä se. Voin kertoa että ketutti vähän, eikä asiaa parantanut ollenkaan se, että jatkaessamme lenkkiä, onnistuin astumaan liukkaalle muta-alustalle, jolloin Soma kiskaisi myös ihanan hajun perässä, ja enkös minä sitten tietenkin ollut takamuksellani maassa. Onneksi ei pahasti käynyt, vaikka vasen ranne olikin vähän kipeä illan kun otin sillä vaistomaisesti vastaan kun kaaduin.

Noh, ei pidä lannistua. Tänään on Kivan lenkkipäivä, joten toivotaan että pikkuhilleri olisi kivalla tuulella, ja sen kanssa voitaisiin vähän treenailla. Kivan kohdalle olenkin paljon pohtinut erilaisia juttuja tulevaisuudelle. Olen vähän pohtinut, että josko viimeistään ensi vuonna käyttäisi sen luonnetestissä, tai MH-luonnekuvauksessa. Uskoisin että MH-luonnekuvauksesta voisi saada enemmän käsitystä Kivan luonteesta kuin varsinaisesta luonnetestistä.

Ei pidä siis lannistua kun tulee vastoinkäymisiä, eteen päin vaan mennään.

Niin ja tarkkasilmäiset onkin ehkä huomannut, että sivumme on kokenut muodonmuutosta. Yksinkertaistin ne, oikeastaan pelkäksi blogiksi. Tämä toimii meille paremmin, ainakin nyt.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Siitähän on jo tovi kun vuosi vaihtui. Meillä sitä vietettiin kotona, Soma vähän sitä jännitti. Tai no, ehkä vähän on aika lieväkäsite. Vuosi sitten vuosi vaihtui senkin osalta huomattavasti rennommin, joten ajateltiin, ettei mitään ylimääräisiä rauhoittavia rohdoksia tarvittaisi, mutta taidettiin olla hieman väärässä. Ja tästä viisastuneena täksi vuokdesi niitä sitten hankitaan. Kiva sen sijaan otti tyynen rauhallisesti, joka oli ihan mukavaa. On kyllä ollut onni ettei se ole Somasta ottanut laisinkaan mallia!

Blogin puolella on ollut hiljaiseloa, eikä meidän elämässä ihan hirveitä ole tapahtunutkaan. Kuvia on jonkun verran otettu, ja niitä onkin viime vuodelta vielä huima kasa muokkaamatta ja julkaisematta. Minullahan on kohta melkein vuoden ollut meneillään tuo meidän kuvagallerian siivous urakka, joka ei ole sattumoisin ihan toivomassani aikataulussa valmistunut. Mutta eikös se sanontakin mene niin, että hiljaa hyvä tulee? Eli taas on tälläistä kuvattomampaa kirjoitusta tiedossa.

Vaikka me olemmekin netissä eläneet hiljaisempaa eloa, ei se tarkoita että ihan toimettomana ollaan oltu. Kivan kanssa on kaikki lenkit suunnattu ihmisten ilmoille, ja se onkin viime aikoina reipastunut kovasti. Se jopa pyrkii lenkillä vieraiden (nais)ihmisten luokse, joka on jo itsessään edistysaskelia. Eli pikku hiljaa siinäkin edetään.

Olen myös yrittänyt vähän kunnostautua tuolla tokorintamalla molempien koirien kanssa. Soman kanssa ollaan pysytty perinteisellä mielenvirkistyslinjalla: vähän seuraamista, liikkeestä maahan menoa yms. Sellaista mistä tiedän että ne sujuvat varmasti.
Kiva sen sijaan on ruvennut yllättämään. Meillä oli jonkun aikaa sitten vielä vähän ongelmana ymmärtää maahan menoa, mutta sen Kiva on oppinut tekemään jo ilman käsiapua, sitä pääsääntöisesti tyrkytetään kaikkialla 😀 . Istuminen sujuu myös (ellei tarjota tuota maahan menoa). Sekä sivulle tulo on ruvennut toimimaan pikku hiljaa pienellä käsiavulla! Eli ihan mukavasti voisi sanoa, että ollaan edistytty. Ehkä Kivasta sittenkin vielä joku päivä tulee tokokoira?

