Kesä 2015

Ei sillä että kesä olisi vielä ohi, ainakaan vuoden ajallisesti. Onhan lämpimät säätkin vasta saapuneet Suomen kamaralle, mutta itse ainakin aloitin tiistaina taas koulunpenkin kuluttamisen seuraavaksi (toivottavaati viimeiseksi) vuodeksi.

Blogi on elänyt hiljaiseloa hyvän aikaa. No mitä meille sitten nykyisin kuuluu? Ihan hyvää. Jotkut asiat eivät ole juurikaan muuttunut viimeisen kirjoituksen myötä, kuten koulussa käyntini tai mieheni sairasloman tilanne.
Koirien kanssa ollaan elelty aika perus arkea tässä kesällä, etenkin kun oma kesäni kului kesätöiden parissa oman alan hommissa kotihoidossa. Ikävästi kuitenkin vähän ennen työrupeaman loppumista vasemman jalkani kantapään jänne tulehtui, joka siis oireilee edelleen jonkun verran, erityisesti iltaisin jos päivän aikana on joutunut sitä rasittamaan enempi. Mutta eipä anneta vastoinkäymisten lannistaa!

Kesällä pyörähdettiin kuitenkin Soman kanssa tekemässä hyväntekeväisyyttä, kun osallistuimme Espoossa järjestettyyn hyväntekeväisyys match showhun, jonka tuotto meni uuden lastensairaalan hyväksi. Soma osallistui myös ensimmäisen kerran veteraaneihin, sekä ensimmäisen kerran pitkän tauon (olisikohan Soma käynyt kehässä viimeksi 2009 vai 2010?). Soma käyttäytyi hyvin somamaiseen tapaan, innoissan oli, vähän haukkuikin, mutta kuitenkin hienosti! Tuloskin oli sitten punaisten veteraanien kolmas! Tämä kuitenkin lämmitti mieltä, koska paikalle mentiin oikeastaan katsomaan mitä Soma vielä muistaa näyttelypuuhista, että josko sen uskaltaisi ilmoittaa ihan virallisiinkin veteraani kehiin. Tästä rohkaistuneena Soma onkin nyt syksyn aikana ilmoitettuna kolmeen näyttelyyn: Sastamalaan nyt lauantaina (15.8.), Porvooseen syyskuussa sekä vielä Lappalaiskoirat ry:n erikoisnäyttelyyn Lahteen. Näyttelyjutuista innostuneena mietin jopa joulukuisia voittajanäyttelyitäkin, mutta niiden osalta päädyin siihen, että katsotaan nyt mitä tuomarit Somasta sanovat näissä muutamassa näyttelyssä ennen niitä.


Soma match showssa

Ja totta kai näin sopivasti, Somahan oli kivanoloisessa karvassa ilmoittautumisten aikaan, mutta eiköhän kaikki karva ole mukavasti rapissut tässä kesän mittaan pois. Mutta koska Sastamala on myös hyvä reissu tavata sukulaisiani (äitini puolen suku kun on sieltä suunnalta kotoisin), niin sinne mennään nyt kuitenkin katsomaan mitä Marja Talvitie Somasta oikeastaan sanookaan.
Soma kävi loppu keväästä myös hammashuollossa, eli hammaskiven poistossa. Monista eläinlääkäreistä valikoitui Kivan kasvattajan suosittelema eläinlääkäri Lohjalta. Pets Awardia voin suositella jokaiselle lämpimästi. Ainakin me olimme tyytyväisiä saamaamme palveluun ja hoitoon siellä. Mutta nyt kelpaa Soman hymyillä 🙂 .

