Meille syntyi eilen viimein kauan odotettu ensimmäinen pentue, 2 urosta ja 3 narttua. Kaikki pennut ovat alustavasti varattuja! Kolmas uros syntyi valitettavasti kuolleena, mutta muut pennut ja Ruska voivat hyvin.
Pentuja syntyi kerman ja musta merkein värinen uros, sekä riistanvärinen merkein narttu, sekä kaksi mustaa merkkiväristä narttua (toisella isohkot vaaleat merkit, toisella hyvin niukat).
Yllä oleva kuva on viime lauantailta, jolloin Ruskan tiineys on kestänyt ensimmäisestä astutuksesta laskien 34 vuorokautta.
Ruskan kanssa käytiin noin puolitoista viikkoa sitten tiineysultrassa, jossa tiineys tosiaan varmistettiin. Koska ultralla löydettiin nyt vai kaksi pentua, mennään me viikon 16 alussa vielä tiineysröntgeniin, jolloin varmistuu paremmin, kuinka montaa pienokaista meille odotellaan.
Ruskassa on selvästi havaittavaissa tiineyden merkkejä: se on entistä enemmän innoissaan ruoasta (luulin jo, ettei se olisi sen kohdalla mahdollista, koska Ruska RAKASTAA ruokaa), se nukkuu paljon enemmän, ja meno on muutenkin selvästi rauhoittunut. Ruska on myös alkanut hieman pyöristymään, mutta ei vielä mitenkään silmiin piistävästi. Myös nisät ovat alkaneet turpoamaan. Ja Ruska ei myöskään tällä hetkellä tiedä mitään sen parempaa kuin masurapsutukset!
Enää siis muutama viikko, niin tiedetään paljonko niitä pieniä lapinkoiran alkuja sopii odottaa maailmaan, eikä ole kauaakaan kun tätä ihmettä päästään tosissaan todistamaan.
Pentuhaaveet ovat kääntyneet vihdoin askeleen todellisempaan suuntaan, kun Ruska astutettiin Moskulla (Hengenheimon Alkuräjähdys) kahteen otteeseen 16. & 17. päivä. Nyt pidetään vain kaikki peukalot ja varpaat pystyssä, että astumiset tuottivat tulosta, ja saisimme kevääksi vielä ne ensimmäiset Matkatieläiset. Ensimmäisestä astutuspäivästä laskien pentuja odotellaan viikolla 17. Ruskan kanssa tullaan käymään ultrassa viikolla 11-12, jolloin saadaan varmuus tiineydestä (ainakin toivottavasti).
Ruska aloitti juoksunsa 1,5 kuukautta normaalia aikaisemmin (lie onko tämä olematon talvi sekoittanut, kun Naavakin aloitti juoksunsa 3 kuukautta aikaisemmin kuin viime vuonna), joten tuli hieman kiire hankkia sille tuore silmälausunto. Ei sillä, edellinen olisi ollut vielä voimassa elokuulle, eli silläkin olisi saanut pennut rekisteriin, mutta tahdoin jo ihan oman mielenrauhan vuoksi tuoreemman. Omaeläinsairaala Mevetissä Lotta Axelson tarkastikin sitten silmät terveiksi, joten pentusuunnitelmille ei ollut estettä!
Aina ei mene hommat niin kuin suunnittelee. Ruskalla tuli ja meni tärppipäivät, nyt vedellään juoksujen loppuja. Ruska yritettiin astuttaa tärppien aikaan, mutta syystä tai toisesta se ei tällä kertaa ottanut onnistuakseen, joten pentuhaaveita Ruskan osalta katsellaan uudemman kerran sitten ensi keväänä. Ruskalla on yleensä kevään juoksut osuneet maaliskuun loppu puolelle. Nyt voidaan sitten taas panostaa enemmän rally-tokoon tässä välissä.
Mutta Naavankin geenitestit valmistuivat, ja niiden perusteella Naava on kaikkien kolmen (prcd-PRA, Pompen ja DM) osalta terve perimältään. Naava olisi tarkoitus tutkia ensi keväänä luuston osalta, ja sille voidaan alkaa sitä myöden miettimään pentuja mahdollisesti sitten ensi vuoden syksyn juoksuun tai sitten sitä seuraavaan kevääseen (kevät 2021). Tietenkin sillä edellytyksellä, että Naavalla on luustossa myös kaikki sitä myöden kunnossa, että sitä voidaan kasvatuspuuhiin käyttää.
