Kesä on jo takanapäin

Enää ei oikein voi sanoa, että vielä on kesää jäljellä, vaikka vielä huomiseksi on povattu melkein paria kymmentä astetta lämmintä! Eipä sillä, helteisen kesän jälkeen viileä syksy on mitä enemmän kuin tervetullut.

Kivan poismenon jälkeen muuttui meidän koira-arki kertaheitolla ja on siinä myös ollut totuttelua, kun meillä ei enää ole ollut koiraa, jonka kanssa pitäisi vähän olla silmät selässäkin. Ruska sekä Naava molemmat ovat varsin helppoja ja omasta mielestäni myös hyvä luonteisia. Vaikka Ruska meillä onkin nyt se vanhin narttu, on se edelleen oma iloinen häseltäjänsä, ehkä vähän turhankin pehmo, ainakin Naavan kanssa. Naava taas on vähän jääräpäisempi tapaus, ja sellainen elämän pohdiskelija. Se mielellään tuntuu monesti pohdiskelevan ennen kuin tekee (siinä missä Ruska tekee ennen kuin miettii). Mutta molemmat yhtälailla helppoja perhekoiria, jotka osaavat olla lastenkin kanssa. Jopa Naava, jolla ei juurikaan omaa ikää vielä ole, pääasiassa ymmärtää että lapset on pieniä ja niiden kanssa pitää ottaa vähän iisimmin.

Helteet yllätti vähän kaikki, ja osittain niiden ja osittain meidän keittiöremonttimme takia kesällä ei ihmeellisyyksiä tehty. Keittiöremontin aikana Naava ainakin tottui jos jonkunmoisiin ääniin.. Meillä sai porata, sahata keittiön työtasoa ja ties mitä niin, että pentu nukkui tyytyväisenä vieressä.
Helteistä huolimatta innostuimme lähtemään petotestiin Ruskan kanssa.. Testi ei ehkä mennyt ihan odotustenlaisesti, ja Ruskan reaktio oli hieman yllätys, ei ehkä kuitenkaan ollut niin yllätys, mutta ei kuitenkaan sellainen kuin odotin (tai toivoin). Tästä yritän saada aikaiseksi vielä ihan erillisen postauksen lähiaikoina.

Naavan 16 viikoisrokotusten yhteydessä käytin Ruskan myös silmäkuvauksessa, kun sillä ikää tuli heinäkuun lopussa 2 vuotta. Silmät olivat muuten terveet, mutta molemmista puuttui kyynelkanavan aukko alhaalta (eli puutteellinen kyynelkanavan aukko). Jalostukseen tämä ei vaikuta muuten, kuin että uroksen tulisi olla terve silmiltään. Ruskan elämään tämä puutteellisuus ei ole vaikuttanut, mutta silmät tutkineen eläinlääkäri Sari Jalomäen mukaan kyseessä on jokseenkin perinnöllinen vaiva. Ruskan kohdalla sen emällä Teslalla (Heikunkeikun Säihkyvä Safiiri) on myös puutteellinen kyynelkanavan aukko, mutta myöskään hänen elämäänsä tämä ei ole vaikuttanut.
Ruskan mahdollinen jalostuskäyttö ratkeaa, kun se on uudestaan kuvattu (koska se ei ole vielä saanut lausuntoa spondyloosista) ja polvet tutkittu. Polvia ei nyt silmien yhteydessä tutkittu, koska Ruska ei ole saanut vielä fyssarilta täysin vihreää valoa tammikuisen tapaturman jäljiltä.
Fyssarilla Ruska kävikin kesäkuussa ja uudelleen mennään kunhan Ruskan juoksut tästä loppuvat, Ruska kun saattaa ajoittain juoksujen aikaan olla hieman herkkis (sen kanssa ei esimerkiksi juurikaan treenailla juoksujen aikaan, koska jos sen kanssa joutuu tekemään toistoja, saattaa se päättää ettei osaa enää ollenkaan kyseistä asiaa..).

