matkatien

SUOMENLAPINKOIRAT & LAPINPOROKOIRAT

Uutiset

Vuoden näyttelyt purkkiin erkkarissa

Korona kutisti meidänkin näyttely vuotta rutkasti. Tänä vuonna siis käytiin vain Kotkassa pentunäyttelyissä sekä Messilässä Lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä. Josko ensi vuonna sitten vähän useammassa?

Korona siirsi kevät erkkariamme syksyyn. Meidän kannalta tilanne oli edullinen, koska kevään juhlaerkkari (Lappalaiskoirat ry. täytti tänä vuonna siis 50v.) oli alkujaan Rovaniemellä, ja tällä katraalla ei kannata kauheasti toiselle puolelle Suomea ajella näyttelyyn. Ja koska erkkari siirtyi, aukesi siihen ilmoittautuminen vielä uudestaan. Meiltä oli lauantain ”kevät”erkkariin ilmoitettuna Naava avoimeen luokkaan sekä Myssy pikku pentuihin. Sunnuntaille oli ilmoitettuna Myssy pikku pentuihin, mutta kun aamulla oli pientä flunssaoiretta havaittavissa, jäätiin tunnollisesti kaikkia ohjeistuksia noudattaen kotiin. Meidän erkkari viikonloppu muuttui siis yksi päiväiseksi.

Lauantaina kuitenkin käytiin kehässä pyörähtämässä. Molemmat tytöt saivat mukavat arvostelut. Myssy kilpaili tosiaan narttujen pikku pennuissa neljän muun pikku tytön kanssa. Myssy tuli Katja Korhosen arvostelemana luokkansa kolmanneksi, arvostelu oli mukava, ja palautetta tuli vain korvista jotka tuomarin mukaan ”väpättää” liikkeessä. Ja sitähän ne tekevät. Myssyllä on vielä varsin eläväiset korvat: ne alkavat lurpattamaan sen mielentilan mukaan. Jos se kokee olevansa epävarma tai väsynyt, lurpattavat ne enemmän tai vähemmän. Ja liikkeessä ne tosiaan väpättää. Mutta arvostelu oli kuitenkin varsin mukava, vaikka ilman KP:ta jäätiinkin, mutta antaa uskoa siihen, että ensi vuonna kannattaa ehkä ainakin muutamassa näyttelyssä tytön kanssa käydä. Arvostelu oli siis seuraavanlainen: ”5,5 kk vanha narttupentu, jolla nartulle ominaiset mittasuhteet. Hyvät pään linjat, joskin otsapenger voii olla voimakkaampi. Purenta ok. Hieman pyöreähköt silmät. Aavistuksen alaskiinnittyneet korvat. Riittävä kaulan pituus. Ikäisekseen hyvä eturinta ja rintakehän muoto. Voisi kulmautua voimakkaammin sekä edestä että takaa. Riittävä raajaluusto. Hyvät käpälät. Oikea pentuturkki. Hyvähäntä. Liikkuu vielä kovin pentumaisesti. Tasapaino liikkeisiin löytyy ajan myötä. Rodunomainen luonne.

Päivän yllättäjänä toimi Naava, jonka kanssa lähdettiin hakemaan isojen tyttöjen EH:ta vielä ennen pentuja. Naavassahan ei varsinaisesti isompia puutteita ole kuin sen tapa kantaa häntäänsä. Mutta se on tähän asti pudottanut Naavan laatuarvostelua rutkasti alas päin. Odotukset ei siis olleet mitkään huimat, mutta EH oli se, mitä haettiin. Minulla uhkasi mennä kehät pahasti päällekkäin, kun pikku pentujen kehän alku viivästyi teknisistä ongelmista ja nartuissa taas oli paljon koiria pois. Onneksi sain apua Naavan kasvattajan toisen koiran omistajalta (jolla muuten on myös Naava-koira). Kiitos tästä! Kerkesin kuitenkin esittämään Naavan sen yksilöarvosteluun. Naava esiintyi omaan rauhalliseen tapaansa, kuten odottaa saattoi. Tuomarina toimi Tuula Pratt, ja hän katsoi tällä kertaa Naavan olevan ERInomainen, eli ylitettiin omat odotukset reippaasti! Arvostelukin oli varsin mukava: ”Hyvä korkeuden ja pituuden suhde. Oikea pään sivuprofiili, täyteläisyyttä voisi olla enemmän, juurikin kallossa ja silmien alla. Hyvä kaula ja ryhti. Normaalit raajojen kulmaukset, hyvä luusto. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä joka saisi kiinnittyä paremmin. Hieman ahtautta takana. Riittävä askelmitta. Ponnekkuutta saisi olla enemmän. Kaunis turkki.