Kivan kanssa ollaan vain oltu, vähän hömppäilty. Pitkään olen pohtinut ja päässäni pyöritellyt sitä jotain, mitä voisin Kivan kanssa ryhtyä touhuamaan, ei välttämättä missään kisamielessä mutta mielen virkistykseksi. Kivan luonnehan tuottaa vähän omia rajoitteita harrastusten valintaan, koska Kiva on hieman arempi, ja saattaa mennä lukkoon vieraan ihmisen kosketuksesta, jonka takia kaikki tuollaiset koskettelua sisältävät lajit on ehdoton nou-nou. Uusiin tokosääntöihin en ole vielä kerennyt kauheasti tutustumaan ajan kanssa, mutta mietin rally-tokoa. Kivallahan on kivasti perusjuttuja jo hallussa, joten niitä on helppo lähteä ”jalostamaan” sitten pidemmälle. Olen kuitenkin opettanut Kivaakin tulemaan sivulle suoraan edestä, mutta nyt innostuneena olemme aloittaneet opettelemaan takaa sivulle tuloa. Kiva on hyvin erilainen opetettava kuin Soma: siinä missä Soman kanssa saa kerrata ja kerrata ennen kuin se uppoaa paksuun kalloon, niin Kiva hiffaa yleensä jutun juonen nopeasti, jo ihan muutamalla toistolla. Niin nytkin. Kivassahan siis on paljon potenttiaali erilaiseen touhuamiseen, jos tuota luonne arkuutta ei nyt oteta lukuun. Me siis nyt treenaillaan sitä. Ja ainakin lupaavasti on alkanut.
Kiva aloittelee nyt juoksujansa, jotka toivottavasti jäävät sen viimeisiksi. Tarkoituksena olisi syksyn aikana steriloida Kiva. Ja miksikö? Kiva elää paljon hormooniensa vallassa, Kiva siis käyttäytyy kuin sillä itsellään olisi juoksut jos Somalla tai Kisulla on kiima. Ja pääsääntöisesti Kivalle tulee sekä omien juoksujensa että näiden ”valejuoksujen” jälkeen aina valeraskaus. Tällä steriloinnilla pyritään tekemään sekä meidän että ennenkaikkea Kivan elämästä vähän helpompaa. Ainakin toivottavasti. Ja ehkä Kiva saa muutaman kilon lisää!

Kesän aikana menimme myös Joonaksen kanssa naimisiin, jonka myötä sukunimeni vaihtui Lehtovirraksi. Häiden jälkeen vietimme yhden yön mökkeilemässä Siuntiossa, ja voi miten koirat nautti! Ne saivat mennä ja touhuta vapaasti. Soma jopa väsyi loppujen lopuksi niin paljon ettei se enää jaksanut itse hypätä autoon. Valitettavasti tuolla reissulla kamera ei ollut mukana, koska sillä olisi saanut paljon hyvin kuvia koirista siellä.


Korkeasaaressakin tuli pyörähdettyä, lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta

Hiljaiseloa

Hiljaista on pidellyt. Syksy toi mukanaan muutoksia, kuten esimerkiksi sen että aloitin taas koulunpenkin kuluttamisen. Tähän mennessä on mennyt lupaavasti, ja näyttääkin siltä, että tulevaisuudessa valmistun lähihoitajaksi (viimein..). Myös koirien kanssa ollaan elelty ihan vain perusarkea.
Koirien kanssa tutustuin pikku hiljaa juoksemiseen, ja yllätyksekseni huomasinkin nauttivani siitä. Mietinkin kovasti koirajuoksun aloittamista Kivan kanssa, ja mietin edelleen, mutta se on edelleen vasta harkinnan alla. Siinä voisi olla meille se oma juttu sitten.

Kiva on myös siirtynyt virallisesti minun omistukseeni, ja nyt odotellaan juoksuja tulevaksi (pikku hiljaa ne sieltä ovat tulossa), jonka jälkeen suunnitellaan tarkemmin sopivaa ajankohtaa Kivan steriloinnille.
Soma pääsikin käymään jo eläinlääkärissä, vatsapöpön johdosta. Onneksi kyseessä oli vain vatsapöpö eikä mitään vakavampaa. Pelkillä pahoinvoinnin estolääkkeillä selvittiin. Somahan tosiaan täytti joulukuussa 8 vuotta ja Kiva sen sijaan 3 vuotta. Somalla on nykyisin myös aivan valkoiset viiksikarvat 😀 .

Hiljaiselo tulee vielä jatkumaan tovin, kun mieheni joutuin työtapaturmaan joulukuun alussa, jonka takia aikaa blogin kirjoittamiselle ei samalla tavalla ole. Ja koulukin vie oman aikansa.

