Pentuhaaveet ensi keväälle

Aina ei mene hommat niin kuin suunnittelee. Ruskalla tuli ja meni tärppipäivät, nyt vedellään juoksujen loppuja. Ruska yritettiin astuttaa tärppien aikaan, mutta syystä tai toisesta se ei tällä kertaa ottanut onnistuakseen, joten pentuhaaveita Ruskan osalta katsellaan uudemman kerran sitten ensi keväänä. Ruskalla on yleensä kevään juoksut osuneet maaliskuun loppu puolelle. Nyt voidaan sitten taas panostaa enemmän rally-tokoon tässä välissä.

Mutta Naavankin geenitestit valmistuivat, ja niiden perusteella Naava on kaikkien kolmen (prcd-PRA, Pompen ja DM) osalta terve perimältään. Naava olisi tarkoitus tutkia ensi keväänä luuston osalta, ja sille voidaan alkaa sitä myöden miettimään pentuja mahdollisesti sitten ensi vuoden syksyn juoksuun tai sitten sitä seuraavaan kevääseen (kevät 2021). Tietenkin sillä edellytyksellä, että Naavalla on luustossa myös kaikki sitä myöden kunnossa, että sitä voidaan kasvatuspuuhiin käyttää.

Kesä tuli ja meni

Niin se kesä tulla huristeli ohi ja vuosi alkaa pikku hiljaa kääntymään syksyyn. Viikko enää, niin siirrytään virallisesti syksyn puolelle kun alkaa syyskuu. Kesä kuitenkin meni niin vauhdilla, että päivittäminen jäi vähille, jossei jopa onnettomaksi. Instan puolella toki ollaan kuva päivityksiä tehty, joten niitä kannattaa seurata. Siellä puolella päivittely on aktiivisempaa, tänne kotisivujen puolelle päivitykset tuppaavat tulemaan isommissa ryppäissä kerrallaan. Instagramissa siis matkatien -nimimerkillä meidät löytää.

Etenkin alkukesää vietettiin hyvin hellemäisissäkin säissä, ihan riittämiin sai lämmöstä nauttia. Meillä kesä lähti oikein rytinällä käyntiin ”kesän ilojen” kanssa, kun lenkillä kirjaimellisesti törmäsimme kyyhyn.

Onneksi tällä kertaa selvittiin jokseenkin vain säikähdyksellä, koska Naava selvisi puolen päivän nestetipusuksella ja muutaman päivän kipulääkeannoksilla koko hommasta. Sen verran kuitenkin jäi koirille mieleen, että seuraavan kerran kun kyy nähtiin (valitettavasti meidän pihallamme!!), haukkuivat molemmat sitä turvallisen matkan päästä, pysäyttäen sen niille sijoilleen.

Naava pyörähti kasvattaja-Marjon mukana myös Viron puolella kesän aikana. Tuloksena tällä kertaa Hyvä, kilpakumppaniksi kun osui hyvin valmispakkaus, jolloin Naavan kesken eräisyys korostui.

Molemmat tytöt myös pyörähtivät Tuusulassa näyttelyssä, jossa ruotsalaiselta Sara Nordilta sai tällä kertaa kotiin tuomiseksi myöskin Hyvää. Ruskan kohdalla tämä ei yllättänyt. Se oli pudottanut aivan, siis rehellisesti aivan kaiken karvansa, eikä näin ollen ollut todellakaan missään edustus kunnossa, varsinkaan kun kehässä pyörähti muutama hyvässä karvassa oleva tytteli ennen meitä. Naavan kohdalla myönnän, että H oli ehkä aikamoinen paukku tälläkin kertaa. Toki, Naava on tällä hetkellä hyvin kesken vielä, mutta silti. Tuomarin mielestä sillä oli vuoden aikaan nähden hyvä turkki, mutta siltä puuttui luonnetta. Hänen mielestään meidän lauhkea lammas Naavasta olisi pitänyt saada enemmän irti kehässä. No ei saatu. Molemmat kuitenkin käyttäytyvät varsin mallikkaasti, joten se on hyvä, ja riittää meille. Naava on tälle vuodelle vielä ainakin ilmoitettuna Porvooseen ensi kuussa, katsellaan mitä Unto Timonen sanoo tytöstä tällä kertaa.

