Sastamalan erkkari ja saksanpaimenkoirapentu Rocky

Eilen suunnattiin Sastamalaan sekä erikoisnäyttelyyn, että pyörähtämään myös sukulaisten luona. Soma pääsi vuorostaan viralliseen kehään pyörähtämään Marja Talvitien osaavassa arvostelussa. Huomaa, että Somalla on ollut ehkä vähän liiaksikin takoa näistä näyttely jutuista. Onhan Soma aina haukkunut kehässä jonkun verran, mutta nyt se haukkui melkein taukoamatta. Tietää siis mitä treenataan ennen seuraavia kehiä.
Päivä oli todella kuuma, eikä siinä hiekkakentän laidalla kyllä’ liiaksi ollut varjoa, jos ollenkaan. Soma kuitenkin jaksoi hyvin koko päivän, onneksi koiria ei ollut ihan hirmuisesti ilmoitettuna, niin odottelusta ei tullut niin pitkä. Soma oli ilmoitettuna veteraaneihin, ja tuloksena oli sitten EH/4. Arvostelukin oli hyvin Somamainen:
”Hieman lanneosaltaan pitkä. Aavistuksen kapea kallo. Lyhyt, pysty olkavarsi. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvä häntä. Karva saisi olla karkeampi. Kovin niukassa turkissa. Liikkuu takaa ahtaasti.”
Talvitie oli kuitenkin omasta mielestäni oikein mukava tuomari, jolle veisin mielelläni koirani uudestaankin arvosteltavaksi.

Kuten aikaisemmin mainitsin, asuu äitini puolen sukua Sastamalassa, ja samalla tulikin myös käytyä sukuloimassa. Sukulaisilleni oli muutama viikko sitten tullut koiranpentu, saksanpaimenkoira Rocky, joka nyt oli 8 viikkoinen. Soma suhtautui pentuun todella hienosti.

Soma ja Rocky tulivat hyvin toimeen, Rockya kovasti kiinnosti Soma. Kuitenkin Soman leikkiin kutsut olivat vähän liikaa pienelle vielä, kun se kellistyi samantien kun Soma yritti leikkiin kutsua.

Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Omakin pentukuume meinaa nostaa päätään kun tuollaisia pikkuisia karvamöykkyjä näkee. Tässä kuitenkin saa nyt vielä jokusen tovin odottaa sitä oikeaa hetkeä ja ennen kaikkea oikeaa pentua ennen kuin meille edes harkitaan lauman jatkoa.

Kesä 2015

Ei sillä että kesä olisi vielä ohi, ainakaan vuoden ajallisesti. Onhan lämpimät säätkin vasta saapuneet Suomen kamaralle, mutta itse ainakin aloitin tiistaina taas koulunpenkin kuluttamisen seuraavaksi (toivottavaati viimeiseksi) vuodeksi.

Blogi on elänyt hiljaiseloa hyvän aikaa. No mitä meille sitten nykyisin kuuluu? Ihan hyvää. Jotkut asiat eivät ole juurikaan muuttunut viimeisen kirjoituksen myötä, kuten koulussa käyntini tai mieheni sairasloman tilanne.
Koirien kanssa ollaan elelty aika perus arkea tässä kesällä, etenkin kun oma kesäni kului kesätöiden parissa oman alan hommissa kotihoidossa. Ikävästi kuitenkin vähän ennen työrupeaman loppumista vasemman jalkani kantapään jänne tulehtui, joka siis oireilee edelleen jonkun verran, erityisesti iltaisin jos päivän aikana on joutunut sitä rasittamaan enempi. Mutta eipä anneta vastoinkäymisten lannistaa!