Kiva näyttelyssä ja hellettä

Huh hellettä. Omaan makuun sitä on jo ollut ihan liikaakin. En erityisemmin muutenkaan pidä helteistä, ja tälläinen pitempi jaksoinen helle on minusta jo liikaa, eikä loppua näy. Koiristakin näkee, että liika on liikaa, erityisesti Somasta. Mietinkin, onko sillä kohta enää ollenkaan karvaa. Suunnittelin ilmoittavani sen Porvoon KR:n, mutta jos se nyt pudottaa kaikkensa, niin kannattaako?

Eipä sillä, viime lauantaina (26.7.) pyörähdettiin Porvoon ryhmänäyttelyssä, joka pidettiin Kokonniemen laskettelukeskuksessa. Ja huh sitä lämpöä. Mentiin hyvissä ajoin (koska ajattelin että niillä helteillä jokunen koira on voinut jäädä pois, mutta ei, kaikki oli paikalla), joka oli virhe. Kehä oli reilun tunnin aikataulusta myöhässä, ja siinä helteessä väsähti jo ihmiset kuin koiratkin. Eikä sillä, vähän pahamaku jäi muutenkin, koska ainakin henkilökohtaisesti tuntui siltä, että tuomari arvosteli hyvinkin tarkkaan kaikki rodut, mutta heelerit, jotka olivat viimeisenä, juostenkustiin.. Toki, tämä on vain minun mielipiteeni.
Noh, eipä sillä, ei me tuloksillakaan loistettu, mutta sitä nyt ei kukaan olettanutkaan. Kiva sai H:n, kuten kehässä pyörähtänyt velipoika. Mutta mammakoira se sitten korjasi potin ollen siis ainoona ERIn ja SAn saaneena ROP. Onnittelut vielä kasvattaja-Kristalle ja Mikolle tuloksesta 🙂 .
Kivan arvostelu oli seuraavanlainen:
”2,5-vuotias, pitkä runko. Voimakaskalloinen nartun pää. Kookkaat, pyöreät silmät. Leikkaava purenta. Köyristää voimakkaasti ylälinjaa. Lyhyt olkavarsi. Puutteellinen eturinta. Voisi olla paremmin kulmautunut takaa. Lyhyt sääri. Hyvä hännänkiinnitys. Hyvässä lihaskunnossa. Kääntää turhan paljon ranteita ulospäin. Liikkuu hieman leveästi edestä, sopivalla askelpituudella. Köyristää selkää myös liikkeessä. Tarvitsee harjoitusta.” Tuomarina toimi Nina Janger.

Ainakin nyt taas hetkeksi on Kivan näyttelyt näytelty, katsotaan mennäänkö vielä tulevaisuudessa kehään.

Somalla alkoi näiden helteiden johdosta olla maha hieman kuralla, joten apteekista haettiin Tehobaktia, joka onkin nyt mukavasti auttanut. Sekä ostettiin myös Nutrisalia veden joukkoon auttamaan pitämään nestetasapainoa yllä. Toivottavasti säät vähän viilenisi pikku hiljaa!


Kissa taitaa näillä säillä olla kaikista kuvauksellisin meidän elukoista

Mainittakoon vielä myös se, että Kiva on pikku hiljaa alkanut oppimaan sivulle tulon käskystä. Pääsääntöisesti se vaatii enää hyvin pientä käsiapua. 🙂

Sapuskan vaihdos

Jep, kuten viimeksi jo vähän suunnittelinkin, niin noin puoltoista viikkoa sitten meillä tapahtui sapuskan vaihdos, molemmilla koirilla. Merkki tosin ei vaihtunut, koska olen tähän mennessä ollut kovin tyytyväinen tuohon Profineen, joten en ihan heti ensimmäisenä tahtonut taas vaihtaa merkkiä. Mutta nyt meidän koirat siirtyivät syömään eri ruokia, kun molemmat on nyt syönyt samaa pöperöä. Soma siirtyi ikänsä mukaan senior-ruokaan (Profine senior turkey&potatoes), kun Kivalle kokeillaan saada vähän massaa lisää syöttämällä aktiiviruokaa (Profine energy chiken&potatoes). Molemmille on ruuat maistuneet hyvin, ja odottamaani, toisen kupille hinkumista, ole ole näkynyt. Molemmat tyytyvät siis saamaansa. Ja jopa Kiva on pääsääntöisesti nyt suostunut syömään ruokansa! Tosin, sillä tuntuu olevan ns. pakkomielle jättää kuppiin edes kaksi nappulaa 😀 . Mutta pääasia että pieni syö suurimman osan.