Niin se kesä tulla huristeli ohi ja vuosi alkaa pikku hiljaa kääntymään syksyyn. Viikko enää, niin siirrytään virallisesti syksyn puolelle kun alkaa syyskuu. Kesä kuitenkin meni niin vauhdilla, että päivittäminen jäi vähille, jossei jopa onnettomaksi. Instan puolella toki ollaan kuva päivityksiä tehty, joten niitä kannattaa seurata. Siellä puolella päivittely on aktiivisempaa, tänne kotisivujen puolelle päivitykset tuppaavat tulemaan isommissa ryppäissä kerrallaan. Instagramissa siis matkatien -nimimerkillä meidät löytää.
Etenkin alkukesää vietettiin hyvin hellemäisissäkin säissä, ihan riittämiin sai lämmöstä nauttia. Meillä kesä lähti oikein rytinällä käyntiin ”kesän ilojen” kanssa, kun lenkillä kirjaimellisesti törmäsimme kyyhyn.
Onneksi tällä kertaa selvittiin jokseenkin vain säikähdyksellä, koska Naava selvisi puolen päivän nestetipusuksella ja muutaman päivän kipulääkeannoksilla koko hommasta. Sen verran kuitenkin jäi koirille mieleen, että seuraavan kerran kun kyy nähtiin (valitettavasti meidän pihallamme!!), haukkuivat molemmat sitä turvallisen matkan päästä, pysäyttäen sen niille sijoilleen.
Naava pyörähti kasvattaja-Marjon mukana myös Viron puolella kesän aikana. Tuloksena tällä kertaa Hyvä, kilpakumppaniksi kun osui hyvin valmispakkaus, jolloin Naavan kesken eräisyys korostui.
Molemmat tytöt myös pyörähtivät Tuusulassa näyttelyssä, jossa ruotsalaiselta Sara Nordilta sai tällä kertaa kotiin tuomiseksi myöskin Hyvää. Ruskan kohdalla tämä ei yllättänyt. Se oli pudottanut aivan, siis rehellisesti aivan kaiken karvansa, eikä näin ollen ollut todellakaan missään edustus kunnossa, varsinkaan kun kehässä pyörähti muutama hyvässä karvassa oleva tytteli ennen meitä. Naavan kohdalla myönnän, että H oli ehkä aikamoinen paukku tälläkin kertaa. Toki, Naava on tällä hetkellä hyvin kesken vielä, mutta silti. Tuomarin mielestä sillä oli vuoden aikaan nähden hyvä turkki, mutta siltä puuttui luonnetta. Hänen mielestään meidän lauhkea lammas Naavasta olisi pitänyt saada enemmän irti kehässä. No ei saatu. Molemmat kuitenkin käyttäytyvät varsin mallikkaasti, joten se on hyvä, ja riittää meille. Naava on tälle vuodelle vielä ainakin ilmoitettuna Porvooseen ensi kuussa, katsellaan mitä Unto Timonen sanoo tytöstä tällä kertaa.
Naava käsi myös muutama viikko sitten rokotusten yhteydessä tutkituttamassa silmänsä Apexissa Sari Jalomäellä. Näkimet todettiin terveiksi. Samalla nappastiin geenitestinäytteet, joten niiden tuloksia vielä odotellessa.
Ruskan osalta ollaan odoteltu juoksuja alkavaksi, jotka nyt tiistaina onneksi viimein alkoivat. Ruska on siis tarkoitus astuttaa muutaman viikon sisään, ja toiveissa olisi saada ensimmäiset matkatieläiset maailmaan tämän syksyn aikana.