Kesällä pyörähdettiin kuitenkin Soman kanssa tekemässä hyväntekeväisyyttä, kun osallistuimme Espoossa järjestettyyn hyväntekeväisyys match showhun, jonka tuotto meni uuden lastensairaalan hyväksi. Soma osallistui myös ensimmäisen kerran veteraaneihin, sekä ensimmäisen kerran pitkän tauon (olisikohan Soma käynyt kehässä viimeksi 2009 vai 2010?). Soma käyttäytyi hyvin somamaiseen tapaan, innoissan oli, vähän haukkuikin, mutta kuitenkin hienosti! Tuloskin oli sitten punaisten veteraanien kolmas! Tämä kuitenkin lämmitti mieltä, koska paikalle mentiin oikeastaan katsomaan mitä Soma vielä muistaa näyttelypuuhista, että josko sen uskaltaisi ilmoittaa ihan virallisiinkin veteraani kehiin. Tästä rohkaistuneena Soma onkin nyt syksyn aikana ilmoitettuna kolmeen näyttelyyn: Sastamalaan nyt lauantaina (15.8.), Porvooseen syyskuussa sekä vielä Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyyn Lahteen. Näyttelyjutuista innostuneena mietin jopa joulukuisia voittajanäyttelyitäkin, mutta niiden osalta päädyin siihen, että katsotaan nyt mitä tuomarit Somasta sanovat näissä muutamassa näyttelyssä ennen niitä.


Soma match showssa

Ja totta kai näin sopivasti, Somahan oli kivanoloisessa karvassa ilmoittautumisten aikaan, mutta eiköhän kaikki karva ole mukavasti rapissut tässä kesän mittaan pois. Mutta koska Sastamala on myös hyvä reissu tavata sukulaisiani (äitini puolen suku kun on sieltä suunnalta kotoisin), niin sinne mennään nyt kuitenkin katsomaan mitä Marja Talvitie Somasta oikeastaan sanookaan.
Soma kävi loppu keväästä myös hammashuollossa, eli hammaskiven poistossa. Monista eläinlääkäreistä valikoitui Kivan kasvattajan suosittelema eläinlääkäri Lohjalta. Pets Awardia voin suositella jokaiselle lämpimästi. Ainakin me olimme tyytyväisiä saamaamme palveluun ja hoitoon siellä. Mutta nyt kelpaa Soman hymyillä 🙂 .

Kivan kanssa ollaan vain oltu, vähän hömppäilty. Pitkään olen pohtinut ja päässäni pyöritellyt sitä jotain, mitä voisin Kivan kanssa ryhtyä touhuamaan, ei välttämättä missään kisamielessä mutta mielen virkistykseksi. Kivan luonnehan tuottaa vähän omia rajoitteita harrastusten valintaan, koska Kiva on hieman arempi, ja saattaa mennä lukkoon vieraan ihmisen kosketuksesta, jonka takia kaikki tuollaiset koskettelua sisältävät lajit on ehdoton nou-nou. Uusiin tokosääntöihin en ole vielä kerennyt kauheasti tutustumaan ajan kanssa, mutta mietin rally-tokoa. Kivallahan on kivasti perusjuttuja jo hallussa, joten niitä on helppo lähteä ”jalostamaan” sitten pidemmälle. Olen kuitenkin opettanut Kivaakin tulemaan sivulle suoraan edestä, mutta nyt innostuneena olemme aloittaneet opettelemaan takaa sivulle tuloa. Kiva on hyvin erilainen opetettava kuin Soma: siinä missä Soman kanssa saa kerrata ja kerrata ennen kuin se uppoaa paksuun kalloon, niin Kiva hiffaa yleensä jutun juonen nopeasti, jo ihan muutamalla toistolla. Niin nytkin. Kivassahan siis on paljon potenttiaali erilaiseen touhuamiseen, jos tuota luonne arkuutta ei nyt oteta lukuun. Me siis nyt treenaillaan sitä. Ja ainakin lupaavasti on alkanut.
Kiva aloittelee nyt juoksujansa, jotka toivottavasti jäävät sen viimeisiksi. Tarkoituksena olisi syksyn aikana steriloida Kiva. Ja miksikö? Kiva elää paljon hormooniensa vallassa, Kiva siis käyttäytyy kuin sillä itsellään olisi juoksut jos Somalla tai Kisulla on kiima. Ja pääsääntöisesti Kivalle tulee sekä omien juoksujensa että näiden ”valejuoksujen” jälkeen aina valeraskaus. Tällä steriloinnilla pyritään tekemään sekä meidän että ennenkaikkea Kivan elämästä vähän helpompaa. Ainakin toivottavasti. Ja ehkä Kiva saa muutaman kilon lisää!