Ruska fysioterapiassa

Alku vuoden tapaturman jäljiltä Ruska oli omaan silmääni jäykän oloinen takaa, joka näkyi mm. takaliikkeiden ahtautena sekä sillä, että Ruska usein venytteli itseään kotona. Yllätyskö sinänsä, kun Ruska oli pitkään ns. toimettomana, eli ei liikkunut hirveästi ja alkuun se myös ontui pitkähkön tovin, kun kipuilun syy oli hieman mysteeri. Ja sen jälkeenkin, kunnes selvästi alkoi luu parantumaan.
Mutta kuitenkin, päätin sitten, että Ruskan olisi hyvä päästä käymään hierojalla. Kyselin facebookin puolella pk-seutulaisilta lappalaisihmisiltä suosituksia hyvistä hierojista. Sainkin usean hyvän oloisen suotiuksen, mutta meille valikoitui tällä kertaa Eläinfysio Solmu eli Sofia Palmu. Päädyin tähän, koska uskoin, että tässä kohtaa fysioterapeutti ymmärtäisi tämän koko vyyhdin meidän kannalta parhaiten ja näkisi ehkä jos muitakin ongelmia on tapaturman jälkeen. Ja en kyllä pettynyt! Suosittelen kyllä kaikille häntä.

Hieronta ajan sijaan varasin Ruskalle ihan fysioterapia ajan, ja lähetin esitiedot sähköpostilla, niin oli fyssarikin heti kartalla tilanteesta kun saavuimme paikalle. Ruska käytiin läpi, katseltiin liikkeet ja tunnusteltiin lihaksia. Ja jumiahan siellä oli. Lanneselän alueella (joka muuten on kuulemma lappalaisilla aika tyypillinen paikka jumiutumiselle), takapää oli kokonaisuutena kireä sekä vasen etujalan lavan alueelta oli jumiutumista (joka on normaalia, kun koira ontuu takajalkaa, että ristiin vastakkainen etujalan lihaksen jumiutuvat). Niitä jumeja siinä hieromalla auottiin ja Ruska malttoi hienosti kyllä olla.
Liikkeet olivat kierteiset, niin kuin ne nyt on ollut. Ja seisoessa oikea takajalka sojotti sivulle, niin kuin se on nyt tehnyt. Saimme hyvät jumppa ohjeet, joilla takapään lihaksia treenata ja opettaa Ruskalle taas oikea asento takatassuille.


Tästä kuvasta näkee jokseenkin, kuinka Ruskan takajalka asettuu sen seistessä.

Jumppaohjeina on nyt, että kävellään esteiden yli. Este on matala, Ruskan kintereen korkeudella, ja tosiaan tarkoituksena on kävellä rauhallisesti yksi tassu kerrallaan sen yli. Ruskan kanssa hankalampaa kuin miltä kuulostaa, koska useinkaan rauhallisuus ja Ruska eivät mahdu samaan lauseeseen.
Sen lisäksi harjoitteena on, että Ruska kiipeää etutassuilla korokkeen (sellaisen lasten vessakorokkeen) päälle, ja siitä pikku hiljaa lasketaan takapäätä, tarkoituksena loppujen lopuksi että Ruska istuisi sellaisessa orava-asennossa.
Ja viimeisenä harjoitteena on korokkeelle kiipeäminen ja siinä ympäri meno. Tämähän me jo osataan, kun ollaan näin Tiina-kouluttajan opastuksella treenailtu takapään käyttöä!
Näillä ohjeilla mennään ja kuukauden päästä kontrollikäynti ja katsellaan kuinka on tilanne edistynyt 🙂 .

Ja kissamaisempiin kuulumisiin! Meidän Plätzis kävi steriloinnissa viime perjantaina. Näin ”maalle” muutettua sen kiima-ajat näin kevät-kesä eli valoisaan aikaan, alkoivat menemään niin hankaliksi, että tämä koettiin nyt ehdottomasti parhaaksi ratkaisuksi. Kisu kävi Itäkeskuksen Evidensiassa, jossa saatiin loistavaa palvelua. Kun ilmoitin sen netissä, niin siihen piti ilmoittaa kissan kutsumanimi. Tätä mietin, kun eihän se oikein nimeensä, Latz tai Plätz reagoi. Mihin se reagoi? No siihen, kun sitä kutsutaan Kissaksi. Ilmoitin siis kissan nimeltä Kissa sterilointiin.
Kissa on nyt hyvin toipunut jo steriloinnista, eilen uskaltauduimme ottamaan kaulurin siltä jo pois (se oli sen kanssa kyllä niin reppana), eikä se ole suurempaa mielenkiintoa kyllä leikkaushaavaansa osoittanut.