Varsin hyvä päivä meille siis. Nyt odottelemaan ensi vuoden näyttelyitä. Katsotaan mitä vielä tänä vuonna keretään koronasta huolimatta. Ja kerkeääkö Naava enää kehiin ennen mahdollisia pentuja.

Myssy Kotkassa pentunäyttelyissä

Myssy pyörähti ensimmäisissä näytelmissään Kotkan pentunäyttelyissä tänä viikonloppuna. Tänä vuonna näyttelyt onkin vähissä, kun kuuluisa korona on tullut ja perunut suurimman osan. Meilläkin olisi vielä ensi viikonloppuna tupla erkkarit, kun kevään erkkari siirrettiin syksyerkkarin yhteyteen.

Lauantaina Myssy oli tuomari Ville Merosen arvostelussa pienten narttu pentujen kolmas neljästä (PPEK3), mukavalla arvostelulla: 5 kk, hyvin kehittynyt narttupentu joka antaa vielä hieman matalaraajaisen vaikutelman. Lupaava pää, korvat saavat asettua. Lupaavan vahva kuono. Niukat etu-, riittävät takakulmaukset. Hyvä sivuaskel, vielä ahtaat etu- ja takaliikkeet. Iän mukainen karva. Hyvä häntä. Avoin luonne.

Tänään sunnuntaina Myssy vetikin pidemmän korren, ollen PPEK1 KP ROP-pentu tuomarin Perttu Ståhlbergin arvostellessa: Nartulle ok mittasuhteet. Riittävä vahvuus. Tummat silmät. Hieman alaskiinnittyneet korvat, kallo saa vahvistua. Sopiva runko. Pysty olkavarsi. Paremmin kulmautunut takaa. Hyvä karva ja häntä. Tasapainoinen liike.
Myssyn kanssa pyörähdettiin myös ryhmäkilpailussa, ja pääsimmekin 10 parhaan joukkoon. Ihan mahtava pentu kyllä, jaksoi koko viikonlopun hienosti! Ensi viikonloppuna Messilässä, lauantaina pääsee myös Naava kehään.

Naavasta puheen olleen, kaikki Naavan terveystulokset on myös tulleet virallisina Kennelliitosta, ja täytyy sanoa, että ne lämmittää mieltä suuresti! Lonkat A/A, kyynärät ja polvet 0/0, selkä LTV0, VA0 & SP0. Naava on nyt tutkittu ja sen pentuetta suunnitellaan kovaa vauhtia ensi keväälle.

Kesä tuli ja meni

Niin se kesä tulla huristeli ohi ja vuosi alkaa pikku hiljaa kääntymään syksyyn. Viikko enää, niin siirrytään virallisesti syksyn puolelle kun alkaa syyskuu. Kesä kuitenkin meni niin vauhdilla, että päivittäminen jäi vähille, jossei jopa onnettomaksi. Instan puolella toki ollaan kuva päivityksiä tehty, joten niitä kannattaa seurata. Siellä puolella päivittely on aktiivisempaa, tänne kotisivujen puolelle päivitykset tuppaavat tulemaan isommissa ryppäissä kerrallaan. Instagramissa siis matkatien -nimimerkillä meidät löytää.

Etenkin alkukesää vietettiin hyvin hellemäisissäkin säissä, ihan riittämiin sai lämmöstä nauttia. Meillä kesä lähti oikein rytinällä käyntiin ”kesän ilojen” kanssa, kun lenkillä kirjaimellisesti törmäsimme kyyhyn.

Onneksi tällä kertaa selvittiin jokseenkin vain säikähdyksellä, koska Naava selvisi puolen päivän nestetipusuksella ja muutaman päivän kipulääkeannoksilla koko hommasta. Sen verran kuitenkin jäi koirille mieleen, että seuraavan kerran kun kyy nähtiin (valitettavasti meidän pihallamme!!), haukkuivat molemmat sitä turvallisen matkan päästä, pysäyttäen sen niille sijoilleen.