Alkuun päivitystä Ruskan terveystuloksiin. Ruska kävi siis uusintakuvissa viime kuun puolessa välissä Mevetissä. Ruskan kasvattaja oli kasvateilleen ja parille vierailevalle tähdelle järjestänyt paikan päälle joukkotarkastuksen, johon ilmoitin, että Ruska osallistuu lonkkien, polvien ja selän osalta. Polvet olivat priimaa, eli 0/0. Lonkat lähtivät Kennelliittoon lausuttavaksi vähän kiikunkaakun-lausuntona, mutta tulivat kaikkien onneksi takaisin B/B:nä!! Selästähän ei uutta lausuntoa varsinaisesti tullut, koska LTV-muutos ei sieltä iän myötä katoa, mutta saatiin lausunto, että spondyloosin osalta Ruska on SP0, eli terve.
Kysyin kuvanneelta eläinlääkäriltä tarkemmin tuosta Ruskan LTV:stä, ja kys. lääkäri oli sitä mieltä, ettei muutos ole sellainen, että se Ruskan elämää haittaisi. Eläinlääkäri ei ole koskaan nähnyt samanlaisen muutoksen haitanneen kenenkään koiran elämää.
Hienojen terveystulosten myötä aloin todenteolla suunnittelemaan Ruskalle tulevaa pentuetta. Ruskalle on siis suunnitteilla pentue ensi syksylle, joten jos mahdollinen pentue kiinnostaa niin sähköpostia tulemaan. Mahdolliselle narttupennulle tulen etsimään sijoituskotia.
Ja hei! Meidät löytää nykyään Instagramista nimimerkillä matkatien . Joten kaikki meitä seuraamaan, sieltä tulee jatkossa löytymään kuvapäivityksiä koirista sekä varmasti ajoittain myös kissasta.
Vuosi 2018 on jo muutama viikko sitten taputeltu kasaan, ja on ehkä hyvä vielä yrittää hieman palata siihen, ja koota se kasaan. Viime vuosi oli blogikirjoittelun osalta aika huono vuosi, monta hyvää ideaa kirjoittemiselle oli, mutta motivaatio tuntui olevan kadoksissa.
Viime vuosi alkoi Ruskan epämääräisellä kipu”kohtauksilla”, jonka seurauksena se tuli kuvattua lonkkien (B/C), kyynärien (0/0) ja selän (LTV2, VA0) osalta. Loppujen lopuksi syyksi selvisi kuitenkin polvesta, tarkemmin nuljuluusta irronnut pieni, 5mm kokoinen pala. Toipuminen vei tovin, mutta nyt ollaan saatu jo vihreää valoa sen osalta fyssariltakin.
Viime kevät ja kesä oli koirarintamalla aika raskasta aikaa, kun kahdesta tärkeästä piti luopua, Somasta sekä Kivasta. En tiedä kumpi kirpaisi loppujen lopuksi enemmän: siitä ensimmäisestä omasta luopuminen ja vai Kivasta, jonka aika oli lähteä liian nuorena, mutta kuitenkin oikeaan aikaa (ellei jopa liian myöhään). Toki koira-arkeen kuului myös iloja, kun laumaan tepasteli Naava (Vanilla’s Honey Unbelievable), tuo pieni, vale-bordercollieksikin nimetty veikeä tapaus. Naava on ollut kaikkea sitä, ja vielä enemmänkin, mitä olen siltä odottanut.
Loppu kesästä ja syksyllä sitten taas vähän aktivoiduttiin. Toki keväällä pyörähdettiin Ruskan kanssa Siilinjärvellä erkkarissa Hyvän arvoisesti. Kesällä Ruska kävi testissä karhulla, ja sen tulos ehkä oli itselleni hieman pettymys, koska toivoin siltä enemmän. Mutta loppujen lopuksi sekin oli hyvin Ruskamaisesti toimittu. Samalla kun Naava sai 16viikkoisen rokotteensa, peilattiin Ruskan silmät, 2 vuoden iässä. Eläinlääkäri Sari Jalomäki totesi, että Ruskalla on molemmissa silmissä puutteellinen kyynelkanavan aukko. Jalostukseen tämä ei vaikuta, mutta asettaa vaan taas vähän rajoituksia urokselle.