Ruska Lahden Vappunäyttelyssä

Ruskan kanssa piipahdettiin vappuna Lahdessa ryhmänäyttelyssä. Paikalle mentiin hyvissä ajoin, jotta Ruska saisi rauhassa tottua hälinään ja vilskeeseen. Sekä rauhoituttua, kun näytelyhommat ovat useimmiten sen mielestä aika tylsää puuhaa. Sää ei ollut mikään parhain, mutta ajattelin, että me vaan pyörähdettäisiin kehässä nopsaa ja siitä sitten kotiin. Ruskan kanssa en hirveästi ole häkkiä kannellut mukana, koska se viettää huomattavasti mieluummin aikaa näyttelypaikoilla sen ulkopuolella. Ja koska meidänhän piti vain käväistä. Mutta tuomari Mari Pajaskoski olikin hieman perusteellisempi tuomari, ja sen oman vuoron odotteluun meni kolmisen tuntia.. Ensi kerralla taidetaan ottaa se häkki.
Ruska meni tällä kertaa kehässä kuin unelma. Se liikkui ilman ongelmia, sekä seisoi hienosti paikallaan. Tuomarikin sai tutkia ilman suurempia ongelmia. Edellisen päivän näyttelytreeneistä Tiina-kouluttajan vetämänä oli siis vain hyötyä! Tällä(kin) kertaa tuomari oli sitä mieltä, että Ruska on vielä kovin kesken, ja laatuarvosanana oli Hyvä seuraavanlaisella arvostelulla: ”1v9kk keskikokoinen, hieman kevyt luustoinen, aavistuksen pitkärunkoinen, hyvä kallon vahvuus ja leveys, kookkaat korvat, hännässä J-koukku, riittävästi kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu riittävällä askelpituudella mutta kovin kinner ahtaasti takaa ja vielä löysästi edestä, alaleuka voisi olla hieman vahvempi, seistessä ulkokierteiset takaraajat, miellyttävä luonne.
Mutta koira toimi, joten ihan tyytyväisin mielin jäätiin. Nyt jäädään hetkeksi vähän kasvamaan ja käydään maanantaina fyssarilla alku vuoden vamman takia hieman katselemassa tilannetta, koska Ruska on ollut hieman jumissa sen jälkeen kun se lopetti ontumisen ja liikuntaa on voinut lisätä.

Ruska Siilinjärven erkkarissa 25.3. + tottistreeniä viikonloppuisin

Melkein kuukausi on mennyt kun käväistiin Ruskan kanssa Siilinjärjellä erkkarissa, mutta en vain saanut aikaisemmin aikaiseksi kirjoittaa siitä. Reissuun lähdettiin jo perjantaina, matkaseurana meillä Ruskan kanssa oli siskoni, hänen miehensä sekä heidän muutaman kuukauden ikäinen poikansa, minun ihastuttava kummipoikani. Ruska ei koskaan ole erityisemmin välittänyt autolla matkaamisesta, ja nyt se oli vielä syvästi loukkaantunut, kun konttiin sille oli hankittu ihan kunnon koirankuljetushäkki.

Matka sujui kuitenkin ihan leppoisasti, mitä nyt auto piti hetken vähän epämääräistä vinkunaa, mutta hei, perille päästiin (ja kotimatkalla ei enää vinkunut autokaan!). Ruska ei koskaan aikaisemmin ollut yöpynyt hotellissa, saatika muutenkaan viettänyt aikaa missään sellaisessa paikassa, missä naapurin äänet voisi kunnolla kuulua. Rehellisesti se on metsässä kasvanut koira. Niin ja oman säväyksensä matkalle antoi vielä se, että Ruska aloitti juoksunsa aikaisemmin samalla viikolla.
Alkuun olin miettinyt, että kuinkahan Ruska sopeutuu oloonsa hotellissa, mutta täytyy sanoa, että on nyt kyllä koira, jolla on pääkunnossa! Se ei ollut moksiskaan äänistä, alkuun se vähän ihmetteli mikä tää juttu on, tällänen pieni huone ja paljon ääniä. Olin jopa varautunut siihen, että se haukkuisi kaikille äänille, mutta ei mitään! Ruska on kyllä luonteensa puolesta äärettömän helppo ja varma kaveri arkeen ja harrastamiseen.