Monella on tapana kirjoitella vuoden vaihteessa aina tavoitteita uudelle vuodelle. Minäkin olen siihen syyllistynyt, mutta tänä vuonna ajattelin jättää väliin. Ne jää kuitenkin toteutumatta. Vähän olen kuitenkin haaveillut, että josko tänä vuonna päästäisiin molempien kanssa pyörähtämään näyttelyssä kehänauhojen sisäpuolella. Tämähän kun on Soman viimeinen vuosi avoimessaluokassa, kun sekin saavuttaa joulukuussa jo veteraanien 8 vuoden rajapyykin. Jep, joku voisi kertoa että mihin se aika on oikein hävinnyt? Mutta, se että päästäänkö me koskaan sinne asti, on sitten ihan eri juttu.

Sen verran uudistusta tapahtuu kuitenkin, että koska olen hurahtanut käsitöihin, erityisesti neulontaan ja virkkaukseen (niistä molemmista olen kyllä pitänyt pikku tytöstä lähtien), päätin ruveta myös julkaisemaan tekemiäni käsitöitä täällä blogissa. Eli kaikki kirjoitukset eivät aina välttämättä ole ihan niin koirapainoitteisia aina. Tämä siksi, että minua on pitkään kiinnostanut ryhtyä pitämään jotain käsityöblogin tapaista, juuri vähän sen takia, että saisin sitten niitä käsitöitä johonkin ylös, kun osa matkaa kuitenkin sitten muualle omille ihmisilleen. Pyrin pitämään blogin nyt kuitenkin enempi koirapainoitteisena (nyt kun mekin ollaan taas vähän aktivoiduttu), mutta koska en viitsisi miljoonaa blogia yhtäaikaa pitää pystyssä, niin päädyin nyt tälläiseen ratkaisuun. 🙂

Vauva-arkea

Jep, meillä on eletty hyvin vauvalähtöistä arkea sitten 27.5. jälkeen, kun allekirjoittaneen raskaus viimein sitten päättyi. Päivä lasketun ajan jälkeen, eli aika täsmällisesti.

Meiltä on monesti kysytty, miten meidän karvainen lauma on ottanut uuden tulokkaan vastaan. Jokaisella on ollut vähän omanlaisensa suhtautuminen.
Soma oli uuden perheen jäsenen, Pyryn, tullessa kotiin vähän epäluuloinen. Varsinaisesti reaktio ei ketään hämmästyttänyt, koska neiti S on ollut samanlainen aina kun laumaan on tullut uusia tulokkaita (koiranpentuja, kissa). Soma sulatteli tätä muutosta sen parisen viikkoa ennen kuin se sitten vihdoin ja viimein kunnolla kävi nuuhkimassa tulokasta. Taisi siinä samalla pieni lipaisukin päästä pojan poskelle.
Kivan reaktiota vähän jännitin, kun sen reaktio uusiin asioihin on ollut vähän vaihtelevaa. Mutta pikku heelerpä yllätti kaikki! Toki samaan aikaan alkanut valeraskaus saattoi vaikuttaa, mutta Kiva oli kovasti sitä mieltä, että Hänelle tuotiin vauva. Kiva yritti peitellä viltillä nukkuvaa poikaa sekä pestä sitä kovasti. Tosin, se on edelleen, valeraskaudenkin jälkeenkin samanlainen. Heti kun silmä vaan välttää niin Kiva on kovasti nuolemassa Pyryn poskea.
Kissalla sen sijaan on edelleen suhteellisen tyyni suhtautuminen, kuten sillä on aina. Kyllä se välillä käy nuuhkimassa, mutta ei sen kummemmin ole yrittänyt tehdä tuttavuutta. Vaikka onkin kovasti arasta kissasta reipastunut, moni ei uskokaan sen olevan enää sama piilottelija, joka se oli ennen kun ihmisiä tuli kylään. Nykyisin se pysyttelee piilossa siihen asti että koirat on saanut hössöttää vieraat sisään. Sitten on kissan aika.

Ihan mukavasti on siis mennyt. Mitään kummoisia ei olla tehty, vähän ollaan treenattu kuitenkin. Ja kovasti yritetään myös tästä aktivoitua. Kivan kanssa käytiin turisteilemassa Helsingin ryhmänäyttelyssäkin syyskuun lopussa, ja samalla treffattiin myös kasvattajia! Mukavasti meni, Kiva reipastui taas kovasti ja hihnakäytöskin otti harppauksia eteenpäin.
Mutta mutta. Se mitä mentiin hihnakäytöksessä askel eteenpäin, muutama viikko sitten mentiinkin kolme askelta (vähintään) taaksepäin. Kiva joutuin (meitä jo tammikuusta piinanneen) kultaisennoutajan tassutus hyökkäyksen kohteeksi, valitettavasti tämä koira pääsi livahtamaan karkuun kun yritti ottaa kiinni. Ja samalla viikolla kun kaikki oli vielä vahvasti mielessä tuli toinenkin koira karvat pystyssä vapaana kohti. Siinä sitten meinasi Joonakselle ja sille toisen koiran omistajalle tulla vähän käsirysyä, kun nätisti pyysin tätä miestä ottamaan koiransa hihnaan (kun luonnonsuojelualueella muutenkin liikuttiin), mutta tämä kyseinen herra sitten tuohtui tästä kovin ja tuli ihan Joonakseen kiinni. Noh, nyt sitten treenataan kaikkea vaan enemmän, että toivutaan näistä!