Kesän aikana menimme myös Joonaksen kanssa naimisiin, jonka myötä sukunimeni vaihtui Lehtovirraksi. Häiden jälkeen vietimme yhden yön mökkeilemässä Siuntiossa, ja voi miten koirat nautti! Ne saivat mennä ja touhuta vapaasti. Soma jopa väsyi loppujen lopuksi niin paljon ettei se enää jaksanut itse hypätä autoon. Valitettavasti tuolla reissulla kamera ei ollut mukana, koska sillä olisi saanut paljon hyvin kuvia koirista siellä.


Korkeasaaressakin tuli pyörähdettyä, lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta

Kiva näyttelyssä ja hellettä

Huh hellettä. Omaan makuun sitä on jo ollut ihan liikaakin. En erityisemmin muutenkaan pidä helteistä, ja tälläinen pitempi jaksoinen helle on minusta jo liikaa, eikä loppua näy. Koiristakin näkee, että liika on liikaa, erityisesti Somasta. Mietinkin, onko sillä kohta enää ollenkaan karvaa. Suunnittelin ilmoittavani sen Porvoon KR:n, mutta jos se nyt pudottaa kaikkensa, niin kannattaako?

Eipä sillä, viime lauantaina (26.7.) pyörähdettiin Porvoon ryhmänäyttelyssä, joka pidettiin Kokonniemen laskettelukeskuksessa. Ja huh sitä lämpöä. Mentiin hyvissä ajoin (koska ajattelin että niillä helteillä jokunen koira on voinut jäädä pois, mutta ei, kaikki oli paikalla), joka oli virhe. Kehä oli reilun tunnin aikataulusta myöhässä, ja siinä helteessä väsähti jo ihmiset kuin koiratkin. Eikä sillä, vähän pahamaku jäi muutenkin, koska ainakin henkilökohtaisesti tuntui siltä, että tuomari arvosteli hyvinkin tarkkaan kaikki rodut, mutta heelerit, jotka olivat viimeisenä, juostenkustiin.. Toki, tämä on vain minun mielipiteeni.
Noh, eipä sillä, ei me tuloksillakaan loistettu, mutta sitä nyt ei kukaan olettanutkaan. Kiva sai H:n, kuten kehässä pyörähtänyt velipoika. Mutta mammakoira se sitten korjasi potin ollen siis ainoona ERIn ja SAn saaneena ROP. Onnittelut vielä kasvattaja-Kristalle ja Mikolle tuloksesta 🙂 .
Kivan arvostelu oli seuraavanlainen:
”2,5-vuotias, pitkä runko. Voimakaskalloinen nartun pää. Kookkaat, pyöreät silmät. Leikkaava purenta. Köyristää voimakkaasti ylälinjaa. Lyhyt olkavarsi. Puutteellinen eturinta. Voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Lyhyt sääri. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvässä lihaskunnossa. Kääntää turhan paljon ranteita ulospäin. Liikkuu hieman leveästi edestä, sopivalla askelpituudella. Köyristää selkää myös liikkeessä. Tarvitsee harjoitusta.” Tuomarina toimi Nina Janger.

Ainakin nyt taas hetkeksi on Kivan näyttelyt näytelty, katsotaan mennäänkö vielä tulevaisuudessa kehään.

Somalla alkoi näiden helteiden johdosta olla maha hieman kuralla, joten apteekista haettiin Tehobaktia, joka onkin nyt mukavasti auttanut. Sekä ostettiin myös Nutrisalia veden joukkoon auttamaan pitämään nestetasapainoa yllä. Toivottavasti säät vähän viilenisi pikku hiljaa!


Kissa taitaa näillä säillä olla kaikista kuvauksellisin meidän elukoista

Mainittakoon vielä myös se, että Kiva on pikku hiljaa alkanut oppimaan sivulle tulon käskystä. Pääsääntöisesti se vaatii enää hyvin pientä käsiapua. 🙂