Naava pyörähti kasvattaja-Marjon mukana myös Viron puolella kesän aikana. Tuloksena tällä kertaa Hyvä, kilpakumppaniksi kun osui hyvin valmispakkaus, jolloin Naavan kesken eräisyys korostui.

Molemmat tytöt myös pyörähtivät Tuusulassa näyttelyssä, jossa ruotsalaiselta Sara Nordilta sai tällä kertaa kotiin tuomiseksi myöskin Hyvää. Ruskan kohdalla tämä ei yllättänyt. Se oli pudottanut aivan, siis rehellisesti aivan kaiken karvansa, eikä näin ollen ollut todellakaan missään edustus kunnossa, varsinkaan kun kehässä pyörähti muutama hyvässä karvassa oleva tytteli ennen meitä. Naavan kohdalla myönnän, että H oli ehkä aikamoinen paukku tälläkin kertaa. Toki, Naava on tällä hetkellä hyvin kesken vielä, mutta silti. Tuomarin mielestä sillä oli vuoden aikaan nähden hyvä turkki, mutta siltä puuttui luonnetta. Hänen mielestään meidän lauhkea lammas Naavasta olisi pitänyt saada enemmän irti kehässä. No ei saatu. Molemmat kuitenkin käyttäytyvät varsin mallikkaasti, joten se on hyvä, ja riittää meille. Naava on tälle vuodelle vielä ainakin ilmoitettuna Porvooseen ensi kuussa, katsellaan mitä Unto Timonen sanoo tytöstä tällä kertaa.

Naava käsi myös muutama viikko sitten rokotusten yhteydessä tutkituttamassa silmänsä Apexissa Sari Jalomäellä. Näkimet todettiin terveiksi. Samalla nappastiin geenitestinäytteet, joten niiden tuloksia vielä odotellessa.

Ruskan osalta ollaan odoteltu juoksuja alkavaksi, jotka nyt tiistaina onneksi viimein alkoivat. Ruska on siis tarkoitus astuttaa muutaman viikon sisään, ja toiveissa olisi saada ensimmäiset matkatieläiset maailmaan tämän syksyn aikana.

Naava Virossa

Huhtikuun lopussa Naava lähti Viroon koiranäyttelyreissuun kasvattajan kanssa. Juuri ennen reissua Naava tietenkin aloitti karvanlähdön, sillä oli hieno muhkea karva, joka lähti sopivasti näyttelyä varten pois. Eipä sillä, ei Naava siltikään ollut karvaton.

Lauantaina kansainvälisessä näyttelyssä Naava nappasi itselleen tulokseksi JUN ERI2 SA PN4.

Sunnuntaina Naava sitten pisti kansallisessa näyttelyssä asteen verran paremmaksi: JUN ERI1 SA JUN-SERT JUN-ROP PN3!

Ei siis pahemmin mennyt reissu. Naava kuulemma käyttäytyi oikein nätisti, sai luvan lähteä uudestaankin mukaan. Nyt olisi n. puoli vuotta aikaa kerätä vielä loput junnu-sertit kasaan junnuvalion titteliä varten. 🙂

Naava 14.5.2019

Naava Kouvolassa

Naava kävi pyörähtämässä ensimmäisessä isojen tyttöjen kehässänsä maaliskuun alussa Kouvolassa ryhmänäyttelyn merkeissä. Naava kilpaili siis juniorluokassa ensimmäistä kertaa, tuomarinaan Unto Timonen. Naava sai Erittäin Hyvän, ihan koiran oloisella arvostelulla: ”Hyvän kokoinen, hieman pitkärunkoinen juniori. Hyvä pää. Hyvin kulmautunut etuosa. Hyvät raajat & käpälät. Hyvä ylälinja. Hieman luisu lantio ja alaskiinnittynyt häntä. Hyvä polvi- ja kinnerkulma. Hyvä turkki. Kevyt sivuliike. ” Naava oli myös luokkansa 5 koirasta 4, edelle menivät ERIn saaneet ja Naava oli EH:n saaneista tällä kertaa parempi.