Soma saa tällä hetkellä ruuan seassa myös Fixodida Zx-punkkikarkotetta. Tosiaan, Soman karva on nyt iänmyötä pehmentynyt, ja aikaisempina parina vuonna ollaan selvitty ilman mitään punkkikarkoitteita, joten ajateltiin tämäkin vuosiselvitä. Mutta kun Soman karva on pehmentynyt niin paljon, niin viikon sisällä siitä löytyi enemmän punkkeja kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja se on paljon! Meille siis riitti, ja kävimme tutustumassa apteekin tarjontaan, mutta kun perheessä on pieni lapsi, joka lääppii Somaa ja tunkee kaiken vielä suuhunsa, ei apteekin myrkyt tullut kuuloonkaan. Jumbon Faunatar sitten pelasti meidät, kun sieltä tuota ainetta löysimme avuliaan asiakaspalvelijan avustuksella, ja nyt Soma sitten syö sitä. Jotkut ehkä miettii nyt, että miksi Kiva ei sitä saa. Ihan vain siksi, että Kivasta on sen elämän aikana ehkä löytynyt yhteensä 1 punkki. Siihen ei siis tartu punkit samalla tavalla, koska heelereillä kun pääasiassa on karkea ja liukas karva, joten saa olla aika supersankaripunkki, että Kivaan tarttuun, tai näin ainakin meillä.
Noh, nyt ei ainakaan ole punkkeja enää löytynyt, mutta seurataan, onko tuo aine tehokas, jos on, niin me varmaan siirrymme kaikkien ulkoisten aineiden sijaan tuohon 🙂 .

Ja vielä yksi juttu: ilmoitin Kivan näyttelyyn! Apua. Siitä on kohta 2 vuotta kun viimeksi kävimme näyttelystä hakemassa hyvän. Kyseessä on heinäkuun lopussa oleva Porvoon ryhmänäyttely. Meillä on siis vielä aikaa treenata, samalla myös tein ensimmäisen netti-ilmoittaumiseni näyttelyyn 😀 . Suunnitelmissa olisi vielä viedä Somakin avoimeenluokkaan, mahdollisesti sitten syksyllä Porvoon kaikkien rotujen näyttelyyn. Katsellaan 🙂

Käsityö & askartelua: Tiskirättejä ja kutsukortteja

Olen tässä viime aikoina ollut myös ahkera käsitöiden suhteen. Facebookin neulonta-ryhmässä oli puhetta itsetehdyistä tiskiräteistä, ja totta kai, kun melkeinpä jokaikinen siellä niitä tehneistä kehuskeli niitä, olihan minunkin pakko kokeilla!

Lankana käytin Novitan Bambu -lankaa, sitä vihreää. Oli ihan mukava lanka neuloa, ja tällä hetkellä noita rättejä onkin valmiina yhteensä kolme, tosin vain kaksi pääsi kuvaan, kun oli kiire päästä kokeilemaan, ja yksi joutui siis suoraan valmistuttuaan käyttöön. Tein kolme erilaista, ensimmäinen (ja käyttöön joutunut) on helmineulosta, jossa on sellainen virkattu nyppyreunus, kolmas on korinpohjaneulosta ja ”kukanterälehti” idealla virkatut reunat. Viimeisin on aina oikeaa, ja reunat virkkasin ihan perus kiinteää. Mutta pakko on sanoa, että on kyllä hirmuhyviä! Näitä meillä siis käytetään jatkossa.

Olen myös päässyt askartelemaan, kun Pyryn yksivuotis synttärit lähestyvät, ja sukulaisia täytyi kutsua juhlistamaan tuota hienoa etappia. Pyryn suurirakkaus on herra Hakkaraispehmolelu, jonka takia päädyin piirtämään kutsuihin Hakkaraisen. Piirsin sen erilliselle paperille, väritin värikynillä, piirsin reunat mustalla stabilolla (sellaisella ohut kärkisellä) ja leikkasin irti. Niin ja liimasin vihreään kartonkiin (joka lötyi omasta takaa, en tiedä mistä ostettu alkujaan) kaksipuoleisella teipillä. Ja ihan kivat omasta mielestäni tuli.


osa kutsutuista joutui tyytymään ”tylsiin” keltaisiin kirjekuoriin, kun Nalle Puh-aiheiset siniset kirjekuoret loppuivat kesken

Niin ja pahoittelut, jos joku ei tahdo näitä käsityö yms. juttuja lukea, mutta niitä tulee nyt jatkossa myös tänne, kun olen hurahtanut niihin ja ylipäätään itsetekemiseen. Niiden yli on kuitenkin helppo hypätä, kun pidän koira- ja muu-aiheiset kirjoitukset erillään (ja pyrin otsikossa kertomaan jos kyseessä on joku muu aihe, kuin koira-aihe!). 🙂

Lenkille mars!