Olen itse päivisin pyskinyt käymään joka päivä lenkillä, toinen koira aina mukana vuoro päivin. Kiva on tosi hyvin tajunnut tuon vaunujen kanssa kävelyn, Somalla sen sijaan on ollut vähän hankaluuksia. Kovasti on koirat tykännyt, kuten myös itse.

Kivan kanssa ollaan myös aloitettu treenaamaan näyttelyihin. Jos vaikka ensi keväänä johonkin ulkonäyttelyyn päästäisiin? Olen tehnyt niin, että laitan Kivalle näyttelyhihnan kaulaan, heitän pallon sille ja kun se seisoo ryhdikkäästi niin sanon seiso ja vapautan saman tien pallolle. Tämä on alkanut toimimaan aikas hyvin, tarkoituksena olisi päästä siihen pisteeseen, että pallon voi pitää kädessä, mutta edetään pinen askelin. Liikkeet meillä on aika hyvin hallinnassa, pientä treeniä niihinkin kyllä tarvitaan, mutta enempi tuo seisominen, etenkin ryhdikkäästi seisominen on ollut ongelmana.
Kovasti olen myös ajatellut, että Soman kanssa kävisin keväällä jossain pyörähtämässä. Ensi vuosi onkin sen viimeinen vuosi avoimessa luokassa, niin voisi vaikka muutamassa käydä mielenvirkistykseksi ennen veteraanikehiä.

Tämä nyt oli tälläinen pikaisempi päivitys, vähän kuulumisia. Kuvia kyllä toukokuulta asti löytyy, pitäisi ensin vain saada muokattua kaikki. Kovasti olen myös kuvagalleriaamme käynyt tässä läpi, jonka takia mm. vanhojen blogitekstien kuvat eivät näy, kun kuvien osoiterakenne on hieman muuttunut.

Loppusuoralla

Vaikka välillä meinasi uskokin loppua, niin siitäkin huolimatta saapui se kevät sitten oikeasti! Ja ennen kaikkea toukokuu, joka meinaa meillä sitä, että allekirjoittaneen laskettuun aikaan on enää huimat kolmisen viikkoa jäljellä, eli aika jänniä aikoja elellellään.

Pakko ehkä myöntää että tässä on pidetty tuhottoman kauan taukoa mistään treenailuista (viimisimmän laskuni mukaan melkein sellaiset 9-10 kuukautta….). Tosin tässä on kyllä ollut aika paljon myös paljon kaikkea, mikä on hankaloittanut tai jopa omalta osaltaan estänyt treenaamiset. Ollaan sitten tyydytty ihan vaan kotikoira elämään tässä jonkun aikaa. Toki silloin tällöin jotain pientä ollaan yritetty, tosin viime aikoina vähemmän, koska pakko sanoa,että ison edessä pömpöttävän mahan kanssa on omallatavalaan aikas hankalaa yrittää tehdä yhtään mitään.
Mutta jos tauosta ei muuta hyötyä ole ollut niin ainakin oma treeni-intoni on palannut aika roimasti! Ja suunnitelmissa onkin että kunhan tästä päästään kahteen osaan, niin alkaakin sitten kunnon treenaaminen, aluksi nyt kotioloissa, mutta eiköhän me joskus Kivan kanssa johonkin ryhmään suunnata, ainakin yritetään!

Viime aikoina ei tosiaan mitään ihan hirveitä ole tapahtunut, paitsi että aprillipäivänä pikku-Kisumme täytti 2 vuotta! Ei sitä aina tajua kuinka eläimetkin vanhenee..
Viime aikoina ollaan myös odoteltu juoksuja jokaiselle elikolle, tällä hetkellä siitä huolehtii kissa. Koirat käväisi myös rokotuksilla maaliskuun lopussa, ja nyt onkin taas hetken aikaa kaikki kunnossa, ja ensi vuonna tarvitsee niitäkin taas miettiä.