Naava käyttäytyi oikein mukavasti, odottelimmekin kasvattajaluokkaan asti, koska Vanilla’s Honey:ta oli paikalla kasvattajaryhmän verran, vähän ylikin, ja jännättiin, että osallistutaanko vielä siihen. Koska kaikki paikalla olleet saivat ERIä ja EHta, päätettiin Naava jättää ryhmän ulkopuolelle, koska se on ulkonäöltään hyvin muista erottuva. Itse pääsin esittämään ihanan Nipa-herran kasvattajaryhmässä.

Vuosi 2018

Vuosi 2018 on jo muutama viikko sitten taputeltu kasaan, ja on ehkä hyvä vielä yrittää hieman palata siihen, ja koota se kasaan. Viime vuosi oli blogikirjoittelun osalta aika huono vuosi, monta hyvää ideaa kirjoittemiselle oli, mutta motivaatio tuntui olevan kadoksissa.

Vanha jengi vielä viimisiä kertoja koossa, tammikuu 2018

Viime vuosi alkoi Ruskan epämääräisellä kipu”kohtauksilla”, jonka seurauksena se tuli kuvattua lonkkien (B/C), kyynärien (0/0) ja selän (LTV2, VA0) osalta. Loppujen lopuksi syyksi selvisi kuitenkin polvesta, tarkemmin nuljuluusta irronnut pieni, 5mm kokoinen pala. Toipuminen vei tovin, mutta nyt ollaan saatu jo vihreää valoa sen osalta fyssariltakin.

Viime kevät ja kesä oli koirarintamalla aika raskasta aikaa, kun kahdesta tärkeästä piti luopua, Somasta sekä Kivasta. En tiedä kumpi kirpaisi loppujen lopuksi enemmän: siitä ensimmäisestä omasta luopuminen ja vai Kivasta, jonka aika oli lähteä liian nuorena, mutta kuitenkin oikeaan aikaa (ellei jopa liian myöhään). Toki koira-arkeen kuului myös iloja, kun laumaan tepasteli Naava (Vanilla’s Honey Unbelievable), tuo pieni, vale-bordercollieksikin nimetty veikeä tapaus. Naava on ollut kaikkea sitä, ja vielä enemmänkin, mitä olen siltä odottanut.

Loppu kesästä ja syksyllä sitten taas vähän aktivoiduttiin. Toki keväällä pyörähdettiin Ruskan kanssa Siilinjärvellä erkkarissa Hyvän arvoisesti. Kesällä Ruska kävi testissä karhulla, ja sen tulos ehkä oli itselleni hieman pettymys, koska toivoin siltä enemmän. Mutta loppujen lopuksi sekin oli hyvin Ruskamaisesti toimittu. Samalla kun Naava sai 16viikkoisen rokotteensa, peilattiin Ruskan silmät, 2 vuoden iässä. Eläinlääkäri Sari Jalomäki totesi, että Ruskalla on molemmissa silmissä puutteellinen kyynelkanavan aukko. Jalostukseen tämä ei vaikuta, mutta asettaa vaan taas vähän rajoituksia urokselle.

Lokakuussa pyörähdeltiin Jämsässä erkkarissa molempien tyttöjen voimin. Naava oli muihin kisakavereihin nähden hyvinkin valmis tyttö, vaikka ikää oli vasta 5kk, ja jäi näin ollen jonon hännille. Ruskan kanssa sen sijaan saavutettiin omasta mielestä voitto, kun se sai Erittäin Hyvän. Naava kävi myös Lahdessa samassa kuussa pentunäyttelyssä, mutta silloinkaan ei palkintosijoille ylletty, mutta aivan koiran näköinen arvostelu saatiin.

Marraskuussa Ruska kävi sitten luonnetestissä, saaden +80p. eli hyväksytyn tuloksen. Testitulos oli hyvin Ruskan näköinen, eikä suurempia yllätyksiä tullut. Odottelen luonnetestin videomateriaalia vielä.

Loppu vuosi vietettiinkin sitten rally-tokoa treenaillen. Ruska osaa, kunnes se päätti ettei se enää osaakaan. Naava taas tuntuu olevan luonnon lahjakkuus.