Olen tässä parin viime viikon aikana ottanut meille käyttöön uuden päivärytmin. Osa syynä ehkä se, etteä Pyryn päivärytmi alkaa muutua isojen poikien rytmiksi. Ja muutenkin. Nykyisin emme käykään lenkillä päivällä, vaan sen sijaan iltaisin, näin pystyn oikeasti antaa koirillekin sitä ihan omaa aikaa. Eli vuoropäivin pääsee toinen pitkälleptkälle lenkille. Ja keskiviikkoisin Joonas käy juoksemassa toisen koiran kanssa, jospa itsekin pääsisin tuon juoksemisen mukaan? 😀

Noh, tiistaina olin hyvin hyvin iloinen, kun kävimme Soman kanssa reippaammalla kävelylenkillä, matkaa kertyi yhteensä kännykänkunto-ohjelman mukaan noin 5,7 km, joka suoritettiin noin tunnissa! Mielestäni tämä on aika mukavan huima saavutus jo, koska tiedän mm. että oma kuntoni on aika rapakunnossa. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että melkeinpä koko matka oli enemmän ja vähemmän mäkistä (suurimmaksi osaksi ylämäkeä), niin ei kai sitä voi kuin olla ylpeä?
Somallahan oli tuossa jokunen viikko takaperin pieni äksönikohtaus vapaana rellestäneen koiran kanssa, kun tämä vapaana jolkotellut musti pääsi käymään kiinni. Tästä johtuen Soma on hyvin hyvin vakuuttunut että jokaikinen vastaan tuleva koira tahtoo varmasti käydä siihen kiinni ja syödä sen elävältä. Tämä tekee sen kanssa lenkkeilystä asteen verran ehkä raivostuttavampaa, mutta kokemuksesta myös tiedän, että ajankanssa tuokin kokemus unohtuu ja kaikki palaa normaaleihin uomiinsa.

Eilen tosin tuo Soman käytös otti normaalia enemmän päähän.. Lähdin lenkillä, ideana oli tehdä lyhyempi lenkki, jonka aikana voisin ottaa sitten kunnon tottistreenit! Olin itse aika täpinöissäni ajatuksesta, tottis into on tässä viime päivinä nostanut taas päätään oikein kunnolla. Tiesin, että kun kiertää tuon meidän lähimetsän lenkkipolun, matkalla tulee sopiva nurmokkoalue treenaamiseen. Soma nyt oli hieman ehkä jo vauhkon oloinen jo ennen sitä, mutta ajattelin, että kyllä me tästä suoriudumme, että Somalla nyt vain on intoa. Ja sanonko mitkä. Kun päästiin nurmokkoalueelle, oli matkalla tullut yksi koira, ja Soma ollut normaalia hankalampi, mutta uskoin silti edelleen onnistuvamme. Somaa, joka yleensä tulee innoissaan ensimmäisellä käskyllä sivulle, jouduin varmaan 5 minuutin ajan vaatimaan sivulle tuloa, ennen kuin se tuli siihen hyväksyttävästi. 5 minuuttia?! Otin sitten ihan lyhyen muutaman askelen seuraamisen ja siinä se. Voin kertoa että ketutti vähän, eikä asiaa parantanut ollenkaan se, että jatkaessamme lenkkiä, onnistuin astumaan liukkaalle muta-alustalle, jolloin Soma kiskaisi myös ihanan hajun perässä, ja enkös minä sitten tietenkin ollut takamuksellani maassa. Onneksi ei pahasti käynyt, vaikka vasen ranne olikin vähän kipeä illan kun otin sillä vaistomaisesti vastaan kun kaaduin.