Eilen hyvän sään ja kepon vapaa päivän innoittamina kävimme ajelemassa koirien kanssa. Suuntasimme Vihdin Otalammelle, jossa itse vietin lapsuudessani hyvin monta kesää. Käytiin vähän haistelemassa miten on siellä paikat muuttuneet 🙂 . Kovin suuria muutoksia ei kyllä ollut muuttunut. Koirat pääsivät tutustumaan kävelyyn laiturilla, Soma jopa yritti kovasti kalastella paria keppiä vedestä (ja hyvä ettei koko koira humpsahtanut kylmään veteen!).
Kivan mielestä oli tosi jännää nähdä moottoripyörä takakontista, varsinkin kun se pysähtyi liikennevaloissa taaksemme, jolloin pitikin sanoa sille pari hauta, mutta oli kyllä mukava reissu, ja illalla olikin kotona pari kappaletta väsyneitä koiria.

Nyt jäädään odottelemaan että tästä päästään kahteen osaan, jonka jälkeen ainakin toivottavasti jossain kohtaa vähän aktivoidutaan, bloginkin osalta :). Hyvää kevättä kaikille meidän puolestamme.

Tammikuu

Lisää kuvia tammikuulta

Ei varmaan voi sanoa kuin että voi luoja! Tuntuu että täällä ollaan oltu koko ajan menossa ja tekemässä jotain ja tunnit kotona on jäänyt vähälle. Sinällää ihan paikkaansa pitävää, opiskelut on vienyt toki aikaa ja niiden johdosta kotonakin on ollut koko ajan jotain tekemistä. Ja tuleva karvatonkin asukki tuottaa omaa tekemistään ennen toukokuuta.

Koirienkin kanssa ollaan onneksi keretty tekemään ja touhuamaan. Olen myös kierrellyt vähän enemmän ympäriinsä ja löytänyt tästä vierestä aikas kivoja lenkkimaastoja, noiden vanhojen tuttujen rinnalle! Yksinäistä on sellainen tosi laakea kallio, mistä nuo tammikuiset kuvatkin on, ja siellä kelpaa kyllä koiriakin päästää juoksemaan (ja kyllä koirat muuten tykkääkin 😀 ).
Mitään sen suurempia ei oikeastaan kuitenkaan olla tehty, tosin meillä sairastettiin molempien koirien osalta lievästi kennelyskä, ensin Soma ja sitten Kiva. Aluksi näytti ettei kennelyskän takia päästäkään Kivan kanssa kasvattajan järkkäämään silmätarkkiin, mutta onneksi sitten päästiinkin, tosin oltiin sitten ihan vikoina vuorossa jotta tartuntamahdollisuudet olisi sitten mahdollisimman pienet. Samalla tarkastettiin Kivalta myös polvet. Polvet oli 0/0 ja silmätkin oli terveet, tosin pieniä pigmenttimuutoksia löytyi sitten pentuaikojen. Kiva käyttäytyi oikein kivasti, vähän tarkastustilanteessa jänskätti kun lääkärillä oli niin jänniä välineitä. Niin ja samalla kertaa luovutettiin myös verta Hannes Lohen tutkimuksia varten 🙂 .

Muuten ollaankin elelty hiljaiselossa ja nautittu vaan lenkkeilystä. Ja samalla meiningillä mennään nyt hetken aikaa, kunhan maha saadaan pieneksi taas niin on kivempi sitten taas touhuilla enemmän 😉

Tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2012? Pikakelaus kuluneesta vuodesta

Taisin ehkä olla sen verran fiksu viime vuoden lopussa, etten tehnyt mitään turhia tavoitte ja suunnitelma listoja vuodelle 2012. Tai jos satuin tekemäänkin, niin se on sitten kadonnut vanhojen sivujen kanssa jo johonkin bittiavaruuden syövereihin. Eli voimme olettaa että olisin kerrankin ollut niin fiksu ja jättänyt tälläiset listat viisaammille.

Kokonaisuutena vuosi 2012 on noh.. miten sen ehkä sanoisi, ollut enempi ja vähempi täynnä vastoinkäymisiä. Hyvääkin on toki mahtunut mukaan, mutta uskon, että jos huono- ja hyvä onni laitettaisiin vaakaan niin huono-onni taitaisi viedä meidän poppoolla voiton? Siinä mielessä pitää toki osata olla onnellinen, koska jokainen (omistajaa lukuunottamatta) on pysynyt terveenä ja hyvinvoivana.