Tämä vuosi tuo toivottavasti tullessaan helpostusta arjen kiireeseen, ja tunteeseen, että yliopisto-opinnot haukkaavat mukanaan. Tarkoituksena olisi myös kiertää muutamassa, ainakin lähialueen näyttelyssä sekä uusinta kuvata Ruska lonkkien ja selän osalta sekä tutkituttaa polvet. Uusinta kuvien jälkeen voi sitten tehdä lopulliset päätökset sen mahdollisesta jalostuskäytöstä tulevaisuudessa. Naavan kanssa harjoitellaan ja jatketaan yhteiseloa.

Ruska Lahden Vappunäyttelyssä

Ruskan kanssa piipahdettiin vappuna Lahdessa ryhmänäyttelyssä. Paikalle mentiin hyvissä ajoin, jotta Ruska saisi rauhassa tottua hälinään ja vilskeeseen. Sekä rauhoituttua, kun näytelyhommat ovat useimmiten sen mielestä aika tylsää puuhaa. Sää ei ollut mikään parhain, mutta ajattelin, että me vaan pyörähdettäisiin kehässä nopsaa ja siitä sitten kotiin. Ruskan kanssa en hirveästi ole häkkiä kannellut mukana, koska se viettää huomattavasti mieluummin aikaa näyttelypaikoilla sen ulkopuolella. Ja koska meidänhän piti vain käväistä. Mutta tuomari Mari Pajaskoski olikin hieman perusteellisempi tuomari, ja sen oman vuoron odotteluun meni kolmisen tuntia.. Ensi kerralla taidetaan ottaa se häkki.
Ruska meni tällä kertaa kehässä kuin unelma. Se liikkui ilman ongelmia, sekä seisoi hienosti paikallaan. Tuomarikin sai tutkia ilman suurempia ongelmia. Edellisen päivän näyttelytreeneistä Tiina-kouluttajan vetämänä oli siis vain hyötyä! Tällä(kin) kertaa tuomari oli sitä mieltä, että Ruska on vielä kovin kesken, ja laatuarvosanana oli Hyvä seuraavanlaisella arvostelulla: ”1v9kk keskikokoinen, hieman kevyt luustoinen, aavistuksen pitkärunkoinen, hyvä kallon vahvuus ja leveys, kookkaat korvat, hännässä J-koukku, riittävästi kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu riittävällä askelpituudella mutta kovin kinner ahtaasti takaa ja vielä löysästi edestä, alaleuka voisi olla hieman vahvempi, seistessä ulkokierteiset takaraajat, miellyttävä luonne.
Mutta koira toimi, joten ihan tyytyväisin mielin jäätiin. Nyt jäädään hetkeksi vähän kasvamaan ja käydään maanantaina fyssarilla alku vuoden vamman takia hieman katselemassa tilannetta, koska Ruska on ollut hieman jumissa sen jälkeen kun se lopetti ontumisen ja liikuntaa on voinut lisätä.

Ruska Siilinjärven erkkarissa 25.3. + tottistreeniä viikonloppuisin

Melkein kuukausi on mennyt kun käväistiin Ruskan kanssa Siilinjärjellä erkkarissa, mutta en vain saanut aikaisemmin aikaiseksi kirjoittaa siitä. Reissuun lähdettiin jo perjantaina, matkaseurana meillä Ruskan kanssa oli siskoni, hänen miehensä sekä heidän muutaman kuukauden ikäinen poikansa, minun ihastuttava kummipoikani. Ruska ei koskaan ole erityisemmin välittänyt autolla matkaamisesta, ja nyt se oli vielä syvästi loukkaantunut, kun konttiin sille oli hankittu ihan kunnon koirankuljetushäkki.

Matka sujui kuitenkin ihan leppoisasti, mitä nyt auto piti hetken vähän epämääräistä vinkunaa, mutta hei, perille päästiin (ja kotimatkalla ei enää vinkunut autokaan!). Ruska ei koskaan aikaisemmin ollut yöpynyt hotellissa, saatika muutenkaan viettänyt aikaa missään sellaisessa paikassa, missä naapurin äänet voisi kunnolla kuulua. Rehellisesti se on metsässä kasvanut koira. Niin ja oman säväyksensä matkalle antoi vielä se, että Ruska aloitti juoksunsa aikaisemmin samalla viikolla.
Alkuun olin miettinyt, että kuinkahan Ruska sopeutuu oloonsa hotellissa, mutta täytyy sanoa, että on nyt kyllä koira, jolla on pääkunnossa! Se ei ollut moksiskaan äänistä, alkuun se vähän ihmetteli mikä tää juttu on, tällänen pieni huone ja paljon ääniä. Olin jopa varautunut siihen, että se haukkuisi kaikille äänille, mutta ei mitään! Ruska on kyllä luonteensa puolesta äärettömän helppo ja varma kaveri arkeen ja harrastamiseen.