Lauantaina me lenkkeiltiin ja itse kävin koulutuksessa liittyen ensi vuoden erkkariin. Minun ollessani koulutuksessa, pääsi Ruska lenkkeilemään siskoni perheen kanssa, ja oli kuulemma käyttäytynyt oikein mallikkaasti, ei voi kuin olla ylpeä pienestä lapinkoirasta.
Sunnuntaina oli vuorossa sitten erikoisnäyttely, johon olin Ruskan ilmoittanut nuortenluokkaan. Juoksujen takia Ruskahan olin pudottanut karvansa, joten muhkea karvaisten rinnalla se näytti aika rimpulalta. Ruska olisi myös oikein mielellään lähtenyt jokaikisen uroksen matkaan, joka vain sattui ohi kävelemään. Ihmis ja koira vilinässä se kuitenkin jaksoi ja kykeni tekemään hieman tottista.
Erkkarissa tuomarina lapinkoira nartuilla oli Unto Timonen, jonka mieleen oli selvästi vähän karvaisemmat ja massiivisemmat nartut kuin meidän Ruska. Ruskalla myös liikkeistä huomasi vielä sen polven ja sen, ettei sen takia olla hirveästi vielä mitään suuria asioita tehty, joten sitä täytyy nyt kuntouttaa ja vahvistaa koko takapäätä enemmän ennen Vapun Lahden ryhmänäyttelyä. Ruska sai Hyvän seuraavanlaisella arvostelulla: Hyvän kokoinen nuori narttu, hyvä piirteinen pää, hyvin kulmautunut etuosa, riittävä raajaluusto, hyvä rungonmuoto, hyvä kinnerkulma, liikkuu pihdissä ja voimattomasti takaa.
Kokonaisuudessa Ruska kuitenkin käyttäytyi oikein mukavasti koko viikonlopun aikana, joten siitä ei voinut olla kuin ylpeä. Me starttasimme kotimatkalle aika pian Ruskan kehän jälkeen, koska matkaa kuitenkin oli taitettava jokunen sata kilometriä. Kotimatkalla oli hauska katsella, kun Siilinjärvellä oli vielä selvä talvi: paljon lunta ja lisää satoi, pakkastakin oli. Mitä etelämmäksi pääntiin, lumi väheni ja mittarikin kohosi plussan puolelle. Ja kotona olikin ihan kunnon kevät jo!

Me myös päästiin taas aloittamaan treenit ihanan kouluttajamme Tiinan tarkassa valvonnassa viime sunnuntaina! Ihan superia sanon minä. Heti alkuun otettiin treeniin Ruskan takapään käyttö. Nyt treenataan kovasti siis korokkeelle kiipeämistä etutassuilla (joka jo sujuu) ja siinä pyörimistä niin että Ruska käyttäisi takapäätänsä. Treeniin myös otettiin peruuttaminen. Se ei sujunut minulta, mutta Tiina sai kyllä Ruskan näppärästi peruuttamaan pari askelta. Tässä oli siis vika ohjaajassa eikä koirassa, kun ei oikein sujunut.
Nyt kotona on alkanut hieman sujumaan tuo korokkeen päällä pyöriminen. Se on myös ihan mahtavaa treeniä Ruskan polvelle, ja takapään vahvistumiselle. Tätä siis treenin alla tällä hetkellä!
Oli myös hienoa huomata, että vaikka ei kauheasti olla häiriössä treenattu, niin Ruska kykeni hienosti keskittymään treenaamiseen vaikka vieressä touhusi muitakin koirakoita.

Ruska fysioterapiassa

Viimeksi kirjoittamieni kipujen lähdesyynä oli nuljuluusta irronnut palanen, johon paras hoito on lepo ja fysioterapia. Sen takia kävimme eilen Ruskan kanssa Viikin yliopistollisen eläinsairaalan fysioterapeutti Kirstillä.
Ruska on pikku hiljaa alkanut toipumaan omaksi itsekseen, eikä se tunnu enää arastelevan normaalikäytössä jalkaansa, ja energiaa piisaa taas! Yllätyskö tuo, ensin minä jouduin äkkiarvaamatta sappileikkaukseen ja juuri kun aloin olemaan toipunut ja taas kunnolla treenikunnossa sattui tämä episodi. Tässä on siis taas jouduttu pitämään useampi viikko taukoa.