Naava käsi myös muutama viikko sitten rokotusten yhteydessä tutkituttamassa silmänsä Apexissa Sari Jalomäellä. Näkimet todettiin terveiksi. Samalla nappastiin geenitestinäytteet, joten niiden tuloksia vielä odotellessa.

Ruskan osalta ollaan odoteltu juoksuja alkavaksi, jotka nyt tiistaina onneksi viimein alkoivat. Ruska on siis tarkoitus astuttaa muutaman viikon sisään, ja toiveissa olisi saada ensimmäiset matkatieläiset maailmaan tämän syksyn aikana.

Ruskan terveystiedot ja hei! Meidät löytää nykyisin Instagramista

Alkuun päivitystä Ruskan terveystuloksiin. Ruska kävi siis uusintakuvissa viime kuun puolessa välissä Mevetissä. Ruskan kasvattaja oli kasvateilleen ja parille vierailevalle tähdelle järjestänyt paikan päälle joukkotarkastuksen, johon ilmoitin, että Ruska osallistuu lonkkien, polvien ja selän osalta. Polvet olivat priimaa, eli 0/0. Lonkat lähtivät Kennelliittoon lausuttavaksi vähän kiikunkaakun-lausuntona, mutta tulivat kaikkien onneksi takaisin B/B:nä!! Selästähän ei uutta lausuntoa varsinaisesti tullut, koska LTV-muutos ei sieltä iän myötä katoa, mutta saatiin lausunto, että spondyloosin osalta Ruska on SP0, eli terve.
Kysyin kuvanneelta eläinlääkäriltä tarkemmin tuosta Ruskan LTV:stä, ja kys. lääkäri oli sitä mieltä, ettei muutos ole sellainen, että se Ruskan elämää haittaisi. Eläinlääkäri ei ole koskaan nähnyt samanlaisen muutoksen haitanneen kenenkään koiran elämää.

Hienojen terveystulosten myötä aloin todenteolla suunnittelemaan Ruskalle tulevaa pentuetta. Ruskalle on siis suunnitteilla pentue ensi syksylle, joten jos mahdollinen pentue kiinnostaa niin sähköpostia tulemaan. Mahdolliselle narttupennulle tulen etsimään sijoituskotia.

Kesätytöt Ruska & Naava

Ja hei! Meidät löytää nykyään Instagramista nimimerkillä matkatien . Joten kaikki meitä seuraamaan, sieltä tulee jatkossa löytymään kuvapäivityksiä koirista sekä varmasti ajoittain myös kissasta.

Naava Virossa

Huhtikuun lopussa Naava lähti Viroon koiranäyttelyreissuun kasvattajan kanssa. Juuri ennen reissua Naava tietenkin aloitti karvanlähdön, sillä oli hieno muhkea karva, joka lähti sopivasti näyttelyä varten pois. Eipä sillä, ei Naava siltikään ollut karvaton.

Lauantaina kansainvälisessä näyttelyssä Naava nappasi itselleen tulokseksi JUN ERI2 SA PN4.

Sunnuntaina Naava sitten pisti kansallisessa näyttelyssä asteen verran paremmaksi: JUN ERI1 SA JUN-SERT JUN-ROP PN3!

Ei siis pahemmin mennyt reissu. Naava kuulemma käyttäytyi oikein nätisti, sai luvan lähteä uudestaankin mukaan. Nyt olisi n. puoli vuotta aikaa kerätä vielä loput junnu-sertit kasaan junnuvalion titteliä varten. 🙂

Naava 14.5.2019

Naava Kouvolassa

Naava kävi pyörähtämässä ensimmäisessä isojen tyttöjen kehässänsä maaliskuun alussa Kouvolassa ryhmänäyttelyn merkeissä. Naava kilpaili siis juniorluokassa ensimmäistä kertaa, tuomarinaan Unto Timonen. Naava sai Erittäin Hyvän, ihan koiran oloisella arvostelulla: ”Hyvän kokoinen, hieman pitkärunkoinen juniori. Hyvä pää. Hyvin kulmautunut etuosa. Hyvät raajat & käpälät. Hyvä ylälinja. Hieman luisu lantio ja alaskiinnittynyt häntä. Hyvä polvi- ja kinnerkulma. Hyvä turkki. Kevyt sivuliike. ” Naava oli myös luokkansa 5 koirasta 4, edelle menivät ERIn saaneet ja Naava oli EH:n saaneista tällä kertaa parempi.