Noh, ei pidä lannistua. Tänään on Kivan lenkkipäivä, joten toivotaan että pikkuhilleri olisi kivalla tuulella, ja sen kanssa voitaisiin vähän treenailla. Kivan kohdalle olenkin paljon pohtinut erilaisia juttuja tulevaisuudelle. Olen vähän pohtinut, että josko viimeistään ensi vuonna käyttäisi sen luonnetestissä, tai MH-luonnekuvauksessa. Uskoisin että MH-luonnekuvauksesta voisi saada enemmän käsitystä Kivan luonteesta kuin varsinaisesta luonnetestistä.

Ei pidä siis lannistua kun tulee vastoinkäymisiä, eteen päin vaan mennään.

Niin ja tarkkasilmäiset onkin ehkä huomannut, että sivumme on kokenut muodonmuutosta. Yksinkertaistin ne, oikeastaan pelkäksi blogiksi. Tämä toimii meille paremmin, ainakin nyt.

Kivan kasvattajan kasvispäivä ja juoksut

Tiedossa on tylsääkin tylsempi kuvaton päivitys, koska olen ollut viime aikoina ihan suorastaan suunnattoman laiska kameran käyttäjä.

Toukokuun ekana viikonloppuna kuitenkin saatiin aikaiseksi, pakattiin kaikki ihmiset ja Kivatin autoon ja käännettiin nokka kohti Tuusulaa. Tiedossa oli siis Kivan kasvattajan kasvattajapäivä, jossa käytiin vähän näyttämässä Kivaa. Sinänsä oli mukavaa, mutta Kivalle oli vähän väärä päivä, kun paikalla oli innokkaita nuoria, ja Kivalla oli juoksut ihan nurkan takana (jep, seuraavalla viikolla alotettiinkin sitten tiputtelu), joten Kiva sai paljon huomiota osakseen, jopa niin että pienellä meni vähän hermot. Noh, eipä se, hyvin kuitenkin selvittiin.
Kiva sai kehuja edistymisestään, ja kovasti se onkin edistynyt. Ainut mistä vähän keskusteltiin kasvisten kanssa oli tuo Kivan ruokahalu, joka on ollut ihan koko sen pienen elämän huono. Aikaisemmin meillä syötettiin Royal Caninia, mikä maistuikin suhteellisen hyvin, tosin Kiva ryhtyi nirsoilemaan heti kun rupesi pussin loppu häämöttämään (ja juoksujen aikaan Kivan ruokahalu on vielä tuplasti huonompi, joten siltä myös näytettiin kasvattajapäivillä…). Noh, huomattiin sitten että Somalla alkoi kynnet lohkeilemaan, joten päätettiin kokeilla hoituisiko tuo ongelma ruuanvaihdoksella, joten vaihdettiin Profine-ruokaan, jota Soma on ennenkin syönyt hyvällä ruokahalulla. Nyt tosin on molemmat sen kohdalla nirsoillut (tosin Kivan kohdalla on paha sanoa, johtuuko se juoksuista vai muusta), joten kasvattajan kehotuksesta olemme nyt suunnitelleet kokeilevamme Purenaturalia sitten seuraavaksi. Tosin Somalla taitaa iänmyötä olla ruuan vaihdos joka tapauksessa pian edessä.

Kiva olisi kyllä mukava saada hyvään kuntoon, koska olen kovasti suunnitellut ilmoittavani sen näyttelyyn, harkinnassa olisi Porvoon ryhmänäyttely heinäkuun lopussa. Onneksi sinne menee ilmoittautuminen vasta kesäkuun lopussa, niin kerkeää nähdä vähän onko ruuanvaihdoksella mitään vaikutusta menoon. Ja nyt kun Kiva on tosiaan aloittanut juoksunsa, ei tarvitse niidenkään osumista näyttelypäälle pelätä 😉

Kiva treenaa -kuvin (ja parin sanoin)

Pääsiäisenä otettiin ja käytiin Kivan kanssa läheisellä kentällä vähän treenailemassa. Ihan perusjuttuja treenailtiin, kuten seisontaa ja sivulle tuloa. Näyttelyjutut tuntuu ainakin kuivaharjoitteluna toimivan, kunhan saadaan Kivalle juoksut ohi (kunhan se nyt vielä ne aloittaisikin), niin ruvetaankin katselemaan näyttelyitä tositarkoituksella, toki ensin pyörähtämällä mätsärien puolella.