Lauantaina me lenkkeiltiin ja itse kävin koulutuksessa liittyen ensi vuoden erkkariin. Minun ollessani koulutuksessa, pääsi Ruska lenkkeilemään siskoni perheen kanssa, ja oli kuulemma käyttäytynyt oikein mallikkaasti, ei voi kuin olla ylpeä pienestä lapinkoirasta.
Sunnuntaina oli vuorossa sitten erikoisnäyttely, johon olin Ruskan ilmoittanut nuortenluokkaan. Juoksujen takia Ruskahan olin pudottanut karvansa, joten muhkea karvaisten rinnalla se näytti aika rimpulalta. Ruska olisi myös oikein mielellään lähtenyt jokaikisen uroksen matkaan, joka vain sattui ohi kävelemään. Ihmis ja koira vilinässä se kuitenkin jaksoi ja kykeni tekemään hieman tottista.
Erkkarissa tuomarina lapinkoira nartuilla oli Unto Timonen, jonka mieleen oli selvästi vähän karvaisemmat ja massiivisemmat nartut kuin meidän Ruska. Ruskalla myös liikkeistä huomasi vielä sen polven ja sen, ettei sen takia olla hirveästi vielä mitään suuria asioita tehty, joten sitä täytyy nyt kuntouttaa ja vahvistaa koko takapäätä enemmän ennen Vapun Lahden ryhmänäyttelyä. Ruska sai Hyvän seuraavanlaisella arvostelulla: Hyvän kokoinen nuori narttu, hyvä piirteinen pää, hyvin kulmautunut etuosa, riittävä raajaluusto, hyvä rungonmuoto, hyvä kinnerkulma, liikkuu pihdissä ja voimattomasti takaa.
Kokonaisuudessa Ruska kuitenkin käyttäytyi oikein mukavasti koko viikonlopun aikana, joten siitä ei voinut olla kuin ylpeä. Me starttasimme kotimatkalle aika pian Ruskan kehän jälkeen, koska matkaa kuitenkin oli taitettava jokunen sata kilometriä. Kotimatkalla oli hauska katsella, kun Siilinjärvellä oli vielä selvä talvi: paljon lunta ja lisää satoi, pakkastakin oli. Mitä etelämmäksi pääntiin, lumi väheni ja mittarikin kohosi plussan puolelle. Ja kotona olikin ihan kunnon kevät jo!

Me myös päästiin taas aloittamaan treenit ihanan kouluttajamme Tiinan tarkassa valvonnassa viime sunnuntaina! Ihan superia sanon minä. Heti alkuun otettiin treeniin Ruskan takapään käyttö. Nyt treenataan kovasti siis korokkeelle kiipeämistä etutassuilla (joka jo sujuu) ja siinä pyörimistä niin että Ruska käyttäisi takapäätänsä. Treeniin myös otettiin peruuttaminen. Se ei sujunut minulta, mutta Tiina sai kyllä Ruskan näppärästi peruuttamaan pari askelta. Tässä oli siis vika ohjaajassa eikä koirassa, kun ei oikein sujunut.
Nyt kotona on alkanut hieman sujumaan tuo korokkeen päällä pyöriminen. Se on myös ihan mahtavaa treeniä Ruskan polvelle, ja takapään vahvistumiselle. Tätä siis treenin alla tällä hetkellä!
Oli myös hienoa huomata, että vaikka ei kauheasti olla häiriössä treenattu, niin Ruska kykeni hienosti keskittymään treenaamiseen vaikka vieressä touhusi muitakin koirakoita.