Naava käyttäytyi oikein mukavasti, odottelimmekin kasvattajaluokkaan asti, koska Vanilla’s Honey:ta oli paikalla kasvattajaryhmän verran, vähän ylikin, ja jännättiin, että osallistutaanko vielä siihen. Koska kaikki paikalla olleet saivat ERIä ja EHta, päätettiin Naava jättää ryhmän ulkopuolelle, koska se on ulkonäöltään hyvin muista erottuva. Itse pääsin esittämään ihanan Nipa-herran kasvattajaryhmässä.

Vuosi 2018

Vuosi 2018 on jo muutama viikko sitten taputeltu kasaan, ja on ehkä hyvä vielä yrittää hieman palata siihen, ja koota se kasaan. Viime vuosi oli blogikirjoittelun osalta aika huono vuosi, monta hyvää ideaa kirjoittemiselle oli, mutta motivaatio tuntui olevan kadoksissa.

Vanha jengi vielä viimisiä kertoja koossa, tammikuu 2018

Viime vuosi alkoi Ruskan epämääräisellä kipu”kohtauksilla”, jonka seurauksena se tuli kuvattua lonkkien (B/C), kyynärien (0/0) ja selän (LTV2, VA0) osalta. Loppujen lopuksi syyksi selvisi kuitenkin polvesta, tarkemmin nuljuluusta irronnut pieni, 5mm kokoinen pala. Toipuminen vei tovin, mutta nyt ollaan saatu jo vihreää valoa sen osalta fyssariltakin.

Viime kevät ja kesä oli koirarintamalla aika raskasta aikaa, kun kahdesta tärkeästä piti luopua, Somasta sekä Kivasta. En tiedä kumpi kirpaisi loppujen lopuksi enemmän: siitä ensimmäisestä omasta luopuminen ja vai Kivasta, jonka aika oli lähteä liian nuorena, mutta kuitenkin oikeaan aikaa (ellei jopa liian myöhään). Toki koira-arkeen kuului myös iloja, kun laumaan tepasteli Naava (Vanilla’s Honey Unbelievable), tuo pieni, vale-bordercollieksikin nimetty veikeä tapaus. Naava on ollut kaikkea sitä, ja vielä enemmänkin, mitä olen siltä odottanut.

Loppu kesästä ja syksyllä sitten taas vähän aktivoiduttiin. Toki keväällä pyörähdettiin Ruskan kanssa Siilinjärvellä erkkarissa Hyvän arvoisesti. Kesällä Ruska kävi testissä karhulla, ja sen tulos ehkä oli itselleni hieman pettymys, koska toivoin siltä enemmän. Mutta loppujen lopuksi sekin oli hyvin Ruskamaisesti toimittu. Samalla kun Naava sai 16viikkoisen rokotteensa, peilattiin Ruskan silmät, 2 vuoden iässä. Eläinlääkäri Sari Jalomäki totesi, että Ruskalla on molemmissa silmissä puutteellinen kyynelkanavan aukko. Jalostukseen tämä ei vaikuta, mutta asettaa vaan taas vähän rajoituksia urokselle.

Lokakuussa pyörähdeltiin Jämsässä erkkarissa molempien tyttöjen voimin. Naava oli muihin kisakavereihin nähden hyvinkin valmis tyttö, vaikka ikää oli vasta 5kk, ja jäi näin ollen jonon hännille. Ruskan kanssa sen sijaan saavutettiin omasta mielestä voitto, kun se sai Erittäin Hyvän. Naava kävi myös Lahdessa samassa kuussa pentunäyttelyssä, mutta silloinkaan ei palkintosijoille ylletty, mutta aivan koiran näköinen arvostelu saatiin.