Ruska tosiaan oli oma iloinen ja kaikkia rakastava itsensä fysioterapeutin luona. Se antoi kopeloida itseänsä oikein mallikkaasti. Polven sisäsyrjältä Ruska kuitenkin painettaessa edelleen hieman aristeli polveansa, jonka takia ohjeiksi saatiin jatkaa lepoa edelleen ainakin seuraavaan kertaan asti, joka on muutaman viikon päästä. Lepo tarkoittaa siis ettei Ruska saa päästä ampaisemaan kuin tykin suusta, lenkit tulee olla kohtuullisia. Lupa saatiin kuitenkin treenata esimerkiksi seuraamista sekä liikevaihtoja (istu-maahan-seiso). Eli täysin toimettomana ei tarvitse enää olla!
Fyssari huomasi myös, että Ruskan selkä oli hieman kireä. Kuulemma on tuo selän kireys ollut tänä talvena vähän teemana koirilla, kun on ollut niin liukkaita kelejä. Selän kireyteen saatiin jumppaohjeita, esim. niin että Ruska nousee pienen lasten korokkeen päälle etutassuillaan, ja siirretään siinä asennossa hieman painoa takapäälle. Tekee kuulemma hyvää myös polvelle. Näillä ohjeilla mennään nyt seuraavat pari viikkoa ja toivotaan että sen jälkeen päästäisiin pikku hiljaa palaamaan normaaliin arkeen Ruskan kanssa.

Ruskan mysteeri kivut

Noin puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina, 4.2., Ruska alkoi yhtäkkiä huutamaan (vinkumaan, itkemään, miten sen nyt parhaiten muotoilisi) kun oli käymässä makaamaan. Kipukohtaus meni ohi melkein yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Kävin koiran vielä läpi, mutta en löytänyt mitään syytä kivulle, kävin ulkona vielä vähän kävelyttämässä Ruskaa, jotta näin käveleekö se normaalisti. Mitään muuta normaalista poikkeavaa en nähnyt, muuta kuin että Ruska hieman aristi palatessaan hangesta takaisin auratulle tielle kävelemään. Päätin seurata tilannetta vielä hetken, että meneekö koko homma itsestään ohi, vai jatkuuko.
Ruska rauhoittui kotona, joten ajattelin sen olleen vain joku hetkellinen. Kuitenkin ensimmäisestä kipu”kohtauksesta” oli kulunut vain muutama tunti, kun Ruska ulvaisi uudestaan noustessaan ylös. Tällä kertaa Ruska jäi paikalleen istumaan läähättäen ja huulian nuollen. Sen olemus myös muuttui normaalista iloisesta Ruskasta selvästi apaattiseksi. Se oli siis selvästi kipeä. Pikainen puhelu Viikin Yliopistolliseen eläinsairaalaan, koira autoon ja auton nokka kohti Viikkiä.
Viikissä Ruska käveli normaalisti, välillä uikahti kun nousi ylös. Eläinlääketieteen kandi tutki Ruskan kirsusta hännänpäähän, kuunteli sydäntä, hengitystä ja ties mitä. Mitään ei löytynyt. Muuta kuin että Ruska välillä ulvahti noustessaan ylös. Eläinlääkärikin tutki Ruskan kirsusta hännänpäähän. Anaalirauhasetkin tarkisti. Taaskin tutkimus oli tulokseton. Edelleen päädyttiin siihen, että kipuja Ruskalla on, mutta missä on mysteeri. Eläinlääkäri uskoi kivun tulevan jostain luustosta, takapään alueelta. Ruska sai kipupiikin ja kotiin saatiin Rimadyl Vet-resepti ja jatkohoito-ohjeena hakeutua ortopediseen tutkimukseen ja sen perusteella sitten tehdä tarkempia jatkotutkimuksia.
Loppu illan Ruska oli edelleen kipeän oloinen, ei lainkaan oma itsensä. Yölläkin se muutaman kerran liikkeelle lähtiessään uikahti. Oli aika uneton yö, kun mietti mikä pientä vaivaa.