Lokakuussa pyörähdeltiin Jämsässä erkkarissa molempien tyttöjen voimin. Naava oli muihin kisakavereihin nähden hyvinkin valmis tyttö, vaikka ikää oli vasta 5kk, ja jäi näin ollen jonon hännille. Ruskan kanssa sen sijaan saavutettiin omasta mielestä voitto, kun se sai Erittäin Hyvän. Naava kävi myös Lahdessa samassa kuussa pentunäyttelyssä, mutta silloinkaan ei palkintosijoille ylletty, mutta aivan koiran näköinen arvostelu saatiin.
Marraskuussa Ruska kävi sitten luonnetestissä, saaden +80p. eli hyväksytyn tuloksen. Testitulos oli hyvin Ruskan näköinen, eikä suurempia yllätyksiä tullut. Odottelen luonnetestin videomateriaalia vielä.
Loppu vuosi vietettiinkin sitten rally-tokoa treenaillen. Ruska osaa, kunnes se päätti ettei se enää osaakaan. Naava taas tuntuu olevan luonnon lahjakkuus.
Tämä vuosi tuo toivottavasti tullessaan helpostusta arjen kiireeseen, ja tunteeseen, että yliopisto-opinnot haukkaavat mukanaan. Tarkoituksena olisi myös kiertää muutamassa, ainakin lähialueen näyttelyssä sekä uusinta kuvata Ruska lonkkien ja selän osalta sekä tutkituttaa polvet. Uusinta kuvien jälkeen voi sitten tehdä lopulliset päätökset sen mahdollisesta jalostuskäytöstä tulevaisuudessa. Naavan kanssa harjoitellaan ja jatketaan yhteiseloa.
Enää ei oikein voi sanoa, että vielä on kesää jäljellä, vaikka vielä huomiseksi on povattu melkein paria kymmentä astetta lämmintä! Eipä sillä, helteisen kesän jälkeen viileä syksy on mitä enemmän kuin tervetullut.
Kivan poismenon jälkeen muuttui meidän koira-arki kertaheitolla ja on siinä myös ollut totuttelua, kun meillä ei enää ole ollut koiraa, jonka kanssa pitäisi vähän olla silmät selässäkin. Ruska sekä Naava molemmat ovat varsin helppoja ja omasta mielestäni myös hyvä luonteisia. Vaikka Ruska meillä onkin nyt se vanhin narttu, on se edelleen oma iloinen häseltäjänsä, ehkä vähän turhankin pehmo, ainakin Naavan kanssa. Naava taas on vähän jääräpäisempi tapaus, ja sellainen elämän pohdiskelija. Se mielellään tuntuu monesti pohdiskelevan ennen kuin tekee (siinä missä Ruska tekee ennen kuin miettii). Mutta molemmat yhtälailla helppoja perhekoiria, jotka osaavat olla lastenkin kanssa. Jopa Naava, jolla ei juurikaan omaa ikää vielä ole, pääasiassa ymmärtää että lapset on pieniä ja niiden kanssa pitää ottaa vähän iisimmin.
Helteet yllätti vähän kaikki, ja osittain niiden ja osittain meidän keittiöremonttimme takia kesällä ei ihmeellisyyksiä tehty. Keittiöremontin aikana Naava ainakin tottui jos jonkunmoisiin ääniin.. Meillä sai porata, sahata keittiön työtasoa ja ties mitä niin, että pentu nukkui tyytyväisenä vieressä.
Helteistä huolimatta innostuimme lähtemään petotestiin Ruskan kanssa.. Testi ei ehkä mennyt ihan odotustenlaisesti, ja Ruskan reaktio oli hieman yllätys, ei ehkä kuitenkaan ollut niin yllätys, mutta ei kuitenkaan sellainen kuin odotin (tai toivoin). Tästä yritän saada aikaiseksi vielä ihan erillisen postauksen lähiaikoina.