Marraskuussa Ruska kävi sitten luonnetestissä, saaden +80p. eli hyväksytyn tuloksen. Testitulos oli hyvin Ruskan näköinen, eikä suurempia yllätyksiä tullut. Odottelen luonnetestin videomateriaalia vielä.

Loppu vuosi vietettiinkin sitten rally-tokoa treenaillen. Ruska osaa, kunnes se päätti ettei se enää osaakaan. Naava taas tuntuu olevan luonnon lahjakkuus.

Tämä vuosi tuo toivottavasti tullessaan helpostusta arjen kiireeseen, ja tunteeseen, että yliopisto-opinnot haukkaavat mukanaan. Tarkoituksena olisi myös kiertää muutamassa, ainakin lähialueen näyttelyssä sekä uusinta kuvata Ruska lonkkien ja selän osalta sekä tutkituttaa polvet. Uusinta kuvien jälkeen voi sitten tehdä lopulliset päätökset sen mahdollisesta jalostuskäytöstä tulevaisuudessa. Naavan kanssa harjoitellaan ja jatketaan yhteiseloa.

Kesä on jo takanapäin

Enää ei oikein voi sanoa, että vielä on kesää jäljellä, vaikka vielä huomiseksi on povattu melkein paria kymmentä astetta lämmintä! Eipä sillä, helteisen kesän jälkeen viileä syksy on mitä enemmän kuin tervetullut.

Kivan poismenon jälkeen muuttui meidän koira-arki kertaheitolla ja on siinä myös ollut totuttelua, kun meillä ei enää ole ollut koiraa, jonka kanssa pitäisi vähän olla silmät selässäkin. Ruska sekä Naava molemmat ovat varsin helppoja ja omasta mielestäni myös hyvä luonteisia. Vaikka Ruska meillä onkin nyt se vanhin narttu, on se edelleen oma iloinen häseltäjänsä, ehkä vähän turhankin pehmo, ainakin Naavan kanssa. Naava taas on vähän jääräpäisempi tapaus, ja sellainen elämän pohdiskelija. Se mielellään tuntuu monesti pohdiskelevan ennen kuin tekee (siinä missä Ruska tekee ennen kuin miettii). Mutta molemmat yhtälailla helppoja perhekoiria, jotka osaavat olla lastenkin kanssa. Jopa Naava, jolla ei juurikaan omaa ikää vielä ole, pääasiassa ymmärtää että lapset on pieniä ja niiden kanssa pitää ottaa vähän iisimmin.

Helteet yllätti vähän kaikki, ja osittain niiden ja osittain meidän keittiöremonttimme takia kesällä ei ihmeellisyyksiä tehty. Keittiöremontin aikana Naava ainakin tottui jos jonkunmoisiin ääniin.. Meillä sai porata, sahata keittiön työtasoa ja ties mitä niin, että pentu nukkui tyytyväisenä vieressä.
Helteistä huolimatta innostuimme lähtemään petotestiin Ruskan kanssa.. Testi ei ehkä mennyt ihan odotustenlaisesti, ja Ruskan reaktio oli hieman yllätys, ei ehkä kuitenkaan ollut niin yllätys, mutta ei kuitenkaan sellainen kuin odotin (tai toivoin). Tästä yritän saada aikaiseksi vielä ihan erillisen postauksen lähiaikoina.