Heti maanantai aamuna alkoikin sitten soittorumba eläinlääkäreille. Ensimmäisenä soitin Mevetiin, koska heidän ortopediaan erikoistuneista eläinlääkäreistä olen kuullut positiivista palautetta. Heitä arvostetaan. Sain Ruskalle ajan perjantaille. Koska tuo aika odottaa kipeän koiran kanssa tuntui ajatuksena hirmuiselta, lähdin metsästämään vaihtoehtoista paikkaa, minne viedä Ruska. Ruskan kasvattaja Riina vinkkasi sitten Sipoon pieneläinklinikka Morreliuksen Mikael Moreliuksen minulle. Ei kun soittoa sinne. Valitettavasti Morelius oli lomalla juuri maanantaina, mutta keskiviikolle löytyisi aika. Kuitenkin, kun eläintenhoitaja vielä tarkensi Ruskan tilannetta, laittoi hän meidät muutaman muun potilaan väliin jo tiistaille! Mitä palvelua siis!
Tiistaina Ruskan piti olla ravinnotta eläinlääkärille menoa varten. Se tuntui hieman olevan virkeämpi, oli jo maanantai-iltaa kohden alkanut palaamaan enemmän omaksi itsekseen, ei kuitenkaan täysin. Herra Morelius oli oikein miellyttävä eläinlääkäri, joka oikeasti paneutui potilaaseensa! Alkuun käytiin ulkona liikuttamassa Ruskaa, jonka jälkeen hän kysyi, että onko Ruska ontunut pitkäänkin. Jaa-a, en ollut huomannut ainakaan, eikä kukaan muukaan, vaikka Viikissäkin liikuteltiin koiraa edes takaisin. Ainut mitä olin ollut huomaavinani, että oikea takajalka tuntui hieman jäykältä sunnuntain jälkeen. Morelius kävi Ruskan taas kirsusta hännänpäähän läpi. Mitään syytä ei suoraan löytynyt, joten päädyttiin rauhoittamaan Ruska ja ottamaan kuvat. Ja koska Ruska rauhoitettiin, otettiin samalla sellaiset kuvat, jotka kelpaavat myös Kennelliittoon.


Kyynärä


Kyynärä


Selkä


Lonkat


Kaularanka


Selkä

Kuvistakaan ei löytynyt mitään. Oikea lonkka oli löysempi kuin vasen. Vasemmassa kyynärässä oli merkkejä siitä, että Ruska tykkää hyppiä, ei siis mitään. Selkä oli kunnossa. Paitsi. Että.. Lonkkakuvista näkyi, että ristiluu on vähän vinossa. Ei pahasti, mutta silmin havaittavasti. No, Morelius ei kuitenkaan ihan uskonut syyn olevan siellä. Hoito-ohjeeksi saatiin jatkaa kipulääkitystä, ja lepoa. Vain pissatuslenkkejä, hihnassa. Jäätiin siis odottamaan Kennelliiton tuomiota ja katsomaan miten lepo auttaa.

Heti keskiviikkona saapui lonkkien ja kyynärien tuomio. Lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Niissä ei siis mitään. Perjantaina aamupäivästä kuitenkin Ruskalle iski ripuli. Kipulääke oli saanut sen mahan sekaisin. Kipulääkitys täytyi siis lopettaa. Ruska ei koko viikkona ollut palautunut vielä täysin omaksi itsekseen, vaan oli vähän apaattinen. Kunnossa se ei siis ollut. Eikä ripuli mitenkään auttanut asiaa. Attacpectia ja Nutrisalia viikonloppu. Sunnuntaina onneksi ripuli helpotti.. Tietenkin sen jälkeen kun luovutin pyllykasvojen pesun suhteen ja nappasin ne pois.. Ruska kuitenkin tuntui menevän kipeämpään suuntaan.
Lauantaina tuli sitten vielä selänkin lausunto. LTV2 eli välimuotoinen lanne-ristinikama laatuaan 2 eli symmetrinen. Tässä kohtaa sekä minä että kasvattaja-Riina ajateltiin pelin olleen tässä ja kipujen syyn selvinneen. Että selkähän se, joka on rikki.. Loppujen lopuksi onneksi oltiin väärässä!
Sunnuntai-iltana Soma yritti hypätä Ruskan selkään, mikä selvästi aiheutti Ruskalle kipua, sen näki. Peruskilttinä koirana se ei kuitenkaan ärähtänyt vaan pyrki tilanteesta pois.

Koko viikon Ruska hieman ontui, ja tuntui seisovan niin, ettei oikealle takajalalle tullut kauheasti painoa, ns. varvasseisonnassa, jolloin myös näytti että jalka vähän kääntyy ulospäin. Maanantaina oli siis soitto uudestaan Morreliukselle, ja aika saatiin tiistaille. Maanantaina huomasin myös, että Ruska alkoi selvästi istumaan vain vasemmalla lonkalla, mitä se ei koskaan tee. Ruska istuu aina hyvin ryhdikkäästi.