Alkuvuosi
Kun vuosi vaihtui 2012 niin meillä oli aikamoinen rulijanssi menossa, koska meillä oli tulossa muutto uuteen osoitteeseen heti helmikuun alussa. Helmikuu toi muitakin muutoksia elämäämme, kun porukkamme kasvoi pienen pienellä lancashirenkarjakoiratytöllä.


Kiva 9 viikkoa

Itselläni oli myös kova into koiraharrastuksen suhteen, sain aikaiseksi myös pyörähdettyä Kasvattajan peruskurssilla, josta mukaan tarttuin paljon tietoa koirista ja kasvattamisesta. Jos ei aikaisemmin niin viimeistään tuolloin puraisi sitten kasvattajakärpänen ja into oli kova päästä joskus kasvattamaan. Kennelnimikin oli suunnitelmissa, mutta heti on hakemusta lähettänyt, kun siinä oli niin paljon selvittämistä että mitä lappuja ja kenelle piti lähettää. Ajattelin olla laiska ja odottaa että uudistus tulisi heinäkuussa voimaan ja voisin vaan lähettää anomuksen suoraan Kennelliittoon.
Kivan kanssa yritettiin kovasti kotona opiskella kaikkea uutta ja kerrata vanhaa, ulkona ei hirmuisen pitkiä aikoja oltu, kun pakkasta oli sen verran paljon, että pieni heelervauva olisi vain jäätynyt pystyyn.

Kevät & kesä
Hyvä treenausinto ryhtyi ottamaan takapakkia, kun itselläni tuli töissä paljon muutoksia, joka johti siihen, että tein pitkiäkin päiviä ja monesti vähintään 7 päivää putkeen jonka jälkeen olin aika kuollut eikä intoa löytynyt oikein mihinkään. Mielessä häämötti kuitenkin ne tulevat kesälomat, jolloin aikaa olisi touhuilla koirien kanssa. Kesällä sitten päätimme Joonaksen kanssa viimein, ettei asuntomme Vuosaaressa vastannut sitä mitä tahdoimme (vähän tilaa ja kallis vuokra) ja pienen etsimisen jälkeen kävimmekin sitten kirjoittamassa asunnon ostopaperit, joka tiesi taas uutta muuttorumbaa, kun elo-syyskuun vaihteessa osoite ja tavarat saisivat uuden paikan.
Huhtikuussa Kiva kävi ensimmäisen kerran mätsärissä, josta kotiin tuomisena oli sinisten toinen, kun ensin oltiin valloitettu tuomari yksilö”arvostelussa”. Toukokuussa käytiin myös ensimmäisessä (ja viimeisessä ainakin Kivan osalta) pentunäyttelyssä, jossa menestys ei päätä huimannut, mutta oli mukava nähdä Kivan veljiä, Reinoa ja Kallea 🙂 .


Kivan veljet Reino (Coppercoat’s Superman Heel) ja Kalle (Coppercoat’s Showman Heel)

Kesällä Kiva pääsi tutustumaan myös ystäväni labradorinnoutajapentuun, tosin Kivan mielestä Lionel ei ollut tutustumisen arvoinen vaan olisi varmaan mielummin jättänyt koko reissun välistä. Vaikkei Kiva tykännytkään Lionelista, niin sen mielestä oli ihan supermahtavaa, kun kasvattajien Nipa-heelerpoika (Simonsville Nathaniel) tuli meille hetkeksi tutustumaan kaupunkielämään. Huh minkälaista menoa (ja välillä vähän tuhoakin) nuo kaksi saivat keskenään aikaa.

Syksy
Kauan odotettu muutto ja kahden viikon pituinen yhteinen kesäloma läheni mukavaa vauhtia. Töissä tilanne ei ollut kyllä yhtään helpottanut, päin vastoin kun oli kesälomia ja vajaa miehitystä. Jotain pientä oltiin silti saatu aikaiseksi, mutta suuremmat odotukset oli asetettu kesälomalle, kun sekä minä että Joonas oltaisiin kotona niin voisi liikkua ja tehdä kaikkea jännää koirien kanssa. Tai niin me luultiin.
Muutama viikko ennen meidän muuttoamme jouduin itse sairaslomalle muutamaksi viikoksi, kun jouduin äkillisesti umpilisäkeen poistoon. Tästä johtuen jäi myös kaikki koirahommailu, kun jouduin aikapitkälti vain makoilemaan sängyllä tai sohvalla koko sairaslomani, eikä tilanne vielä lomani aikanakaan ollut mikään paras. Eikä se, että olin itse vähän toipilas niin Kiva aloitti tuolloin myös ensimmäisen juoksunsa, sopivasti juuri erkkarin aikoihin. Juoksuaika ei ollut kiva kenenkään mielestä, kun Kiva oli vähän hämillään tästä uudesta olotilastaan.