Naavan 16 viikoisrokotusten yhteydessä käytin Ruskan myös silmäkuvauksessa, kun sillä ikää tuli heinäkuun lopussa 2 vuotta. Silmät olivat muuten terveet, mutta molemmista puuttui kyynelkanavan aukko alhaalta (eli puutteellinen kyynelkanavan aukko). Jalostukseen tämä ei vaikuta muuten, kuin että uroksen tulisi olla terve silmiltään. Ruskan elämään tämä puutteellisuus ei ole vaikuttanut, mutta silmät tutkineen eläinlääkäri Sari Jalomäen mukaan kyseessä on jokseenkin perinnöllinen vaiva. Ruskan kohdalla sen emällä Teslalla (Heikunkeikun Säihkyvä Safiiri) on myös puutteellinen kyynelkanavan aukko, mutta myöskään hänen elämäänsä tämä ei ole vaikuttanut.
Ruskan mahdollinen jalostuskäyttö ratkeaa, kun se on uudestaan kuvattu (koska se ei ole vielä saanut lausuntoa spondyloosista) ja polvet tutkittu. Polvia ei nyt silmien yhteydessä tutkittu, koska Ruska ei ole saanut vielä fyssarilta täysin vihreää valoa tammikuisen tapaturman jäljiltä.
Fyssarilla Ruska kävikin kesäkuussa ja uudelleen mennään kunhan Ruskan juoksut tästä loppuvat, Ruska kun saattaa ajoittain juoksujen aikaan olla hieman herkkis (sen kanssa ei esimerkiksi juurikaan treenailla juoksujen aikaan, koska jos sen kanssa joutuu tekemään toistoja, saattaa se päättää ettei osaa enää ollenkaan kyseistä asiaa..).

Kiva 07.12.2011-06.07.2018

Talosta lähti taas persoona, sellainen jollaista ei toista tule. Mutta nyt Kivan on helppo olla, se voi siellä jossain juosta taas Soman kanssa rauhassa.

Kiva lopetettiin pitkän pohdinnan ja mietinnän jälkeen sen luonne ja käytösongelmien takia. Jo pennusta lähtien se oli hermostuneempi yksilö, jopa hieman arka, ja se stressasi melkein kaikesta. Kivasta pahinta oli miehet, niin tutut kuin vieraatkin (pois lukien Joonas, jonka kanssa se asui). Tilanne hankaloitui edelleen, kun kerran lenkillä toinen koiraulkoiluttaja, mies, meinasi käydä Joonaksen päälle (koska pyysimme häntä kytkemään vihaisesti kohti tulleen koiransa hihnaan). Sen tilanteen jälkeen Kiva oli pitkään ihan mahdoton miesten kanssa.
Kivasta piti tulla minun harrastuskoira, mutta koska Kiva paineistui koulutuksesta, oli se miten yltiöpositiivista tahansa, niin paljon, niin asiasta luovuttiin. Kivahan oppi monia asioita vain matkimalla Somaa.

Kun asuimme kerrostalossa Vantaalla Kiva stressasi melkein kaikkea mitä rapusta kuului. Tilanne avautui kun muutimme nykyiseen asuntoomme, omakotitaloon ”maalle”, kun elämä Kivan kanssa helpottui monin verroin. Tovi elettiinkin aika rauhassa.

Mutta viimeinen alamäki alkoi kun Soma jouduttiin lopettamaan. Se oli liikaa Kivalle. Soma oli ollut Kivalle tuki ja turva, vanhempi narttu joka näytti kaapinpaikan. Kun Somaa ei ollut, Kiva ärisi alkuun Ruskalle, ihan tosissaan ärisi. Se tasaantui, mutta sitten alkoi ärinä poikiamme kohtaan. Muutama läheltä piti tilannekin tuli. Tilanne pääsi kuitenkin niin pitkälle, että Kiva nappasi sekä minua että Joonasta. Ja viimeinen tilanne oli, kun meidän kotiin tullessamme Kiva kävi todenteolla Ruskan päälle, joka tuli meitä iloisesti tervehtimään. Ja hetkeä myöhemmin myös uudestaan ulkona.

Itse lopetustilanteessa Kiva murisi eläinlääkärille niin, että eläinlääkäri koki parhaimmaksi pitää Kivalla kuonokoppaa ettei vahinkoja pääsisi tapahtumaan.

Kiva oli hyvin opettavainen tapaus meille kaikille sen tunteneille.

Lepää rauhassa pieni heeleri <3

Tervetuloa Naava

Vanilla’s Honey Unbelievable ”Naava”
s. 29.04.2018
isä: FI MVA JV-10 Tulettaren Cummitus, emä: Vanilla’s Honey No Fear

Naava saapui osaksi laumaa puolitoista viikkoa sitten ja onkin asettunut hyvin osaksi laumaa. 🙂