Taas liikuteltiin Ruskaa ulkona Moreliuksen luona, ja vetäessä se ontui taas. Kerroin vielä havaintoni kuinka Ruska on istunut ja seisonut. Morelius osasi nyt paikallistaa ongelman polviin. Morelius tunnusteli polvia, ja halusi vielä rauhottaa Ruskan, että voi ilman Ruskan vastaansanomisia kokeilla polvia. Varmuuden vuoksi halusi sitten vielä polvet kuvata.

Ja kun tarkkaan katsoo alempaa kuvaa, näkyy siellä kipujen syy. Ruska on siis sillon sunnuntaina jotenkin satuttanut itsensä, jonka seurauksena sen nuljuluusta (tukee akilleslihaksen liikkumista noin niin kuin yksinkertaisesti selitettynä) oli irronnut pieni, noin 5mm, kokoinen pala.
Kyisenen tapaus ei vaadi edes leikkaushoitoa, vaan selvitään fysioterapialla ja levolla. Ja ajan kanssa palanen arpeutuu itsestään, jonka jälkeen voidaan palata takaisin treenikentille (joista luulin selkälausunnon tultua jo luopumaan)..

Lopputulemana siis, Ruskalla on B/C lonkat, 0/0 kyynärät, ja selkälausuntona LTV2 ja VA0 (spondyloosista ei näin nuori koira saa vielä lausuntoa). Ruska tullaan vielä myöhemmin kuvaamaan uudestaan, eikä tuo LTV2-lausunto sulje Ruskaa pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää terveeksi kuvatun (LTV0) kanssa. Jää siis nähtäväksi saadaanko joskus kuitenkin pieniä Ruskia vai ei.

Soma 11 v. ja Ruskan geenitestejä

Onnea Soma 11v.

Soma täytti eilen 18.12. 11 vuotta, eli on päässyt ihan kunnioitettavaan koiran ikään jo. Ikä alkaa pikku hiljaa näkymään Somassa mm. hidastuneena kävelynä ja lisääntyneenä nukkumisena. Ulkona viileällä Soma saattaa jaksaa hetken leikkiä vielä Ruskan kanssa, sekin kuitenkin on enemmän jo sellaista että Soma seisoo paikallaan haukkuen ja Ruska juoksee sen ympärillä, välillä kuitenkin kaksikko intoutuu painimaankin. Toivotaan Somalle vielä pitkää ikää!

Viime kirjoituksessa mainitsinkin Ruskan käyneen Koiramessuilla edustamassa. Samalla Ruskasta otettiin Laboklinikin ständillä geenitestinäytteet. Ruskasta tutkittiin Pompen sekä DM eli Degeneratiivinen Myelopatia. prcd-PRAn osalta Ruska on terve, kun molemmat sen vanhemmat on sen suhteen terveitä.
Tulokset geenitesteistä tuli vauhdilla, olin valmistautunut odottamaan niitä pidempään, kun ne tuollaisessa tapahtumassa otettiin. Tuloksena oli, että Ruska on pompenin osalta terve ja DM:n osalta kantaja. Ruskan mahdolliset jälkeläiset ei tule kuitenkaan sairastumaan DM:n, kun sille käytetään sulhasena sen osalta tervettä yksilöä.
Mutta nyt ollaan taas yksi askel lähempänä niitä ensimmäisiä matkatieläisiä!

Ruska edustushommissa

Tämän vuoden Koiramessu-viikonloppu oli viime viikonloppuna. Nuorempana se oli se ehdoton vuoden kohokohta, Messariinhan oli pakko mennä, ja vielä kahtena päivänä! Tänä vuonna tuo suuri hieno tapahtuma oli kolmipäiväinen, kun perjantaina oli Helsinki Winner, lauantaina Pohjoismaiden voittaja ja sunnuntaina vielä ihan perinteinen Voittaja. Alkujaan suuriin suunnitelmiini kuului, että ilmoittaisin Ruskan kaikille kolmelle päivälle näyttelyyn. Olisihan se juuri ja juuri päässyt kisaamaan juniorvoittaja-titteleistä. Loppujen lopuksi sitä kuitenkin taisi vauva-arjen väsymys viedä sen verran voiton, että päädyin olemaan ilmottamatta. Ja rehellisesti, en kauhean pahoillani ole, kun jokaiselle päivälle oli lähestulkoon melkein 150 suomenlapinkoiraa ilmoitettuna. Ja narttuja enempi kuin uroksia. Se olisi siis tiennyt mahdollisesti kolmea pitkää päivää. Jäi siis näyttelyttäminen Koiramessuilla väliin, seuraavan kerran varmaan Kuopion erkkariin maaliskuussa olisi tarkoitus suunnata kehään.