Naavan 16 viikoisrokotusten yhteydessä käytin Ruskan myös silmäkuvauksessa, kun sillä ikää tuli heinäkuun lopussa 2 vuotta. Silmät olivat muuten terveet, mutta molemmista puuttui kyynelkanavan aukko alhaalta (eli puutteellinen kyynelkanavan aukko). Jalostukseen tämä ei vaikuta muuten, kuin että uroksen tulisi olla terve silmiltään. Ruskan elämään tämä puutteellisuus ei ole vaikuttanut, mutta silmät tutkineen eläinlääkäri Sari Jalomäen mukaan kyseessä on jokseenkin perinnöllinen vaiva. Ruskan kohdalla sen emällä Teslalla (Heikunkeikun Säihkyvä Safiiri) on myös puutteellinen kyynelkanavan aukko, mutta myöskään hänen elämäänsä tämä ei ole vaikuttanut.
Ruskan mahdollinen jalostuskäyttö ratkeaa, kun se on uudestaan kuvattu (koska se ei ole vielä saanut lausuntoa spondyloosista) ja polvet tutkittu. Polvia ei nyt silmien yhteydessä tutkittu, koska Ruska ei ole saanut vielä fyssarilta täysin vihreää valoa tammikuisen tapaturman jäljiltä.
Fyssarilla Ruska kävikin kesäkuussa ja uudelleen mennään kunhan Ruskan juoksut tästä loppuvat, Ruska kun saattaa ajoittain juoksujen aikaan olla hieman herkkis (sen kanssa ei esimerkiksi juurikaan treenailla juoksujen aikaan, koska jos sen kanssa joutuu tekemään toistoja, saattaa se päättää ettei osaa enää ollenkaan kyseistä asiaa..).
Alku vuoden tapaturman jäljiltä Ruska oli omaan silmääni jäykän oloinen takaa, joka näkyi mm. takaliikkeiden ahtautena sekä sillä, että Ruska usein venytteli itseään kotona. Yllätyskö sinänsä, kun Ruska oli pitkään ns. toimettomana, eli ei liikkunut hirveästi ja alkuun se myös ontui pitkähkön tovin, kun kipuilun syy oli hieman mysteeri. Ja sen jälkeenkin, kunnes selvästi alkoi luu parantumaan.
Mutta kuitenkin, päätin sitten, että Ruskan olisi hyvä päästä käymään hierojalla. Kyselin facebookin puolella pk-seutulaisilta lappalaisihmisiltä suosituksia hyvistä hierojista. Sainkin usean hyvän oloisen suotiuksen, mutta meille valikoitui tällä kertaa Eläinfysio Solmu eli Sofia Palmu. Päädyin tähän, koska uskoin, että tässä kohtaa fysioterapeutti ymmärtäisi tämän koko vyyhdin meidän kannalta parhaiten ja näkisi ehkä jos muitakin ongelmia on tapaturman jälkeen. Ja en kyllä pettynyt! Suosittelen kyllä kaikille häntä.
Hieronta ajan sijaan varasin Ruskalle ihan fysioterapia ajan, ja lähetin esitiedot sähköpostilla, niin oli fyssarikin heti kartalla tilanteesta kun saavuimme paikalle. Ruska käytiin läpi, katseltiin liikkeet ja tunnusteltiin lihaksia. Ja jumiahan siellä oli. Lanneselän alueella (joka muuten on kuulemma lappalaisilla aika tyypillinen paikka jumiutumiselle), takapää oli kokonaisuutena kireä sekä vasen etujalan lavan alueelta oli jumiutumista (joka on normaalia, kun koira ontuu takajalkaa, että ristiin vastakkainen etujalan lihaksen jumiutuvat). Niitä jumeja siinä hieromalla auottiin ja Ruska malttoi hienosti kyllä olla.
Liikkeet olivat kierteiset, niin kuin ne nyt on ollut. Ja seisoessa oikea takajalka sojotti sivulle, niin kuin se on nyt tehnyt. Saimme hyvät jumppa ohjeet, joilla takapään lihaksia treenata ja opettaa Ruskalle taas oikea asento takatassuille.
Tästä kuvasta näkee jokseenkin, kuinka Ruskan takajalka asettuu sen seistessä.
Jumppaohjeina on nyt, että kävellään esteiden yli. Este on matala, Ruskan kintereen korkeudella, ja tosiaan tarkoituksena on kävellä rauhallisesti yksi tassu kerrallaan sen yli. Ruskan kanssa hankalampaa kuin miltä kuulostaa, koska useinkaan rauhallisuus ja Ruska eivät mahdu samaan lauseeseen.