Loppusyksy ja loppu vuosi
Kun muutto saatiin ohi, ja Kivankin juoksut jäivät menneisyyteen niin intoa oli kyllä tehdä paljon kaikkea. Kiertää Kivan kanssa uusissa paikoissa ja treenata. Treenattiinhan me jonkin verran. Mutta jos syksyyn ei epäonnea olisi mahtunut niin sitä tuli lisää. Tai no ainakin melkein. Itselleni tosiaan selvisi että perheemme tulisi kasvamaan ensi keväänä yhdellä ihmisellä lisää, ja tästä johtuen (tai no enemmänkin raskaudesta johtuen) ryhdyin kärsimään aivan hillittömistä pahoinvoinneista, jotka taas haittasivat aivan kaikkea.
Elettiinkin jo joulukuuta, kun uskalsin henkäistä vihdoin ja viimein, että pahoinvointini olivat (tässä välissä voidaankin koputtaa puuta) jääneet taakse. Näistä innostuneina ollaankin treenailtu vähäsen kaikenlaista. Uutena juttuna Kivan kanssa opetellaan eteisen matalan tason päälle hyppäämistä. Innoissaan Kiva hyppii ja pomppii sille, mutta käskystä sitten onkin toinen juttu. Tämäkin vain sen takia, että kun maha kasvaa, niin ryhtyy pienelle heelerille pannan ja hihnan laitto olemaan kovinkin hankalaa 😀
Niin ja marraskuussa sain Kennelliitolta postia, kun kennelnimivaihtoehtoni oli hyväksytty 🙂 .

Kovasti taisinkin puhua vain Kivasta, mutta kyllä Somakin on menossa ollut koko ajan mukana, sen kanssa ei vain kauheasti ole mitään uutta tapahtunut vaan sen kanssa ollaan edelleen elelty rauhassa (ja odotellaan veteraani-ikää niin lähdetään kokeilemaan onnea näyttelyihin 😀 ).

Entäpä tuleva vuosi 2013?
Niin. Huomennahan me eletään jo vuotta 2013. Ensimmäinen tavoite on selvitä hengissä uudesta vuodesta. Meillä sitä vietetään kylläkin rauhallisesti kotona, kun Somalle uusi vuosi on aina kauhun hetkiä. Tähän mennessä Kiva ei ole reagoinut sisällä eikä ulkona paukkuihin, joten toiveet on kovat josko niistä selvittäisiin muutenkin sitten vähemmällä.
Ja jos sitä vähän listaa ensi vuoden tavoitteista laittaisi (ehkä me saataisiin oikeasti jotain aikaiseksi!)
SOMA
• jatkaa terveenä eloa, myös silmät voitaisiin käydä tarkastamassa
• treeniä, tokotreeniä, kun intoa löytyy (josko viilattaisiin ne viimeiset alokasluokan liikkeet loppuun ja mentäisiin kokeeseen)
• suunnitelmissa olisi käydä ainakin kerran ehkä kaksikin jos aikaa riittää niin näyttelyissä vain mielen virkeydeksi pitämässä vähän hauskaa
KIVA
• silmät käydään tarkastamassa
• treeniä treeniä ja vähän lisää treeniä (kyllä me vielä joskus kokeeseen päästään!)
• jos kaikki olisi syksyllä hyvällä mallilla niin voitaisiin katsoa josko päästäisiin johonkin tokon ohjattuun ryhmään treenaamaan
• yksi tai kaksi näyttelyä voisi käydä pyörähtämässä hakemassa vähän kokemusta
SONJA
• pitää koiratouhuilu (suomeksi treeni) intoa päällä
• mahdollisesti aloittaa vihdoin ja viimein syksyllä toisen lapinkoiran oton suunnittelu
• pysyä terveenä (hehe.. 😀 )

Ja Pläts voi vain yrittää pysyä terveenä ja mukana menossa niin ollaan tyytyväisiä 🙂
Hyvää ja rauhallista uutta vuotta kaikille! 😀