Kuvagalleria, vihdoin valmis!

Jep, vihdoin ja viimein sain valmiiksi projektin kuvagalleria, jonka taisin aloittaa reipas vuosi sitten ajatellen ”eihän siinä nnyt kauaa mene”. Laskin oman ajankäytön ja kuvien määrän väärin. Siinä meni aikaa. Mutta nyt on kuvagalleriamme taas ajantasalla, uusimmat kuvat onkin tältä kuulta. Koska siirsin kuvia omasta mielestäni fiksumpaan järjestykseen, ei vanhat blogiin merkatut kuvat välttämättä enää näy. Kuvagalleriaan ->

Käsitöitä: asusteita ja koiran puku

Tosiaan aloitetaan nyt sitten tuo blogin käsityöpuolikin. Tänä vuonna on valmistunut jo muutama tekele, jotka nyt esittelen tässä.

Ensimmäisenä valmistui Kivalle puku. Kivalla kun ei ole noita pukuja hirveästi ollut pakkasia vastaan (yksi ennen tätä….), niin päätin sitten omin käsin sille tehdä. Minulla oli jäänyt reilusti Novitan 7veljestä -lankaa keltaisen värisenä yli, joten päätin siitä tehdä tämän ohjeen mukaan sitten Kivalle puvun. Ja tässä lopputulos:

Puku istuu ihan mukavasti, mutta saisi olla sekä vatsasta että selästä hieman pidempi, ainakin heelerille. Tein ohjeesta siis tuon S-koon mukaan.

Kivan puvun jälkeen valmistui Novitan Nalle-langasta perus-lapaset (tuplalangalla) sekä villasukat, jossa on korinpohjakuvio. Molemmat ovat miehen kokoa.

Koska neuloin lapaset tuplalangalla, vastasi se samaa, kuin olisin neulonut ne Nalle-langan sisarlangalla, 7veljeksellä. Käytin siis ohjeena Novitan 7veljes -langan peruslapasohjetta.
Villasukat neuloin seuraavasti:
Loin neljälle 3½-koon sukkapuikolle kullekin 16 silmukkaa. Neuloin joustinneuletta (*2 sulo,2n* toistin *-*) suljettuna neuleena seuraavat 10kierrosta. Sen jälkeen neuloin sileää neulosta niin kauan, että toisella puikolla oli yhteensä 10silmukkaa jäljellä. Ne, ja seuraavan puikon 10 silmukkaa neuloin korinpohjakuviota (2o,2n aina 4 kierroksen ajan, jonka jälkeen oikeiden kohdalle 2n ja nurjien kohdalle 2o, eli 2n,2o), jonka jälkeen jatkoin loppu kierroksen oikein. Sukan varren pituudeksi tuli loppujen lopuksi noin 16cm, jonka jälkeen neuloin ensimmäisen puikon silmukan neljännelle puikolle, ja siirryin neulomaan kantapäätä. Päädyin neulomaan sileän kantamaan, eli oikealla puolella oikeaa ja nurjalla nurjaa, yhteensä 32 kierrosta, jonka jälkeen tein kantapään kavennukset ja poimin sivusta silmukat. Lopun jalkaosan jatkoin samaa kuviota kuin aijemmin. Jalkaosan pituus ennen kärkikavennuksia oli n. 23,5cm (vastaa koon 44 jalkaa), jonka jälkeen päädyin tekemään kavennukset seuraavasti: 1- ja 3-puikon lopussa 2 silmukkaa oikein yhteen, ja 2- ja 4-puikon alussa ylivetokavennukset. Kavennukset tein joka toinen kierros kunnes puikoilla oli 7 silmukkaa, jonka jälkeen tein kavennukset joka kierros kunnes työssä oli enää 4 silmukkaa, jolloin päättelin ne.

Villasukat ja lapaset matkasivatkin sitten Turkuun Pyryn kummisedän lämmittimiksi 🙂

Näiden jälkeen päätin valmistaa Novitan Siru-langasta (joka oli yhdessä kohtaa sellainen sesonkilanka, jota olin haalinut yhteensä 5kerää) Patenttikaulahuivin. Pituutta tuli noin 153cm, eli minun kokokoiselle pienelle ihmiselle ihan kivan kokoinen :).