Noh, vaikka päädyinkin olla ilmoittamatta Ruskaa kehään, niin pääsi se kuitenkin pyörähtämään Koiramessuilla. Lappalaiskoirat ry:n rotutorin ständille haettiin esittelykoiria ja päätin, koska haussa oli sosiaalisia, kaikkien kanssa toimeen tulevia ja ei herkkähaukkuisia koiria, että meidän Ruskahan sopisi siihen hommaan hyvin! Ruska pääsikin sitten edustamaan suomenlapinkoiria perjantaina Helsinki Winneriin. Rotutorilla oltiin esillä kello 14 aina kello 17 asti.
Ruska suoriutui tehtävästään Ruskamaisesti. Se muisti rakastaa kaikkia eikä se muutenkaan hölmöillyt. Stressikään ei noussut liian suureksi vaikka uusi tilanne ja kova hälinä vähän ihmetyttikin. Loppua kohden kaikki piirteet mahdollisesta stressistäkin oli tiessään, kun uuteen tilanteeseen vain totuttiin. Täytyy sanoa, että Ruskan kaltaisen koiran kanssa on ilo olla ja tehdä, kun sen kanssa voi juuri osallistua tuonkin mittakaavan tapahtumiin ja voi luottaa koiraan, että se toimii samalla tavalla kuin kotonakin. Ruska kykeni hienosti tekemään hälinästä ja uudesta tilanteesta huolimatta sille tuttuja liikkeitä, kuten tulemaan käskystä sivulle. Ja uskon myös, että Ruska edusti rotua ihan mallikkaasti, ainakin se oli oikein mielellään ihan jokaikisen rapsuteltavana, joka sitä vain viitsi rapsuttaa.

Treenitauon tuotosta

Loppu kesä (tai no oikeastaan koko kesä) meni meillä odottavaisissa tunnelmissa, kun perheeseemme odoteltiin pikkuveljeä, joka loppujen lopuksi tuli maailmaan elokuun lopussa.

Kun oma maha kasvoi ja liikkuminen vaikeutui, jäi meillä Ruskan kanssa treenaaminen vähälle, tai pikemminkin oikea sanavalinta taitaisi olla olemattomiin. Ja tuo asia tietenkin itseäni harmitti, mutta parempi pitää taukoa kuin treenata väärässä mielentilassa.

Tänään kuitenkin lenkin jälkeen otettiin sitten viimein pientä tottelevaisuutta. Monesti olen miettinyt, että osaakohan tuo koira enää mitään näin pitkän tauon jälkeen. Soman kanssa on usein saanut pari kertaa pidemmän tauon jälkeen palautella, että päästään siihen missä oltiin.
Ruska oli nyt kuitenkin toista maata. Se teki valtavalla innolla ja paremmin mielestäni kuin ennen taukoa. Pieni preikki treenaamisesta on siis tainnut tehdä enemmän hyvää kuin pahaa tällä kertaa ainakin.

Sivulla seuraamista ei aikaisemmin ole voinut ottaa yhtä-kahta askelta enempää, ilman käsiapua. Nyt päästiin helposti kolme-neljä askelta ilman apuja! Ennen taukoa harjoiteltiin paikallaan istumista niin, että minä kierrän koiran. Ennen taukoa siitä ei yksinkertaisesti tullut mitään. Tänään se kuitenkin onnistui! Ihan voittaja fiilis tuli, kun asia, joka on tuottanut päänvaivaa kun en ole sitä saanut sujumaan. Tänään tuntui kaikki mitä otettiin, menevän kuin vettä vaan. Toivotaan että jatkossakin, mutta ainakin tästä on hyvä nyt jatkaa taas treenaamista vähän useammin.

Pienestä isoksi


Ruska syyskuussa 2016, 8 viikkoisena


Ruska lokakuussa 2016, 12 viikkoisena


Ruska maaliskuussa 2017, 8 kuukautisena


Ruska toukokuussa 2017, 10 kuukautisena


Ruska kesäkuussa 2017, 11 kuukautisena


Ruska kesäkuussa 2017, 11 kuukautisena


Ruska synttäriherkun kanssa 1-vuotis päivänä

Paljon Onnea Ruska sekä sisarukset