Sipoon RN 7.5.2017

Toukokuun alussa Ruska kävi korkkaamassa näyttelyuransa ihan virallisesti. Kävimme Ruskan kanssa siis kuuntelemassa Sipoon ryhmänäyttelyssä mitä Ruskasta sanotaan juniorluokassa. Tuomarina toimi tällä kertaa Marja Talvitie, joka on myös kertaalleen arvostellut myös Soman näyttelyssä. Tuolloin Somasta saatiin hyvin Soman näköinen arvostelu, johon olin oikein tyytyväinen. Tosin miksi en olisi, kun koira saa koiran näköisen arvostelun?

Itseäni vähän jännitti miten Ruska tulisi kehässä menemään, koska se ei ole osoittanut samanlaista ”luonnonlahjaakkuutta” näyttelyjuttuihin kuin Soma, vaan sille on oikeasti saanut opettaa kaiken. Ja koska meille on tokohommat ollut pääpainona, niin arvatenkin näyttelyjuttuja ei niin paljoa ole tullut harjoiteltua. Toki muutaman viikon ajan otimme sellaisen tehokkaan tehotreenin näyttelyjutuista. Jotka sujuivat no… vaihtelevasti. Viime kerrat mätsärissä sekä pentunäyttelyssä ei varsinkaan liikkeiden osalta olleet menneet mitenkään järin kehuttavasti, enemmänkin arvosanalla ”kehitettävää”.
Itse näyttelypaikalla Ruska on kyllä ihanteellinen kaveri. Se ei hauku turhia (jos ollenkaan) eikä metelöi muutenkaan. Se haluaisi kovasti vain rakastaa kaikkia! Nyt onneksi pääsikin rakastamaan, kun paikalla oli myös Ruskan kasvattaja Riina, jonka kanssa olikin mukava turista ennen kehää ja sen jälkeen. Lievitti paljon jännitystä kun oli joku jonka kanssa höpötellä.
Ennen kehää kävin sivummalla ottamassa vielä viime hetken tuntumatreeniä, jotka menivät samalla vaihtelevalla menestyksellä. Seisoa Ruska ainakin malttoin, joten lohduttauduin edes sillä, että tällä kertaa se ainakin onnistuisi.

Juniornarttuja oli ilmoitettuna yhteensä 5, ja Ruska oli keskimmäisenä. Alkuun seistiin kaikki kehässä, ja sitten mentiin pari kertaa yhdessä kaikki ympäri. Ja Ruska meni aivan mahtavasti! Se seisoi ja liikkui nätisti, joten olin aivan mahdottoman ylpeä pikkutytöstäni!
Yksilöarvostelussa Ruska ei oikein välittänyt hampaiden näytöstä. Tähän siis enemmän treeniä ja enemmän muitakin hampaiden katsojia kuin minä itse. Itseäni hämmensi kovasti, ettei tuomari kysynyt ollenkaan Ruskan ikää, vaikka esimerkiksi edelliseltä kehässä olijalta kysyi. Ruska kuitenkin jaksoi todella hienosti seistä arvostelun ajan sekä liikkui nätisti, joten ihan mahdottoman ylpeä sain kyllä koirastani olla!

Olin hyvin ylpeä nuoresta koirastani siitäkin huolimatta, että tällä kertaa Talvitie arvosteli Ruskan Hyvän arvoiseksi. Itseäni varsinainen arvostelu kuitenkin hieman harmitti, koska se ei kaikilta osilta mielestäni kuvastanut koiraa. Talvitie mm. oli sitä mieltä, että Ruskalla olisi lievä yläpurenta, jota en itse eikä kukaan muukaan ole kyllä huomannut. Arvostelun jälkeenkään.
Tällaisen arvostelun Ruska kuitenkin sai:
”Hieman tuhdissa kunnossa esitetty. Kokoonsa nähden kevytluustoinen tyttö. Otsapenger voisi olla selvempi. Hieman kookkaat korvat. Kovin löysät kyynärpäät. Hieman lyhyt ja laskeva lantio, erinomainen karvanlaatu. Liikkuu kovin kinnerahtaasti takaa, löysästi ja kierien edestä. Vielä lieväyläpurenta.”

Mutta, me emme lannistu vaan syksyllä taas startataan kehissä. Kesä pidetään taukoa näyttelyhommista (jollei mätsäreihin innostuta), koska oma vatsani kasvaa nyt elokuuhun asti aika vauhdilla ennen kuin pienenee, joten kehässä juoksentelut ei välttämättä pidemmän päälle tunnu mukavalta.