Sen lisäksi harjoitteena on, että Ruska kiipeää etutassuilla korokkeen (sellaisen lasten vessakorokkeen) päälle, ja siitä pikku hiljaa lasketaan takapäätä, tarkoituksena loppujen lopuksi että Ruska istuisi sellaisessa orava-asennossa.
Ja viimeisenä harjoitteena on korokkeelle kiipeäminen ja siinä ympäri meno. Tämähän me jo osataan, kun ollaan näin Tiina-kouluttajan opastuksella treenailtu takapään käyttöä!
Näillä ohjeilla mennään ja kuukauden päästä kontrollikäynti ja katsellaan kuinka on tilanne edistynyt 🙂 .
Ja kissamaisempiin kuulumisiin! Meidän Plätzis kävi steriloinnissa viime perjantaina. Näin ”maalle” muutettua sen kiima-ajat näin kevät-kesä eli valoisaan aikaan, alkoivat menemään niin hankaliksi, että tämä koettiin nyt ehdottomasti parhaaksi ratkaisuksi. Kisu kävi Itäkeskuksen Evidensiassa, jossa saatiin loistavaa palvelua. Kun ilmoitin sen netissä, niin siihen piti ilmoittaa kissan kutsumanimi. Tätä mietin, kun eihän se oikein nimeensä, Latz tai Plätz reagoi. Mihin se reagoi? No siihen, kun sitä kutsutaan Kissaksi. Ilmoitin siis kissan nimeltä Kissa sterilointiin.
Kissa on nyt hyvin toipunut jo steriloinnista, eilen uskaltauduimme ottamaan kaulurin siltä jo pois (se oli sen kanssa kyllä niin reppana), eikä se ole suurempaa mielenkiintoa kyllä leikkaushaavaansa osoittanut.
Ruskan kanssa piipahdettiin vappuna Lahdessa ryhmänäyttelyssä. Paikalle mentiin hyvissä ajoin, jotta Ruska saisi rauhassa tottua hälinään ja vilskeeseen. Sekä rauhoituttua, kun näytelyhommat ovat useimmiten sen mielestä aika tylsää puuhaa. Sää ei ollut mikään parhain, mutta ajattelin, että me vaan pyörähdettäisiin kehässä nopsaa ja siitä sitten kotiin. Ruskan kanssa en hirveästi ole häkkiä kannellut mukana, koska se viettää huomattavasti mieluummin aikaa näyttelypaikoilla sen ulkopuolella. Ja koska meidänhän piti vain käväistä. Mutta tuomari Mari Pajaskoski olikin hieman perusteellisempi tuomari, ja sen oman vuoron odotteluun meni kolmisen tuntia.. Ensi kerralla taidetaan ottaa se häkki.
Ruska meni tällä kertaa kehässä kuin unelma. Se liikkui ilman ongelmia, sekä seisoi hienosti paikallaan. Tuomarikin sai tutkia ilman suurempia ongelmia. Edellisen päivän näyttelytreeneistä Tiina-kouluttajan vetämänä oli siis vain hyötyä! Tällä(kin) kertaa tuomari oli sitä mieltä, että Ruska on vielä kovin kesken, ja laatuarvosanana oli Hyvä seuraavanlaisella arvostelulla: ”1v9kk keskikokoinen, hieman kevyt luustoinen, aavistuksen pitkärunkoinen, hyvä kallon vahvuus ja leveys, kookkaat korvat, hännässä J-koukku, riittävästi kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu riittävällä askelpituudella mutta kovin kinner ahtaasti takaa ja vielä löysästi edestä, alaleuka voisi olla hieman vahvempi, seistessä ulkokierteiset takaraajat, miellyttävä luonne.
Mutta koira toimi, joten ihan tyytyväisin mielin jäätiin. Nyt jäädään hetkeksi vähän kasvamaan ja käydään maanantaina fyssarilla alku vuoden vamman takia hieman katselemassa tilannetta, koska Ruska on ollut hieman jumissa sen jälkeen kun se lopetti ontumisen ja liikuntaa on voinut lisätä.
